Elvis Presley

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Elvis” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan sivulla Elvis (täsmennyssivu).
Elvis Aron Presley
Elvis Presley Valkoisessa talossa 1970
Elvis Presley Valkoisessa talossa 21.12.1970
Syntynyt 8. tammikuuta 1935
Kuollut 16. elokuuta 1977 (42 vuotta)
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Tupelo, Mississippi, Yhdysvallat
Aktiivisena 19541977
Tyylilajit rock and roll
country
gospel
blues
country rock
pop
iskelmämusiikki
soul
rockabilly
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja, muusikko, näyttelijä, sovittaja
Soittimet kitara, piano
Levy-yhtiöt Sun Records, RCA Records

Elvis Aaron (tai Aron[1]) Presley (8. tammikuuta 1935 Tupelo, Mississippi16. elokuuta 1977 Memphis, Tennessee), lyhyesti Elvis[2], oli yksi maailman tunnetuimpia laulajia. Elvis Presleyn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti arvioiden mukaan noin 2,5 miljardia. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin.[3] Elvistä kutsutaan yleisesti "Rock and rollin kuninkaaksi" tai "Kuninkaaksi". Elviksellä on myös eniten kultalevyjä (82), platinalevyjä (45) ja tuplaplatinalevyjä (24).[4]

Hänet valittiin Rock and Roll Hall of Fameen ensimmäisten joukossa vuonna 1986 ja Country Music Hall of Fameen vuonna 1998[5], sekä Gospel Music Hall of Fameen vuonna 2001.

Vuonna 2013 internet-palvelu SoundExchangen mukaan Elvis on internetin ladatuin musiikkiartisti.[6]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presley syntyi tiistaina 8. tammikuuta 1935 Tupelon pikkukaupungissa Mississippissä isälleen Vernon Presleylle (1916–1979) ja äidilleen Gladys Smithille (1912–1958). Hänen kaksoisveljensä Jesse Garon Presley syntyi kuolleena. Elvis kertoi myöhemmin tunteneensa kaksoisveljen kuoleman vuoksi velvollisuudekseen yrittää olla vanhemmilleen mahdollisimman hyvä lapsi. Elviksen etunimi tulee hänen isänsä toisesta nimestä.

Elviksen vanhemmat olivat avioituneet 17. kesäkuuta 1933. Vernon oli valehdellut olevansa vanhempi kuin todellisuudessa oli, sillä siihen aikaan ei katsottu hyvällä, jos vaimo oli miestään vanhempi. Ikäeroa oli muutama vuosi.

Perhe asui suuressa köyhyydessä kaksihuoneisessa puutalossa (shotgun house), jonka Vernon oli rakentanut vuokraisännältään lainaamillaan 200 dollarilla. Vuonna 1939 Vernon väärensi neljän dollarin shekin 40 dollarin suuruiseksi, koska tarvitsi perheelleen rahaa. Hän joutui yhdeksäksi kuukaudeksi vankilaan ja pakkotyöleirille, missä Elvis ja vaimo Gladys kävivät häntä katsomassa.lähde?

Kun Vernon vapautui vankilasta, he päättivät muuttaa Tennesseen osavaltiossa sijaitsevaan Memphisin kaupunkiin. Siellä he asuivat useammassa paikassa, mutta elintaso parani Tupelon ajoista, vaikka he olivatkin yhä köyhiä. Kun Elvis 3. kesäkuuta 1953 valmistui keskinkertaisin arvosanoin L. C. Humes High Schoolista, hän pääsi Crown Electric Companylle töihin kuorma-autonkuljettajaksi.

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis haaveili lapsena laulajanurasta. Hän oli 10-vuotiaana pärjännyt erinomaisesti paikallisessa laulukilpailussa kappaleella "Old Shep" (jonka levytti 1956). Vuonna 1972 Elvis muisteli tulleensa toiseksi kyseisessä kilpailussa. Ensi askeleen kohti levylaulajan uraa hän otti kesällä 1953 levyttäessään ruokatuntinsa aikana omakustanteena kappaleen "My Happiness" paikallisessa Sun Records -levy-yhtiössä. Levyn kääntöpuolelle hän lauloi "That's when your heartaches begin" -nimisen kappaleen, jonka myös levytti myöhemmin uudelleen alkuvuodesta 1957. Hän sanoi tekevänsä levyn syntymäpäivälahjaksi äidille, vaikka todellisuudessa syntymäpäivään oli vielä aikaa. Heti alkuvuodesta 1954 Elvis palasi Sun-studiolle äänittääkseen toisen omakustanteensa. Tällä kertaa hän lauloi nauhalle "I'll never stand in your way" -nimisen kappaleen kääntöpuolellaan "It wouldn't be the same without you". Merkillepantavaa on omakustanteiden kappalevalinnat. Kaikki kahden omakustannelevyn kappaleet olivat sen ajan hittiballadeja.

