Ferrari Dino

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ferrari Dino 206/246
Ferrari Dino 206/246
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Valmistaja Ferrari
Valmistusvuodet 19681973
Korimalli 2-ovinen targa
2-ovinen coupe
Luokka urheiluauto
Seuraaja Ferrari 308 GTB
Koko ja tekniset tiedot
Moottori V6 DOHC 12V
Iskutilavuus 1987–2418 cm3
Teho 182–197 hv
Huippunopeus 225–235 km/h
Kiihtyvyys 7,1–7,5 s (0–96 km/h)
Vetotapa takaveto

Dino oli Ferrarin käyttämä nimitys sen keskimoottorisista takavetoisista urheiluautoista vuodesta 1968 vuoteen 1976. Dino-nimestä luovuttiin vuonna 1976, mutta autot säilyivät kuitenkin tuotannossa. Ferrarin tarkoituksena oli rakentaa halvempia autoja ja käyttää komponentteja yleisimmistä autoista, paljolti samaan tapaan kuin Porsche teki 914-mallin kanssa.

Dino oli ensimmäinen Ferrari, jota valmistettiin suuria määriä. Viiden vuoden aikana valmistettiin lähes 4000 V6 Dinoa. Vuonna 2004 Sports Car International nimesi tämän auton kuudenneksi Top Sports Cars of 1970 -listalla. Motor Trend Classic nimesi 206/246-mallin seitsemänneksi parhaaksi Ferrariksi kautta aikojen.

Dino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi "Dino" on kunnianosoitus Enzo Ferrarin pojalle, Alfredino Ferrarille, joka oli vastuussa V6-moottorin suunnittelusta. Yhdessä kuuluisan insinöörin Aurelio Lampredin kanssa he suostuttelivat 1960-luvulla Enzo Ferraria tuottamaan sarjan kilpa-autoja V6- ja V8-moottoreilla.

Vuonna 1967 Dinon kuoleman jälkeen, Ferrari toivoi kilpailevansa 1,6-litraisten F2-luokassa Ferrari Dino V6 -moottorilla. Yhtiöllä ei ollut kuitenkaan valmiuksia tuottaa 500 autoa luokituksen saamiseksi, joten Enzo pyysi Fiatia tuottamaan yhteistyössä auton, joka käyttää samaa moottoria. Näin syntyi etumoottorinen takavetoinen Fiat Dino. Se käytti 2 litran (1987 cm3) versiota moottorista ja mahdollisti näin Ferrarin osallistumisen kilpasarjaan.

Noihin aikoihin keskimoottorin käyttö oli arveluttavaa. Lamborghini valmisti keskimoottorisen Miuran, mutta Enzo Ferrari ajatteli, että keskimoottorinen Ferrari ei olisi turvallinen asiakkaiden käsissä. Hän antoi kuitenkin Sergio Pininfarinan rakentaa keskimoottorisen konseptiauton vuoden 1965 Pariisin autonäyttelyyn. Malli osoitti, että pienitehoinen auto ei tuottaisi ongelmia asiakkaille.

Monet ajattelevat vain V6-moottorisia autoja, kun käytetään Dino-nimeä. Myös myöhempiä malleja (Dino 308 GT4 ja 308 GTB) myytiin myös Dino-merkin alla. Näitä ei kuitenkaan aina lasketa varsinaiseen Dino-mallistoon. Molemmat V8-mallit nimettiin nopeasti vain Ferrari-merkille.

Dino 206 (19681969)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dino 206:n tuotantoversio oli erinomainen urheiluauto kauniilla Pininfarinan korilla. Monet pitävät tätä tyylikkäimpänä Ferrarin keskimoottorisista autoista. Autossa on pyöreät linjat ja kulmat kuten aikaisemmissa italialaisissa autoissa. 206 käyttää poikittain asennettua 65-asteista 2-litraista täysalumiinista V6-moottoria, kevyttä koria ja keskimoottorirakennetta. Auton kori on alumiinia. Moottori kiertää 8000 kierrokseen asti ja mallissa on erillisjousitus, 5-vaihteinen vaihdelaatikko ja levyjarrut kaikissa pyörissä. Auto oli suuri edistysaskel verrattuna aikaisempiin Ferrarin urheilumalleihin.

Dino 246 (1969–1973)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinat vaativat suurempaa tehoa ja siihen vastaattiin Dino 256 -mallilla, jossa oli 2,4-litrainen (2418 cm3) moottori. Moottorissa oli rautalohko ja alumiinikansi. Se tuotti 195 hv (@ 7600 r(min) ja oli saatavana kiinteällä katolla (GT coupe) tai vuoden 1971 jälkeen avomalli GTS:nä

Dino 308 GT4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulmikkaampi Bertonen muotoilema 2+2-paikkainen Ferrari 308 GT4 käytti myös Dino-nimeä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault 4 1961.jpg
Tämä artikkeli tai sen osa perustuu Autowikin artikkeliin, ja siitä saattavat puuttua lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.