Yökastelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yökastelijaksi kutsutaan yli viisivuotiasta ihmistä, joka virtsaa nukkuessaan huomaamatta sitä. Valtaosaltaan lasten virtsaamishäiriöt ovat toiminnallisia. Useimmiten on kyse rakon tai diureesin tai niiden säätelyjärjestelmien keskimääräistä hitaammasta kypsymisestä. Toiminnallisissa häiriöissä voi esiintyä yökastelua, päiväkastelua tai molempia.

Rakenteelliset häiriöt voidaan jakaa virtsateiden ja hermoston rakenteellisiin häiriöihin. Kastelua aiheuttavia virtsateiden rakenneanomalioita ovat esimerkiksi ektooppinen ureter, virtsaputken läppä, epispadia ym. Hermotuksen häiriöiden yhteydessä puhutaan neurogeenisesta rakosta. Lapsilla tavallisimpia syitä tähän ovat meningomyeloseele, vammojen tai lantion alueen leikkauksien jälkitilat ja kehitysvammaisuuteen liittyvät häiriöt. Se on yleisin lapsuusajan urologista ongelmista.[1] Yökasteluun on kehitetty lääkkeitä ja siihen voi käyttää myös kasteluhälytintä, joskus inkontinenssisuojia.

Tiedot kastelun yleisyydestä vaihtelevat jonkin verran kriteereistä riippuen. Kastelun esiintyvyydessä on myös rotujen välisiä eroja. Kirjallisuuden mukaan pohjoismaissa 15–20 prosenttia viisivuotiaista lapsista ja noin kymmenen prosenttia seisemänvuotiaista lapsista kastelee. Teini-ikäisistä kastelua esiintyy 1–3 prosentilla.[2] Useimmat tytöt pystyvät olemaan kuivina kuusivuotiaina ja pojat seitsemänvuotiaina. Kymmenvuotiaista 95 prosenttia on yökuivia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.