Sam Phillips huomasi nuorukaisen kyvyt, mutta ei ollut vielä keksinyt niille käyttöä. Kuitenkin Sam oli pyytänyt paikallista kitaristia Scotty Moorea sekä basisti Bill Blackia, jotka olivat soittaneet ja äänittäneet Sun-studiolla silloisen bändinsä Starlite Wranglersien kanssa, soittelemaan Elviksen kanssa ja ottamaan samalla vähän selvää mikä tämä oli miehiään. Moore ja Black eivät olleet alkuun tästä kovin innoissaan, eikä Elvis tehnyt kumpaankaan heti mitään suurta vaikutusta. Myöhemmin Scotty Moore on muistellut tapahtumia. "Kun kuulin ensi kertaa hänen nimensä, muistan ajatelleeni: Mikä ihmeen tyyppi jonka nimikin on Elvis? Nimikin on kuin jostain tieteiselokuvasta. Ja, kun me sovittiin, että Elvis tulee ensi kertaa kotiini soittelemaan ja juttelemaan pelkäsin, että vaimoni juoksee häntä karkuun. Hänellä oli siihen aikaan aika villit vaatteet" naureskeli Scotty Moore vuosia myöhemmin. Elvis opiskeli isänsä neuvosta myös sähköasentajaksi, sillä Vernon oli sanonut, ettei kitaransoittajista ole mihinkään. Kerran Elvis alkoi levystudiolla tauolla soittaa vanhaa Arthur "big boy" Crudupin "That's All Right (Mama)" -bluesia omaan tyyliinsä. Sam Phillips tunsi heti kappaleen, mutta ei omien sanojensa mukaan ollut tässä vaiheessa tietoinen, että Elvis tuntisi Crudupin kaltaisten blues-artistien musiikkia.

That's All Right (Mama) -single sai b-puolelle kappaleen "Blue Moon of Kentucky", ja single ilmestyi 19. heinäkuuta 1954. Sitä myytiin Memphisissä parisenkymmentätuhatta kappaletta, mikä oli paikallinen menestys. Levyä soitettiin radiossa, ja kappale herätti huomiota.

Manageriksi ryhtynyt Tom Parker sai neuvotelluksi Elvikselle sopimuksen suuren RCA Victor -levy-yhtiön kanssa, joka osti Presleyn oikeudet marraskuussa 1955. Seuraava vuosi oli Presleyn läpimurtovuosi: hän teki ensimmäiset albumit (Elvis ja Elvis Presley), levytti Heartbreak Hotelin, josta tuli maailman ensimmäinen levy, jota myytiin yli miljoona kappaletta. Lisäksi Elvis esiintyi televisiossa ja päätyi lopulta Hollywoodiin. Vuonna 1956 hän teki myös monia muita loistavasti menestyneitä hittejä, kuten "Hound Dog", "Don´t Be Cruel", "Love Me Tender" ja "Love Me".

Parkerin ansiosta Elvis oli jo vuonna 1956 miljonääri. Hän pystyi ostamaan oman talon Audubon Driveltä ja äidilleen vaaleanpunaisen Cadillacin, jonka oli luvannut ostaa heti kun rikastuu.

Parker takasi mukavat ansiot myös itselleen: hän kiristi laulujen tosiasiallisia säveltäjiä ja sanoittajia nimeämään kappaleita osaksi myös Elviksen tai itsensä nimiin ja sai niistä näin teostuloja. Samaa sumplintaa tosin ovat harrastaneet muutkin.[7]

Armeija kutsuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

22-vuotias Elvis Presley vuonna 1957.

Joulukuussa 1957 Elvis sai kutsun saapua armeijapalvelukseen. Hän sai lykkäystä 60 päivää King Creole -elokuvansa kuvausten loppuunsaattamisen vuoksi, ja astui lopulta armeijan palvelukseen 24. maaliskuuta 1958. Taakseen hän jätti perheensä, tyttöystävänsä Anita Woodin[8] ja kuuluisat pulisonkinsa, joita ei armeijassa saanut pitää.

Lehdet kirjoittivat, että Presley tullaan unohtamaan hänen kahden vuoden mittaisen armeijakiinnityksensä aikana. Väite osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä manageri Parker piti Elviksen lippua korkealla julkaisemalla muun muassa elokuvia uudestaan, uusia kokoelmalevyjä sekä fanitavaroita. Elvis sai yllättävän siirron Saksan liittotasavaltaan, jossa hän tuli viettämään suurimman osan armeija-ajastaan tiedustelujeepin kuljettajana. Presleytä kehuttiin hyväksi sotilaaksi, joka teki tunnollisesti työnsä. Hän ei saanut erityiskohtelua kuin asuntoratkaisussa, sillä hän asui fanien piirityksen vuoksi armeijan lähellä sijaitsevassa vuokratalossa. Saksassa Elvis aloitti myös Karaten, josta hän sai vuonna 1974 kahdeksannen danin mustan vyön.[9]

Äidin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis koki 14. elokuuta 1958 suuren menetyksen, kun hänen äitinsä Gladys kuoli maksatulehdukseen 46-vuotiaana. Äidin kasvatuksessa kasvaneena poikana Elvis koki menetyksen erityisen raskaana. Ruumista säilytettiin lasikannen alla Gracelandissa odottamassa hautajaisia.

Avioliitto ja tytär[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis tapasi Priscilla Ann Beaulieun olleessaan armeijassa Saksassa. Priscilla oli 17-vuotias muuttaessaan Gracelandiin vuonna 1962, joten pari sai toisensa virallisesti vasta vuonna 1967, jolloin Elvis vei 22-vuotiaan Priscillan vihille. Elviksen lähipiirin mukaan manageri Parker suostutteli Elviksen sitoutumaan avioliittoon imagosyiden takia. Yhdeksän kuukautta hääyön jälkeen syntyi Elviksen ainoaksi jäänyt lapsi Lisa Marie Presley.

