Quiet Riot
| Quiet Riot | |
|---|---|
 Quiet Riotin jäsenet vuonna 2002. Vasemmalta oikealle: Kevin DuBrow, Rudy Sarzo, Frankie Banali ja Carlos Cavazo. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1973–1989, 1990–2003, 2004–2007, 2010– |
| Tyylilaji | heavy metal, hard rock, glam metal |
| Kotipaikka |
 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Alex Grossi, kitara |
| Levy-yhtiö |
Pasha |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Quiet Riot on yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye, joka perustettiin vuonna 1975.
Alkuperäisessä kokoonpanossa olivat Randy Rhoads (kitara), Kelly Garni (basso), Kevin DuBrow (laulu) ja Chris Forsyth (rummut).Yhtye keikkaili ahkerasti Los Angelesin klubeissa ja sai levytyssopimuksen CBS-yhtiöltä. Kahden julkaistun albumin jälkeen kitaristi Randy Rhoads jätti yhtyeen vuonna 1980.[1]
Yhtye hajosi, mutta vuonna 1982 yhtyeen laulaja Kevin DuBrow perusti sen uudelleen. Kukaan muu alkuperäinen jäsen ei enää ollut kiinnostunut yhtyeestä, joten hän hankki Quiet Riotiin uuden miehistön. Saman vuoden syyskuussa he solmivat levytyssopimuksen CBS Recordsin kanssa.[2][3]
Vuonna 1983 julkaistiin albumi Metal Health, joka sisältää yhtyeen tunnetuimman hitin, version Sladen hitistä ”Cum On Feel the Noize”. Basisti Rudy Sarzo jätti yhtyeen vuonna 1985. Hänet saatiin pian korvattua, mutta vuonna 1991 DuBrow perusti uuden yhtyeen, Heatin. Hän palasi Quiet Riotiin kahden vuoden kuluttua. Yhtyeen entinen basisti Rudy Sarzo liittyi yhtyeeseen uudelleen vuonna 1997. Yhtye hajosi vuonna 2003, mutta kokosi rivinsä uudelleen ja kiersi Yhdysvalloissa vuonna 2005 Rock Never Stops 2005 -kiertueella yhdessä FireHousen, Rattin ja Cinderellan kanssa.[3][2]
Kevin DuBrow löydettiin kotoaan Las Vegasista kuolleena 25.11.2007. Kuolinsyynä oli kokaiinin yliannostus ja hänen arvioitiin menehtyneen kuusi päivää ennen löytymistään eli 19.11.2007. DuBrown oli kuollessaan 52-vuotias.[2][3]
Rumpali Frankie Banali ilmoitti tammikuussa 2008, että Quiet Riot oli lopettaa. Syyskuussa 2010 hän kuitenkin kokosi yhtyeen uudelleen ja uutena laulajana aloitti Mark Huffi.[4]
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Frankie Banali – rummut, lyömäsoittimet (1980–1989, 1993–2003, 2004–2007, 2010–)
- Chuck Wright – basso, taustalaulu (1982, 1985–1987, 1994–1997, 2004–2006, 2006–2007, 2010–)
- Alex Grossi – kitara, taustalaulu (2004–2006, 2006–2007, 2010–)
- Jizzy Pearl – laulu (2013–2016,2019–)
Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laulajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kevin DuBrow (1975–1987, 1990–2003, 2004–2007, kuollut 2007)
- Paul Shortino (1987–1989)
- Mark Huff (2010–2012)
- Keith St. John (2012)
- Scott Vokoun (2012-2013)
- Seann Nicols (2017)
- James Durbin (2017-2019)
Kitaristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Randy Rhoads (1975–1979; kuoli 1982)
- Greg Leon (1979–1980)
- Bob Stephan (1980–1982)
- Carlos Cavazo (1982–1989, 1990–2003)
- Sean Manning (1990)
- Tracii Guns (2005)
- Billy Morris (2006)
- Neil Citron (2006–2007)
Basisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kelly Garni (1975–1978)
- Rudy Sarzo (1978–1979, 1982–1985, 1997–2003)
- Gary Van Dyke (1979–1982)
- Sean McNabb (1987–1989, 2006)
- Kenny Hillery (1990–1994; kuoli 1996)
- Wayne Carver (2006)
- Tony Franklin (2006–2007)
Rumpalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Drew Forsyth (1975–1980)
- Ohita Gillett (1980)
- Pat Ashby (1990)
- Bobby Rondinelli (1990–1993)
Kiertuejäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jeff Naideau – koskettimet (1986)
Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Quiet Riot (1978)
- Quiet Riot II (1978)
- Metal Health (1983)
- Condition Critical (1984)
- QRIII (1986)
- Quiet Riot 1988 (1988)
- Terrified (1993)
- Down to the Bone (1995)
- Alive & Well (1999)
- Guilty Pleasures (2001)
- Rehab (2006)
- Quiet Riot 10 (2014)
- Road Rage (2017)
- Hollywood Cowboys (2019)
Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Live & Rare Volume 1 (2005)
- Live at the US Festival, 1983 (2012)
- One Night in Milan (2019)
Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winners Take All (1990)
- The Randy Rhoads Years (1993)
- Greatest Hits (1996)
- Super Hits (1999)
- The Collection (2000)
- Live & Rare Volume 1 (2005)
- New and Improved (2005)
- Extended Versions (nauhoitettu vuonna 1983) (2007)
- Quiet Riot (Playlist) :The Very Best Of Quiet Riot (2008)
Singlet ja EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suicidal Show (1975)
- It's Not So Funny (1977)
- Slick Black Cadillac (1978)
- Bang Your Head (Metal Health) (1983)
- Cum on Feel the Noize (1983)
- Slick Black Cadillac (live) (1983)
- Don't Wanna Let You Go (1984)
- Mama Weer All Crazee New (1984)
- Sign of the Times (1984)
- Party All Night (1984)
- Winners Take All (1984)
- Bad Boy (1984)
- The Wild and the Young (1986)
- Twilight Hotel (1986)
- Main Attaction (1986)
- Stay With Me Tonight (1988)
- Itchycoo Park (1993)
- Little Angel (1993)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Randy Rhoads: Quiet Riot | Oviatt Library library.csun.edu. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ a b c Quiet Riot | Biography & History AllMusic. Viitattu 1.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Ville Krannila: Quiet Riot –vokalisti Kevin DuBrown kuolemasta 10 vuotta Metalliluola. 19.11.2017. Viitattu 1.7.2019.
- ↑ Quiet Riot - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives www.metal-archives.com. Viitattu 1.7.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Quiet Riot Wikimedia Commonsissa
