J. Edgar Hoover

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
J. Edgar Hoover
Hoover-JEdgar-LOC.jpg
J. Edgar Hoover vuonna 1961.
FBI:n 1. pääjohtaja
22. maaliskuuta 19352. toukokuuta 1972
Presidentti Franklin D. Roosevelt
Harry S. Truman
Dwight D. Eisenhower
John F. Kennedy
Lyndon B. Johnson
Richard Nixon
Seuraaja L. Patrick Gray
BOI:n 6. pääjohtaja
10. toukokuuta 192422. maaliskuuta 1935
Presidentti Calvin Coolidge
Herbert Hoover
Franklin D. Roosevelt
Edeltäjä William J. Burns
Tiedot
Syntynyt 1. tammikuuta 1895
Washington (DC), Yhdysvallat
Kuollut 2. toukokuuta 1972 (77 vuotta)
Washington (DC), Yhdysvallat (sydänsairaus)
Uskonto presbyteerinen

John Edgar Hoover (1. tammikuuta 1895 Washington2. toukokuuta 1972, Washington) oli Yhdysvaltain turvallisuuspoliisin ja myöhemmin sen seuraajan FBI:n pitkäaikainen johtaja aina kuolemaansa saakka. Hoover toimi turvallisuusorganisaatioiden johdossa 48 vuotta kahdeksan presidentin aikana. Kaikkiaan hänen uransa hallituksen palveluksessa venyi 59 vuoden mittaiseksi.

Vuonna 2011 valmistunut elokuva J. Edgar kertoo Hooverista.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. Edgar Hooverin vanhemmat olivat Anna Marie Scheitlin ja Dickerson Naylor Hoover. John Edgarilla oli veli ja kaksi sisarta. Perhe oli sveitsiläis-saksalais-englantilaista sukujuurta

Isänsä hermoromahduksen jälkeen Edgar joutui hakeutumaan töihin ja sai töitä lähettinä kongressin kirjastosta. Edgarin kunnianhimo ilmeni jo näinä aikoina, sillä hän opiskeli töiden ohella lakia George Washingtonin yliopistossa.

Vuonna 1917 Hoover valmistui jesuiittayliopistosta ja sai setänsä avulla ensimmäisen työpaikkansa oikeuslaitoksesta. Jo pari vuotta työskenneltyään Hoover sai uuden viran oikeusministeri Alexander M. Palmerin avustajana tehtävänään kerätä todistusaineistoa vallankumouksellisista ja kapinallisista ryhmistä. Tämän ja kirjastossa työskentelyn vaikutuksesta heräsi Hooverissa suorastaan pakonomainen tarve järjestää tiedot valtaviin arkistoihin ja kansioihin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avustajan viran ansiosta Hoover pääsi vuonna 1921 töihin FBI:n, silloisen turvallisuuspoliisin, palvelukseen sen varajohtajaksi. Vain kolme vuotta myöhemmin, edellisen johtajan Warren Hardingin kuoltua, Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidge nimitti hänet sen johtajaksi. Hän alkoi heti kehittää organisaatiota määrätietoisesti.

Alusta asti Hoover sai mainetta rosvojen kauhuna. Sellaisten rikollisten kuten John Dillingerin ja ”Baby Face” Nelsonin surmauttamisten sekä ”Konekivääri-Kellyn” ja Alvin Karpisin pidätysten ansiosta Hoover ja turvallisuuspoliisi pääsivät pian amerikkalaisten suosioon.

Vuonna 1935 Hoover nimesi turvallisuuspoliisin FBI:ksi. 1930-luvun lopulla Hoover aloitti nykyaikaisen sormenjälkien keräämisen ja arkistoinnin.

Myöhemmin presidentti Franklin D. Rooseveltin valtuuttamana Hoover esiintyi kansan pelastajana kaikkein petollisimpia vihollisia vastaan: ensin natseja, sitten mielivihollisiaan kommunisteja ja lopulta ylipäätään Yhdysvaltain oloissa poliittisesti toisin ajattelevia, jotka uskalsivat tuoda ajatuksensa julki (ks. Cointelpro).

FBI oli tosiasiassa Hooverin luomus. FBI:n ja Hooverin valta perustuivat pitkälti arkistoissa olleisiin kansioihin, jotka sisälsivät kaiken mahdollisen kulloistenkin henkilöiden elämästä. Hooverin valttina oli, että hän kertoi kansioiden sisällöstä vain niiden kohteelle, joka näin tiesi, etteivät hänen tekonsa jää FBI:lta huomaamatta. Asiasta voisi puhua siis kiristyksenä. Arkistot eivät myöskään käsittäneet vain rikollisia, vaan niitä oli myös tavallisista kansalaisista.

Hoover oli myös vapaamuurari.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudenhoitajan ilmoitettiin löytäneen Hooverin 2. toukokuuta 1972 kuolleena makuuhuoneen lattialta Washingtonin-kodista. Kuolema viittasi yölliseen sydänkohtaukseen. Ruumiinavausta tosin ei tehty. Kuolintodistukseen merkittiin myöhemmin, että välitön kuolinsyy oli korkeasta verenpaineesta johtunut sydäntauti, joka oli aiheuttanut sydämen pysähtymisen.

Hooverin salainen henkilöarkisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hooverin arkistot säilyivät salaisina vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Vasta 1990-luvulla kansioita alkoi vuotaa julkisuuteen ja tiedotusvälineiden käsiin. Nykyään tiedetään, että Hooverilla oli omat kansiot muun muassa Frank Sinatrasta, Marilyn Monroesta, Charlie Chaplinista ja kaikista silloisista presidenteistä, senaattoreista ja muista merkittävistä poliitikoista.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anthony Summers: J. Edgar Hoover: FBI:n päällikön salainen elämä (Recallmed, 1994) ISBN 951-9221-63-8 (sid.)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]