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosio jatkuu armeijan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis siirtyi armeijasta reserviin 5. maaliskuuta 1960 ja koska hän ei saanut armeijassa värjätä hiuksia, hänellä oli harvinaisesti vaaleat hiukset. Hän esiintyi historiallista korvausta vastaan (125 000 dollaria kuudesta minuutista) Frank Sinatran isännöimässä Timex-televisio-ohjelmassa, joka oli vuoden katsotuin ohjelma. Elvis lauloi muutaman laulun yksin ja yhdessä Sinatran kanssa ja sai palsamia haavoille, joita oli syntynyt Sinatran haukuttua Elvistä ja rockmusiikkia Elviksen noustessa pinnalle. Myöhemmin Elvis ja Sinatra ystävystyivät. Sinatra tarjosi Elvikselle jopa mafiatuttujensa apua estääkseen Elviksen entisten henkivartijoiden Red Westin, Sonny Westin ja David Heblerin paljastuskirjan Elvis: What happened? julkaisun, mutta Elvis kieltäytyi Sinatran avuntarjouksesta tuntemattomasta syystä.

Vuonna 1960 Elvis teki ensimmäisen elokuvansa sitten King Creolen, joka oli saanut kriitikoilta kehut. Café Europa oli kuitenkin niin heikko teos – ja taso pysyi myöhemmissä Presley-elokuvissa samanlaisena – että Elvis kyllästyi elokuvan tekemiseen. Naispääosaa esitti Sinatran kihlattu Juliet Prowse. Myöhemmin Elvis teki vielä Sinatran tyttären Nancy Sinatran kanssa elokuvan Speedway – vauhtihullut (1968).

Elokuva oli taloudellinen menestys ja kohosi ensi-iltaviikonloppuna Varietyn listalla kakkoseksi. Vuositilastoissa elokuva sai 14. sijan. Elokuvan ohjasi Norman Taurog, joka ohjasi kahdeksassa vuodessa yhdeksän Presleyn elokuvaa.

Tauko levyjen teossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasopimukset estivät Elviksen levynteon vuoteen 1969 asti. Hän teki vain muutamia oikeaa musiikkia sisältäviä levyjä elokuvien soundtrackien ohella. Elokuvavuosina Eversti Parker suhtautui penseästi suojattinsa oikean studioalbumin äänittämiseen, koska studioalbumi söi hänen mielestään aina soundtrack-levyn suosiota ja näin oikeiden studioalbumeiden teko 60-luvun alusta puoliväliin loppui lähes kokonaan. Vielä vuonna 1963 kyllä äänitettiin puhdas studioalbumi, mutta edellä mainituista syistä Parker pisti projektin jäihin ja äänitetyt kappaleet sijoitettiin elokuvien soundtrack-levyille bonusraidoiksi. Tämä "kadonnut levy" julkaistiin vuonna 1990 nimellä Lost Album. Seuraavaa oikean studioalbumin tekoa saatiin odottaa aina vuoteen 1966, jolloin keväällä Elvis äänitti Nashvillessä itselleen rakkainta musiikkia gospelia kokonaisen albumin. Edellisestä Elviksen gospelalbumista oli kulunut jo kuusi vuotta (His Hand in Mine, 1960) Uudesta How Great Thou Art -nimisestä albumista Elvis sai myös musiikkialan Oscarin eli Grammy-palkinnon. Grammyja Elvis sai elinaikanaan kolme, ja hän sai ne kaikki itselleen rakkaimmasta musiikista, gospelista. Menestys väheni 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun elokuvamusiikki ei saanut riittävästi ostajia. Britanniassa menestys oli parempi kuin Yhdysvalloissa.

Vuonna 1961 Elvis sai plakaatin 75 miljoonasta myydystä levystä. Samana vuonna hän esiintyi julkisesti viimeisen kerran ennen paluutaan julkisuuteen vuonna 1968.

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presley ja Judy Tyler Rock'n roll -suosikin trailerissa vuonna 1957.

Elvis näytteli urallaan 33 elokuvassa vuosina 1956–1969. Lisäksi hän teki kaksi dokumenttielokuvaa ja kolme televisio-ohjelmaa.

Elviksen näyttelijänura alkoi elokuvan Rakasta minua hellästi myötä vuonna 1956. Normaalisti uusi suuri nimi sai elokuvasta korkeintaan 10 000 dollarin palkkion, mutta Elvis sai ensimmäisestään 125 000 dollaria.

Elvis teki 1950-luvulla neljä elokuvaa, jotka kaikki olivat draamaelokuvia. Rakasta minua hellästi on sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva rakkaustarina. Loving You oli Elviksen ensimmäinen värielokuva ja se kertoo Deke Riversistä, jonka keplotteleva naispuolinen manageri ottaa esiintyjäryhmäänsä mukaan ja yrittää pitää hänet mukana keinolla millä hyvänsä. Rock'n roll -suosikki on draamaelokuva vankilasta vapautuvasta nuorukaisesta, joka kehittää uuden musiikkityylin. King Creole, Presleyn elokuvista ehkä kiitetyin, on tarina Danny Fisheristä, joka ajautuu rikoksiin etsiessään paikkaansa elämässä.

1960-luvulla hän teki 27 elokuvaa, joista vakavia olivat Flaming Star, Wild in the Country, Charro! ja Change of Habit.

