Yökastelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yökastelijaksi kutsutaan yli 5-vuotiasta ihmistä, joka virtsaa nukkuessaan huomaamatta sitä. Valtaosaltaan lasten virtsaamishäiriöt ovat toiminnallisia. Useimmiten on kyse rakon tai diureesin tai niiden säätelyjärjestelmien keskimääräistä hitaammasta kypsymisestä. Toiminnallisissa häiriöissä voi esiintyä yökastelua, päiväkastelua tai molempia.

Rakenteelliset häiriöt voidaan jakaa virtsateiden ja hermoston rakenteellisiin häiriöihin. Kastelua aiheuttavia virtsateiden rakenneanomalioita ovat esim. ektooppinen ureter, virtsaputken läppä, epispadia ym. Hermotuksen häiriöiden yhteydessä puhutaan neurogeenisesta rakosta. Lapsilla tavallisimpia syitä tähän ovat meningomyeloseele, vammojen tai lantion alueen leikkauksien jälkitilat ja kehitysvammaisuuteen liittyvät häiriöt. Se on yleisin lapsuusajan urologista ongelmista.[1] Yökasteluun on kehitetty lääkkeitä ja siihen voi käyttää myös kasteluhälytintä, joskus inkontinenssisuojia.

Tiedot kastelun yleisyydestä vaihtelevat jonkin verran kriteereistä riippuen. Kastelun esiintyvyydessä on myös rotujen välisiä eroja. Kirjallisuuden mukaan pohjoismaissa 15-20 % 5-vuotiaista lapsista ja noin 10 % 7-vuotiaista lapsista kastelee. Teini-ikäisistä kastelua esiintyy 1-3 %:lla. [2] Useimmat tytöt pystyvät olemaan kuivina 6-vuotiaina ja pojat 7-vuotiaina. 10-vuotiaista 95% ovat yökuivia.[3]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yökastelu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.