Unihäiriö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Unihäiriö (somnipathy) on häiriö ihmisen tai eläimen unijaksoissa. Tietyt unihäiriöt voivat häiritä psyykkistä ja emotionaalista toimintaa. Unihäiriöt ovat yhteydessä monenlaisiin neurologisiin, psyykkisiin ja somaattisiin ongelmiin.

Unihäiriöiden yleisimpiä tyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unihäiriöt voivat johtua psyykkisistä tai neurologian piiriin kuuluvista elimellisistä syistä. Esimerkiksi unettomuus saattaa johtua ahdistuneisuudesta tai elimellisestä unihäiriöstä. Unihäiriöiden ja psyykkisten oireiden välinen yhteys saattaa olla myös kaksisuuntainen: psyykkisiin häiriöihin liittyy usein muutoksia unen määrässä ja laadussa, mutta myös liian lyhyt tai huono yöuni voivat aiheuttaa masennusta tai muita psyykkisiä ongelmia.

Unihäiriöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • nukahtamisvaikeus
  • vaikeus pysyä unessa
  • liian aikainen herääminen
  • Univaje
  • liikaunisuus (hypersomnia)
  • Narkolepsia
  • aikaerorasitus (Jet lag)
  • sirkadiaaniset eli sisäisen kellon häiriöt
  • levottomat jalat -oireyhtymä
  • Kuorsaus eli uniapnea

Hoidon perusteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unihäiriöiden hoito voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri kategoriaan: käyttäytymisterapia ja psykoterapeuttiset hoidot, lääkehoito ja muut somaattiset hoidot. Yksikään näistä ei auta kaikkia unihäiriöistä kärsiviä potilaita. Potilaan hoito riippuukin hänen diagnoosistaan, fyysisestä ja psyykkisestä sairaushistoriastaan sekä toiveista ja myös hoitavan lääkärin erikoistumisalasta. Yleensä lääkehoidolla ja somaattisilla hoidoilla saavutetaan nopeimmin helpotusta oireisiin, kun taas käyttäytymisterapialla saadaan aikaan pitkäkestoisempia vaikutuksia.

Useimpien unihäiriöiden hoidossa eri hoitomuotoja voidaan yhdistää parhaiden mahdollisten tulosten saavuttamiseksi.

Lasten unihäiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten unihäiriöitä on tutkittu viime aikoina yhä enemmän. Kiinnostavaa on voiko lasten unenpuute olla yhtenä syynä lasten levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja häiriökäyttäytymiseen. Tutkimustulokset lasten ja nuorten epäsäännöllisestä vuorokausirytmistä, lyhentyneestä yöunesta. lisääntyneestä päiväväsymyksestä, unihäiriöistä ja niiden yhteydestä psyykkisiin oireisiin on tarkentanut käsitystä unen merkityksestä lasten hyvinvointiin.

Tutkimukset viittaavat siihen, että unenpuute on yleistymässä. Lasten nukkumaanmenoajat ovat myöhentyneet ja nukahtamisvaikeudet ovat lisääntyneet. Univajeen yleistymiseen viittaa se, että kouluikäiset lapset nukkuvat viikonloppuna pitempään kuin arkisin. Lasten univaje voi johtua riittämättömästä unen määrästä tai huonosta unen laadusta. Yleisimpiä lasten ja nuorten unenpuutteen syistä lienevät liian myöhäiset nukkumaanmenoajat, jotka johtuvat mm. internetin käytöstä, tietokonepeleistä tai television katselusta. Tällöin unenpuutteen syynä on se, että vanhemmat eivät pidä huolta lastensa nukkumaanmenoajoista ja siten huolehdi lasten riittävästä unen saannista. Lisäksi varsinaiset unihäiriöt voivat altistaa univajeelle.

Lasten tavallisimmat unihäiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dyssomniat

  • Nukahtamisvaikeus tai unessa pysymisen vaikeus
  • Primäärinen liikaunisuus
  • Narkolepsia
  • Sirkadiaanisen rytmin häiriöt
  • Tarkemmin määrittelemätön dysomnia
  • Unenaikaiset hengityshäiriöt

Parasomniat

Unihäiriöistä kärsivien lasten psyykkiset oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaislapsuuden unihäiriöt näyttävät ennakoivan autismin kirjon oireita ja ADHD:tä. Myös varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset voivat altistaa unihäiriöille. Myös pienten lasten hengitysoireet on liitetty mielialojenvaihteluherkkyyteen. Unihäiriöistä kärsivillä lapsilla on jo ennen kouluikää todettu muita ikäisiään enemmän käyttäytymiseen ja tunteiden säätelyyn liittyviä ongelmia [1] . Lasten kasvaessa käytösongelmat ja masennus liittyvät selkeästi unihäiriöihin. Kouluiässä unihäiriöistä kärsivien lasten masennus ja ahdistuneisuus kasvaa. He ovat kiusattuja tai koulukiusaajia sekä aggressiivisempia kuin hyvin nukkuvat lapset. Noin puolet unihäiriöiden takia tutkimuksiin lähetetyistä lapsista on saanut psykiatrisen diagnoosin. Nukahtamisvaikeudet, katkonainen yöuni ja liian aikainen aamuherääminen ovat lääketieteellisten diagnoosikriteereiden mukaan masennus- tai ahdistuneisuusoireita, Unihäiriön hoito vähentää psyykkistä oireilua, varsinkin kun kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö. Myös uniapnean hoito vähentää käytösoireiden määrää samalla kun päiväväsymys ja keskittymisvaikeudet lievenevät. Uniapnea ja kuorsaus ovat yhteydessä levottomuuteen, aggressiivisuuteen, ylivilkkauteen, tunne-elämän oireisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Ne liittyvät myös kognitiivisiin vaikeuksiin. oppimiseen.

Lasten unihäiriöiden hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten unihäiriöihin kannattaa puuttua mahdollisimman varhain, sillä ne kroonistuvat helposti. Niiden hoito yleensä parantaa lapsen päivittäistä vointia ja on yhteydessä jopa perhesuhteiden paranemiseen ja masennusoireiden lievenemiseen. Unihäiriöiden hoito kohdistetaan ongelman perussyyhyn, jos sellainen on todennettavissa. Ensisijaisesti unta haittaavien tekijöiden eliminoimiseen ja unta edistävien tekijöiden löytämiseen. Imeväisikäisille suositellaan unikoulumenetelmiä, leikki- ja kouluikäisille positiivisten arkirutiinien löytämistä, murrosikäisille suositellaan unihygieniaa tai erilaisia psykoterapeuttisia menetelmiä. Mitä tahansa menetelmää pitää soveltaa ja muuntaa niin, että se parhaalla tavalla sopii yksittäisen lapsen tilanteeseen. Puuttumalla aktiivisesti unen eri häiriöihin voidaan todennäköisesti välttää monien lasten psyykkistä oireilua merkittävissä määrin [2].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haastava käytös
  2. Paavonen J., Stenberg T., Nieminen - von Wendt T., von Wendt L., Almqvist F., Aronen E. (2008) Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen Lääkärilehti no 15. vsk 63

3. Markku Partinen ja Maarit Huovinen. Terve Uni. WSOY, 4. painos, 255 sivua.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]