Elvis: That's the Way It Is valmistui vuonna 1970, ja siinä seurattiin dokumentin tavoin Elviksen valmistautumista Las Vegasin sesonkiin. Elokuvan ohjasi Oscar-palkittu Denis Sanders. Oscar-palkittuja olivat myös Pierre Adidge ja Robert Abel, jotka ohjasivat niin ikään MGM:lle tehdyn Elvis on Tour -dokumenttielokuvan, joka sai Golden Globe -palkinnon.

Paluu ja televisio-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 Elviksen suosio oli alamaissa. Comebackin tarpeellisuuden osoittamiseksi Elvikselle televisio-ohjelman ohjaaja Binder vei Elviksen keskellä kirkasta päivää seisoskelemaan Burbank-studioiden ulkopuolella sijaitsevalle Sunset Boulevardille suurimman ihmisvilinän aikaan.

Hän sai seisoskella keskellä päivää vilkkaalla kadulla Kaliforniassa, eikä monikaan ohikulkijoista kiinnittänyt huomiota häneen tai pyytänyt saada hänen nimikirjoitustaan. Elviksen reaktio oli kaksijakoinen. Hän oli hämmentynyt ja aidosti ihmeissään, että häntä ei enää tunnistettu samalla tavalla kuin aiemmin. Toisaalta koko tilanne myös huvitti häntä, mutta Binder onnistui siinä mitä yritti. Hän sai tämän "kokeen" avulla osoitettua Elvikselle comebackin tärkeyden ja sen, että se on syytä tehdä tyylillä ja itsensä likoon laittaen, mikäli Elvis mielisi jatkaa uraansa ja palata huipulle.

Muuten hän saisi seisoskella kadulla rauhassa jatkossakin. Elviksellä itselläänkin oli suuri halu todistaa suurelle yleisölle ja ennen kaikkea itselleen mihin hän todella pystyi ja ohjaaja Binder halusi kaivaa Elviksestä kaiken parhaan ja alkuvoimaisen magian jälleen esiin mikä oli ollut hänen suuren suosionsa salaisuus uran alkuaikoina. Binder halusi herättää vanhan Elviksen henkiin, sen aidon ja oikean rockin kapinallisen. Show nauhoitettiin lopulta Binderin ehdotuksen mukaisesti Parkerin myönnyttyä ideaan, ja itsensä huippukuntoon saanut, ruskettunut ja mustaan nahkapukuun pukeutunut Elvis villitsi koko ympärillään olleen yleisön ja lopulta koko maailman, jälleen. Show oli katsotuin vuoden 1968 tv-ohjelma Yhdysvalloissa.

Vuosina 1968 ja 1969 Elviksen levytykset olivat tyyliltään aiempaa lähempänä soul-musiikkia. Ihmiset ostivat taas Elviksen levyjä, ja tunnetuin single tältä kaudelta on "Suspicious Minds", joka oli Elviksen viimeinen singlemenestys Yhdysvalloissa hänen elinaikanaan.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis tapaa Richard Nixonin.

Manageri Parker teki monivuotisen sopimuksen Las Vegasin International-hotellin (myöhemmin Hilton) kanssa ja Elvis esiintyi siellä useasti neljän viikon ajan kahdesti päivässä. Samalla Elvis jatkoi ahkerasti konsertointia ja teki satamäärin levytyksiä. Näiden 1970-luvun ensimmäisten vuosien eli n. (1968-1973) sanotaan antaneen yleisölle parasta Elvistä: laulaminen sujui mainiosti vuosien mittaan kypsyneen äänen myötä, hän oli elämänsä parhaimmassa kunnossa ja esiintymisessä oli voimaa ja energiaa. Ajan levytyksiin kuuluivat esimerkiksi "The Wonder Of You", "It's Only Love", "Burning Love", "I Got The Feelin' In My Body" ja "The First Time I Ever Saw Your Face".

1970-luvun ahkeran keikkailun ja levyttämisten myötä syntyi myös konserttielokuvia, esimerkiksi Elvis: That´s The Way It Is vuonna 1970, Elvis On Tour vuonna 1972 joka palkittiin vuoden parhaan dokumentin Golden Globella ja Elvis In Concert vuonna 1977.

Elviksen 1970-luvun yhdeksi "tavaramerkiksi" muodostui hänen esiintymispukunsa. Ne olivat haalareita jotka olivat yleensä väriltään valkoisia ja erittäin koristeltuja. Elviksen omien sanojen mukaan esiintymispukujen idea tulee karate-puvusta. Esiintymispukuja oli myös eri värisiä, valkoisia, mustia, punaisia, vaalean sinisiä ja tumman sinisiä. Puvuissa oli yleensä jokin teema, tästä esimerkkinä Kotka-puku joka nähtiin Elviksen Aloha From Hawaii konsertissa. [10]

Vuonna 1974 Elvis sai kahdeksannen danin mustan vyön karatessa.[9]

Televisio-ohjelmasta Elvis: Aloha from Hawaii tuli ensimmäinen viihdeohjelma, joka välitettiin ympäri maailman satelliitin välityksellä. Elvis oli asiasta innoissaan. Konsertin toteuttaminen maksoi 2,5 miljoonaa dollaria, joka oli televisiolle tehdyn ohjelman ennätys. Ohjelma keräsi 1,5 miljardia katsojaa ja oli maailman katsotuin televisioohjelma aina 2000-luvulle asti. Nykyisin se on yhä katsotuin viihdeohjelma. Sen tuotto meni Kui Leen syöpäsäätiölle.

