Viivästynyt unijakso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viivästynyt unijakso johtuu elimistön sisäisen kellon häiriöstä. Se on yleinen nukahtamisvaikeuksien syy ja päiväväsymyksen aiheuttaja.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehon lämpötila ja vireystila vaihtelevat suunnilleen samalla tavalla joka vuorokausi[1]. Elimistön sisäinen kello säätelee kehon lämpötilaa ja käpyrauhasesta erittyvän melatoniinin tuotantoa. Nämä kaksi tekijää vaikuttavat olennaisesti siihen, miten ja milloin ihminen nukkuu. Nukahtamistaipumus on tavallisesti suurimmillaan aamuyöllä kello 2 ja 6 välillä, jolloin kehon lämpötila on alimmillaan ja melatoniinin tuotanto suurimmillaan. Ihmisen biologinen vuorokausirytmi on yli 25 tunnin pituinen, mutta päivänvalon säätelemä melatoniinintuotanto tahdistaa yleensä sisäistä kelloa niin, että vuorokausirytmi kutistuu keskimäärin 24 tuntiin ja kymmeneen minuuttiin[2][3]. Sisäisen kellon joustokyky heikkenee iän myötä. [4].

Uni ei virkistä optimaalisesti, jos nukkumisen ajankohta ei sijoitu optimaalisesti suhteessa elimistön biologiseen unijaksoon[5][6]. Jos lääkkeiden avulla keinotekoisesti tapahtuva nukahtaminen osuu väärään aikaan, ei uni ole siten samanarvoista kuin elimistön oma, luonnollinen uni.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivästyneen unijakson oireet alkavat usein jo koulu- tai murrosikäisenä. VUJ-potilaiden sisäinen uni-valvesykli on viivästynyt verrattuna muihin »tavallisen» rytmin omaaviin.[7] Viivästyneestä unijaksosta kärsivät työskentelevät tehokkaimmin myöhään illalla ja yöllä ja heillä on poikkeuksellisen huonosti siirrettävissä oleva rytmi. Mikäli potilaan ei tarvitse noudattaa määrättyä aikataulua on uni laadultaan ja kestoltaan normaalia, potilas herää itsestään, ja uni-valvesykli on pituudeltaan 24 tuntia. Vaiva on krooninen, mutta oireet lievenevät usein vuosikymmenten myötä.[7]

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivästynyt unijakso voidaan diagnosoida vuorokauden pituisella lämpötilamittauksella, käden liikkeitä mittaavalla aktigrafilla tai analysoimalla vuorokauden aikana tuotetun virtsan melatoniinipitoisuudet[7].

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viivästyneen unijakson epäillään johtuvan yksilön geneettisistä ominaisuuksista[7]. Elimistön sisäinen kello voi häiriytyä myös esimerkiksi epäsäännöllisten työaikojen tai sairauden vuoksi[8].

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikunta sekä kahden tunnin pituinen kirkasvalohoito aamuisin saattaa aikaistaa potilaan unirytmiä.[7]

Melatoniinia pidetään turvallisimpana kemiallisena menetelmänä nopeuttaa nukahtamista. Melatoniini tehoaa kuitenkin vain neljännekseen potilaista. Melatoniinilla ei yleensä voi ajastaa elimistön sisäistä kelloa, vaan kuurin vaikutukset katoavat käytön lopettamisen jälkeen.[9] Lisäksi melatoniinin teho katoaa pitkäaikaiskäytössä. Kolmen kuukauden käytön jälkeen pitkävaikutteinen melatoniini nopeuttaa nukahtamista enää 10 prosentilla tutkittavista, ja kuuden kuukauden kuluttua kukaan ei enää hyödy melatoniinilisästä[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuula Lehtisalo: Valoa kaamosmasennukseen. Kodin Kuvalehti 20/1997 23.10.1997 sivu 104. verkkoversio
  2. PS Lukion Psykologia 3 s. 115, Otava 2007
  3. Jaana Laitinen, Tarja Liuha, Timo Partonen: Sisäinen kello määrää vuorokausirytmisi. Terve Suomi 10.5.2009. http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/11806
  4. Paula Böhling: Kun sisäinen kello saa rytmihäiriön. Tietysti.fi 18.12.2006.
  5. Dijk, Derk-Jan; Steven W. Lockley (February 2002). "Functional Genomics of Sleep and Circadian Rhythm Invited Review: Integration of human sleep-wake regulation and circadian rhythmicity". J Appl Physiol 92 (2): 852–62. PMID 11796701. “Consolidation of sleep for 8 h or more is only observed when sleep is initiated ~6-8 h before the temperature nadir.” 
  6. Wyatt, James K.; Ritz-De Cecco, Angela; Czeisler, Charles A.; Dijk, Derk-Jan (1 October 1999). "Circadian temperature and melatonin rhythms, sleep, and neurobehavioral function in humans living on a 20-h day". Am J Physiol 277 (4): R1152–R1163. PMID 10516257. “... significant homeostatic and circadian modulation of sleep structure, with the highest sleep efficiency occurring in sleep episodes bracketing the melatonin maximum and core body temperature minimum” 
  7. a b c d e Viivästynyt unijakso. Nina Apter ja Markku Partinen. Duodecim 1999;115(24):2747-52.
  8. Unettomuudesta työikäisten painajainen
  9. http://www.leiras.fi/files/101610.pdf
  10. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä circadin ei löytynyt