Sisäinen kello

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisäinen kello on ihmisen elimistön aktivisuutta säätelevä mekanismi, joka jakaa elimistön aktiivisuuden alhaisen aktiivisuuden lepoaikaan ja korkean aktiivisuuden päiväaikaan.

Myös kasveilla on sisäinen kello, sillä ne tietävät jo pari tuntia aikaisemmin, milloin aurinko nousee[1]. Kasvit osaavat myös säädellä tärkkelysvarastojen käyttöä niiden kulloisenkin koon ja yön kulloisenkin pituuden mukaan siten, että varastot eivät ehdy ennen aamua[1].

Päivänvalon ja pimeyden vuorottelu tahdistaa sisäistä kelloa. Tieto valon ja pimeän muutoksesta välittyy ihmisellä näköhermoja pitkin suprakiasmaattiseen tumakkeeseen ja sieltä edelleen käpyrauhaseen. Valo tahdistaa suprakiasmaattisen tumakkeen sisäistä kelloa, pimeys saa puolestaan aikaan nukahtamsivalmiutta lisäävän melatoniinin erittymisen käpylisäkkeessä[2]

Liian niukka dopamiinintuotanto saa sisäisen kellon jätättämään[1].

Sisäisen kellon toimintaa häiritseviä tekijöitä ovat esimerkiksi lennot aikavyöhykkeiden välillä, kesä- ja talviaikaan siirtymiset, vuorotyö, stressi, tupakointi, alkoholi ja kofeiinipitoiset juomat[2].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Prisma studio, Jakso 32/258: Prisma Studion ihmiskoe - näin treenaat ajan arviointia. Ensiesitys ti 3.12.2013 klo 20.00 Yle TV1
  2. a b Uni-valverytmin säätely. Vitabalans Oy:n verkkkosivusto. http://www.vitabalans.com/unital/uni.html


Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.