Elvis esitti kaikkiaan 1 794 loppuunmyytyä suurkonserttia ympäri Yhdysvaltoja suurimmilla areenoilla. Elvis levytti kaikkiaan noin 800 laulua.

Elvis tapasi Yhdysvaltain silloisen presidentin Richard Nixonin 21. joulukuuta 1970. Kuninkaan ja Yhdysvaltain presidentin kättelystä Valkoisen talon virkahuoneessa otettu valokuva on päässyt lähes kulttiasemaan. Tämä tapaaminen oli muutenkin tavanomaisesta poikkeava monella tavalla, sillä Elvis ikään kuin kutsui itse itsensä Valkoiseen taloon tapaamaan presidenttiä. Tämän lisäksi Presidentti Nixon myönsi Elvikselle FBI-agentin virkaluvan ja merkin. Kaksikon tapaamisesta on jopa tehty vuonna 1997 elokuva nimeltä Elvis Meets Nixon.[11]

Alamäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presley ja Priscilla Presley erosivat vuonna 1973. Ystävät kertoi nähneensä Elviksen silmistä, ettei tämä ollut enää onnellinen. Vain viikko eron jälkeen Elvis kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan koska hän oli ollut niin väsynyt ja huonovointinen. Memphis Mafian jäsenet kertoivat Elviksen sureneen eroa kuolemaansa saakka, ja että Elvis kaipasi todella paljon ex-vaimoaan Priscillaa.

Vaikka Elvis olikin absolutisti, hänellä ilmeni terveys ongelmia. Hänellä oli viherkaihi, korkea verenpaine ja maksan kanssa oli ongelmia. Elviksen äidillä oli myös maksasairaus, joten oletettavasti se periytyi Elvikselle.[12] Pahinta oli kuitenkin vakavat unihäiriöt ja jatkuva unettomuus, jota lääkittiin vahvoilla unilääkkeillä.

Konsertointia Elvis kuitenkin jatkoi yhtä ahkerasti kuin ennenkin Yhdysvaltojen suurimmilla areenoilla, henkilökohtaisista ongelmistaan huolimatta.

Viimeinen televisio-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis suostui manageri Parkerin painostamana ja heikon rahallisen tilanteen takia vuonna 1977 CBS:n ehdotukseen konserttiensa kuvaamiseksi ja niiden kokoamiseksi talvella esitettäväksi televisio-ohjelmaksi. Ohjelmasta oli ollut puhetta jo vuonna 1975, mutta Elvis ei ollut halukas esiintymään kameroiden edessä.

Elviksen viimeiseltä kiertueelta kuvattiin kaksi konserttia. Omahan konsertti 19. kesäkuuta ja Rapid Cityn konsertti 21. kesäkuuta. Molemmat konsertit olivat loppuunmyytyjä. Omahassa yleisöä oli 10 604 ja Rapid Cityssä 10 000.[13][14] Kun Elvis oli nähnyt filmimateriaalia konserteista, hän oli todennut ystäviensä järkytykseksi: "En ehkä näytä nyt hyvältä, mutta arkussa näytän". Ohjelma oli jälleen vuoden katsotuin TV-ohjelma, mutta se ei ehtinyt valmistua tähden elinaikana. Elviksen viimeinen konsertti oli 26. kesäkuuta 1977, Indianapoliksessa. Yleisöä oli 18 000 ja konsertti sai hyvät arvostelut.[15]

Elviksen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yöihmisenä Elvis aloitti päivänsä jo yöllä lähtemällä hoidattamaan kipeitä hampaitaan tohtori Lester Hoffmanin vastaanotolle. Elviksellä oli määrä alkaa seuraavana päivänä konserttikiertue, ja särkevät hampaat oli tarkoitus paikata julkisuudelta piilossa yöllä. Myöhemmin aamuyöllä Elvis pelasi racquetballia kihlattunsa Ginger Aldenin sekä serkkunsa Bill Smithin ja hänen vaimonsa kanssa. Tämän jälkeen Elvis vetäytyi sisätiloihin ja tapasi viimeistä kertaa Gracelandissa vierailulla olleen tyttärensä Lisa Marien. Syötyään Elvis suuntasi Gracelandin yläkertaan ja käski vahtivuorossa ollutta David Stanleytä poistumaan alakertaan. Tämän jälkeen Elvis keskusteli henkivartijansa Dick Grobin kanssa tulevasta konserttikiertueesta Gracelandin yläkerran toimistossa. Grob on kertonut, että Elvis oli huumorintajuinen ja vaikutti hyvinvoivalta, joskin myös ylistressaantuneelta. Grob ei kuitenkaan huomannut Elviksessä mitään merkkejä siitä, että jokin olisi ollut huonosti.[16][17] [18] Keskustelun jälkeen Elvis tapasi makuuhuoneessa nukkuneen silloisen naisystävänsä Ginger Aldenin. Alden nukahti ja heräsi ensimmäisen kerran aamulla klo 9.00, jolloin Elvis vielä luki kirjaa sängyssä Aldenin vieressä. Alden nukahti uudelleen ja heräsi noin klo 14.00, löytäen pian Elviksen makaamassa elottomana kylpyhuoneen lattialla noin klo 14.00 16. elokuuta 1977.[19] [20] Elviksen kiertuemanageri Joe Esposito, apunaan Gracelandin turvamies Al Strada, aloitti jo sinertävän ruumiin elvytyksen, joka jatkui myös ambulanssissa Elviksen henkilääkärin George C. Nichopoulosin johdolla. Elvis kuljetettiin Baptist Memorial Hospital -sairaalaan, jossa näennäisen ja turhan elvytyksen kerrotaan jatkuneen edelleen. Ambulanssissa mukana olivat Elviksen henkilääkäri George C. Nichopoulos sekä henkivartijat Joe Esposito ja Charlie Hodge. [21] Sairaalan ylilääkäri Eric Muirhead julisti Elviksen lopulta kuolleeksi klo 15.30. Kuolinsyyksi kerrottiin sydämen rytmihäiriö. Ruumiinavaus suoritettiin välittömästi tämän jälkeen sairaalan tiloissa Memphisin poliisin tutkinnanjohtajan ja patologin Jerry Franciscon, ylilääkäri Muirheadin ja Nichopouloksen johdolla.

Yleistyneen tiedon mukaan Elvis olisi ennen sairauskohtaustaan lukenut The Face of Jesus -kirjaa, jonka hän oli saanut mystikkoystävältään Larry Gelleriltä. Memphisin poliisin tiedot kirjan sisällöstä ja sen löytymisestä ovat kuitenkin ristiriitaiset. Virallisesti Elviksen kerrotaan lukeneen joko ihmisen anatomiaan tai psykologiaan liittyvää kirjaa ja vaihtoehtoisesti Raamattua.

Elviksen kuolema oli suru-uutinen ympäri maailman. Televisiokanavat ja lehdet ympäri maailman kertoivat asiasta useina päivinä, ja radioissa soitettiin hänen levyjään. Pelkästään 17. elokuuta 1977 hänen levyjään myytiin maailmalla yli 20 miljoonaa kappaletta, ja seuraavan vuoden aikana yli 200 miljoonaa. Gracelandin edustalle kerääntyi arvioiden mukaan vähintään 80 000, enintään 180 000 ihailijaa. Valtavassa ihmisjoukossa kolme menehtyi auton syöksyttyä väkijoukkoon. Yhtä lailla tarinoita kuultiin henkilöistä, jotka tekivät itsemurhan kuultuaan "Kuninkaansa" poismenosta.

Hautajaiset pidettiin 18. elokuuta. Elvikselle oli tehty ruumiinavaus, ja hänet oli balsamoitu. Hautajaisiin kutsuttiin ainoastaan lähimmät ystävät ja sukulaiset. Ihailijoita hautajaissaattueeseen kertyi jopa yli 100 000.[22]

Haudalla käy vuosittain yli 600 000 ihmistä kunnioittamassa edesmenneen legendan muistoa.[23] Myös vuosittainen kynttiläkulkue kerää kymmeniätuhansia osanottajia hänen kuolinpäivänään.[24]

Elviksen kuolema ja kuolinsyy on puhuttanut ihmisiä aina. Virallinen kuolinsyy eli sydämen rytmihäiriö ilmoitettiin melkein heti kuoleman jälkeen, joten eri salaliitoteoriat ja epäilykset tapahtuneesta ovat saaneet lisää epäileviä ihmisiä taakseen. Elviksen henkilääkärinä toiminut George Nichopoulos on kertonut kirjassaan The King and Dr Nick, että Elviksen todellinen kuolinsyy oli krooninen ummetus eli ähky. Tätä Nichopoulos perustelee lisätutkimuksillaan, joita hän on tehnyt itsenäisesti yhdessä ummetukseen perehtyneiden lääkäreiden kanssa.[25] Ruumiinavauksen vastuullaan kantanut Baptist Memorial Hospitalin patologian ylilääkäri Eric Muirhead on myöhemmin kertonut Elviksen kuolinsyyksi reseptilääkkeiden ankaran väärinkäytön. Muirhead perustelee kantaansa sillä, että Elvikselle määrätyt unilääkkeet olivat usein huomattavasti vahvempia kuin normaalit lääkkeet. Elvis oli sairaalan väelle tuttu asiakas ja näin vahvojen reseptilääkkeiden käyttö oli sairaalan johdon tiedossa. Elviksen ruumiinavauksen varsinainen pääsuorittaja ja valvoja Memphisin piirikunnan kuolinsyytutkija Jerry Francisco on puolestaan aina vakuuttanut, että hänen johtopäätöksensä on ainoa oikea. Vaikka Elvis olikin vahvojen lääkkeiden käyttäjä ja hänelle oli sairauksia, niin varsinainen kuolinsyy on Franciscon mukaan ehdottomasti virallisesti ilmoitettu sydämen rytmihäiriö.[26] Elviksen ystävän ja henkivartijan Dick Grobin mukaan Elviksen sydämen rytmihäiriö saattoi olla osaltaan seurausta epäterveellisestä ruokavaliosta. Silloin ei yleisesti puhuttu korkeasta kolesterolista tai sen seurauksista. Kun epäterveellisen ruokavalion yhdistää jatkuvaan stressiin, ei ihme, että terveys petti, totesi Grob antamassaan haastattelussa. [27]

Hyväntekeväisyyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Elviksen kuoltua hyväntekeväisyysjärjestöt huomasivat lahjoitussummien pienentyneen, kun yksi eniten lahjoittaneista yksityishenkilöistä oli kuollut. Joulua rakastanut Elvis valitsi joulun alla 50 hyväntekeväisyyskohdetta, joille lahjoitti merkittäviä summia, jopa 50 000 dollaria jokaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen. Pelkästään joulukohteisiin Elvis lahjoitti yhteensä noin 60 miljoonaa dollaria. Lisa Marie Presley on jatkanut myöhemmin aktiivisesti hyväntekeväisyyden tukemista isänsä jalanjäljissä merkittävillä summilla. [28] Elvis osti ystävilleen ja sukulaisilleen asuntoja, kartanoita ja autoja. Dick Grob kuvaili Elvistä ystävälliseksi, anteliaaksi ja henkiseksi mieheksi. Yksi Dick Grobin työtehtävistä oli kantaa mukanaan kymmenentuhannen dollarin rahasäkkiä, jotta Elvis voisi lahjoittaa rahaa huono-osaisille. Grob todisti kerran, miten Elvis osti tuntemattomalle vanhalle naiselle kiiltävän uuden Cadillacin tietämättä edes, omistiko nainen ajokorttia. Grobin mukaan Elvis rakasti seurata lahjomiensa ihmisten reaktioita. Elvis kuulemma antoi paidankin päältään, jos niikseen tuli. Valitettavasti tätä hänen luonteenpiirrettään alettiin käyttää hyväksi sekä kavereiden että lähipiirin toimesta, sanoi Grob. [29] [30]

Kuolemansa jälkeenkin eniten ansaitseva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvis Presley ansaitsi elinaikanaan yli 4,5 miljardia, mutta Manageri Parker sai kaikista tuotoista 50%, eli yhteensä Presley tuotti 9 miljardia dollaria elinaikanaan ja oli 1960-luvulla eniten veroja maksanut yhdysvaltalainen. 1970-luvulla hän myi manageri Parkerin ehdotuksesta ja suvun tilapäisen rahapulan vuoksi oikeudet musiikkijulkaisuihinsa, jotka ovat tähän päivään mennessä tuottaneet miljardeja, mutta niistä ei maksettu Presleylle enää sopimuksen jälkeen. Silti Presley on ollut lähes aina kuolemansa jälkeen yksi parhaiten ansaitsevista vainajista.

Vuonna 2005 hän ansaitsi 45 miljoonaa dollaria ja oli parhaiten ansaitseva vainaja. 45 miljoonaa dollaria on vain perikunnalle tuleva summa. Myös hänen yrityksensä ansaitsevat satoja miljoonia. Lokakuussa 2006 vuonna 1994 kuollut Kurt Cobain kuitenkin voitti hänet ansaitsemalla 50 miljoonaa dollaria. Vuonna 2007 Elvis otti jälleen ykköspaikan parhaiten ansaitsevista vainajista, John Lennon oli toisena. Vuonna 2009 kuollut Michael Jackson nousi kuolemansa jälkeen eniten ansaitsevaksi vainajaksi. Elviksen uskotaan ansainneen satoja miljoonia kuolemansa jälkeen.[31]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1956

1957

1960

1961

  • Something For Everybody

1962

  • Pot Luck

1967

  • How Great Thou Art

1968

  • Elvis' Golden Records, Vol 4
  • Speedway
  • Elvis NBC-Tv Special

1969

  • From Elvis in Memphis
  • Elvis in Person (From Vegas To Memphis)

1970

  • Back in Memphis

1971

  • Elvis Country
  • Love Letters from Elvis
  • Elvis Sings The Wonderful World Of Christmas

1972

  • Elvis Now
  • He Touched Me

1973

  • Elvis (Fool)
  • Raised on Rock

1974

  • Good Times

1975

  • Promised Land
  • Elvis Today

1976

  • From Elvis Presley Boulevard In Memphis

1977

  • Moody Blue

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä! (1962) juliste.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1956 Rakasta minua hellästi Love Me Tender Clint Reno
1957 Kiihkeitä rytmejä Loving You Jimmy Tompkins / Deke Rivers
Rock'n roll -suosikki Jailhouse Rock Vince Everett
1958 Kitara kainalossa King Creole Danny Fisher
1960 Café Europa G.I. Blues Tulsa McLean
Puoliverinen Flaming Star Pacer Burton
1961 Kapinallisen laulu Wild in the Country Glenn Tyler
Sininen Havaiji Blue Hawaii Chad Gates
1962 Elä elämäsi laulaen Follow That Dream Toby "Tobe" Kwimper
Nyrkkeilysankari Kid Galahad Kid Galahad Walter Gulick / Dustin Holmes
Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä! Girls! Girls! Girls! Ross Carpenter
1963 Sydän tarjolla It Happened at the World's Fair Mike Edwards
Rytmiä ja riemua Acapulcossa Fun in Acapulco Mike Windgren
1964 Suukottelevat serkut Kissin' Cousins Josh Morgan / Jodie Tatum
Viva Las Vegas! Viva Las Vegas Lucky Jackson
Huoleton kulkuri Roustabout Charlie Rogers
1965 Tyttöjen Elvis Girl Happy Rusty Wells
Kutita minua Tickle Me Lonnie Beale / Panhandle Kid
Elvis ja 1001 yötä Harum Scarum Johnny Tyronne
1966 Frankie ja Johnny Frankie and Johnny Johnny
Hula-hula paratiisi Paradise, Hawaiian Style Rick Richards
Loma Kaliforniassa Spinout Mike McCoy
1967 Kalifornian paratiisi Easy Come, Easy Go Ted Jackson
Ansa Elvikselle Double Trouble Guy Lambert
Vauhtia ja vedenneitoja Clambake Scott Hayward / Tom Wilson
1968 Painu pois, Joe Stay Away, Joe Joe Lightcloud
Speedway – vauhtihullut Speedway Steve Grayson
Elä hieman,rakasta hieman Live a Little, Love a Little Greg Nolan
1969 Charro! Charro! Jess Wade
Tytöistä on pelkkää harmia The Trouble with Girls Walter Hale
Change of Habit Change of Habit Tohtori John Carpenter

Konserttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1970 Tämä on Elvis! Elvis: That's the Way It Is Omana itsenään
1972 Elvis kiertueella Elvis on Tour

Televisiokonserttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1968 '68 Comeback Special Elvis Omana itsenään
1973 Elvis: Aloha from Hawaii Elvis: Aloha from Hawaii
1977 Elvis konsertissa Elvis in Concert

Elviksen esiintymispalkkiot elokuvista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elviksen vanhemmat olivat antaneet hänelle keskimmäiseksi nimeksi Aron. Presley piti kuitenkin enemmän pidemmästä muodosta ja sai myöhemmin selville, että Mississippin osavaltion virallisissa asiakirjoissa oli aina käytetty erehdyksessä muotoa Aaron. – Elvis Presley's middle name Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.7.2007. (englanniksi). Ks. myös hautakivi
  2. Elvis Presley Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.7.2007. (englanniksi). Ks. myös väitetty syntymätodistus
  3. Elvis Presleyn kuolemasta 35 vuotta 16.08.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2012.
  4. http://www.elvis.com/elvisology/elvis_overview.asp
  5. Country Music Hall of Fame Viitattu 29.4.2012. (englanniksi)
  6. USA Today, 3.10.2013, Elvis Presley tops list of digitally streamed artists
  7. Bagh, Peter von: Elvis!, s. 49. 2. painos (1987). Love Kustannus, 1977. ISBN 951-835-006-X.
  8. Yannicos, Trina: Anita Wood, Elvis Presley's girlfriend before Priscilla, appears at Graceland 7.1.2013. Examiner.com. Viitattu 18.2.2013. (englanniksi)
  9. a b Elvispresleymusic.com.au
  10. http://www.youtube.com/watch?v=RXJxHwXbGdk
  11. https://www.youtube.com/watch?v=ZaMyHw6NeXo
  12. http://www.youtube.com/watch?v=D870dwssD0A
  13. http://www.elvisconcerts.com/concerts/Concert_expand.php?id=1140
  14. http://www.elvisconcerts.com/concerts/Concert_expand.php?id=1142
  15. The Indianapolis Star, 26.6.1977, Rita Rose, Elvis performs in true Presley style before 18,000
  16. http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288639837716.html
  17. http://www.iltalehti.fi/viihde/2014010717905311_vi.shtml
  18. http://www.hs.fi/ihmiset/Elviksen+henkivartija+kantoi+kymmenentuhannen+rahas%C3%A4kki%C3%A4+H%C3%A4n+osti+tuntemattomalle+Cadillacin+/a1399267153487
  19. http://www.youtube.com/watch?v=80bLHcILjuk
  20. http://www.elvis.com.au/presley/ginger_alden_to_release_her_story_in_2014.shtml
  21. http://www.youtube.com/watch?v=80bLHcILjuk
  22. Steele, Jonathan: Royal funeral for king of rock The Guardian. 19.8.1977. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  23. Top 10 Celebrity Grave Sites: Elvis Presley Time.com. Viitattu 29.7.2013. (englanniksi)
  24. Elvis Death: Thousands of Fans Head To Graceland Vigil Huffington Post. Viitattu 29.7.2013.
  25. National Enquirer Googlen välimuistissa
  26. Despite detractors, ex-medical examiner defends Elvis conclusions
  27. http://www.hs.fi/ihmiset/Elviksen+henkivartija+kantoi+kymmenentuhannen+rahas%C3%A4kki%C3%A4+H%C3%A4n+osti+tuntemattomalle+Cadillacin+/a1399267153487?sivu=2
  28. Presley Charitable Foundation Presley Charitable Foundation. Viitattu 11.4.2014. (englanniksi)
  29. Elviksen henkivartija saapuu Suomeen: Tapasi kuninkaan juuri ennen kuolemaa Iltalehti.fi. 7.1.2014. Viitattu 11.4.2014.
  30. http://www.hs.fi/ihmiset/Elviksen+henkivartija+kantoi+kymmenentuhannen+rahas%C3%A4kki%C3%A4+H%C3%A4n+osti+tuntemattomalle+Cadillacin+/a1399267153487?sivu=2
  31. Irene Naakka: Michael Jackson tienaa huimia summia edelleen Iltalehti.fi. Viitattu 3.7.2011.
  32. Internet Movie Database, 25.10.2005

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heatley, Michael; Leonard, Deke: Elvis (Elvis). Gummerus, 2011.
  • Guralnick, Peter: Nuori Elvis – Viimeinen juna Memphisiin. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0005-6.
  • Guralnick, Peter: Elvis – Graceland 1960–1977. Like, 2007. ISBN 978-952-01-0006-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elvis Presley.