Silkki
Silkki (lyhenne SE[1]) on silkkiperhosen toukan koteloista eli kokongeista kelattua kuitua ja siitä valmistettavaa kangasta. Ylivoimaisesti tärkein silkkiperhoslaji on mulperiperhonen (Bombyx mori), vaikkakin noin 180 muunkin perhoslajin toukat kehräävät silkkiä.[2] On olemassa useita muitakin perhoslajeja, joita kasvatetaan niiden toukkien kehräämän silkin takia. [3] Raakasilkki koostuu kahdesta valkuaisaineesta, fibroiinista ja serisiinistä. Serisiiniä pehmitetään kuumassa vedessä. Pehmittämisen jälkeen kuidut kehitään ja kuivataan. Kuiduista taas valmistetaan värjäämällä, valkaisemalla, kehräämällä ja kutomalla erilaisia silkkikankaita.
Kiinalaiset aloittivat silkinviljelyn jo noin 2600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua[4], mutta he eivät suostuneet kertomaan muille kuinka silkkiä tehdään. Kerrotaan, että Bysantin keisari Justinianus päätti vuonna 542 varastaa silkin salaisuuden kiinalaisilta ja lähetti asialle kaksi munkkia. He olisivat tarinan mukaan tuoneet Kiinasta kaksi onttoa puukeppiä täynnä silkkiperhosen toukkia. Tämä ei ole uskottava tarina, koska toukkien pitäminen elossa ei olisi onnistunut tällä menetelmällä.[5] Etelä-Eurooppaan, pääasiassa Sisiliaan, tuotiin silkkiperhosen toukkia 1100-luvulla,[6] koska ristiretkeläiset onnistuivat tällöin saamaan taidon mukaansa Bysantista.[5] Ranskaan toukkia alettiin tuoda 1400-luvulla, ja Lyon ohitti pian italialaiset Euroopan tunnetuimpana silkintuottajana.[7].
Silkin vuosituotanto on nykyään noin 70 000 tonnia[8] ja sen viljely on keskittynyt nykyään erityisesti Japaniin, Kiinaan ja Intiaan sekä muuhun Kaukoitään.
Erilaisia silkkejä tai silkkilankoja [muokkaa]
- burette-silkki: Jota kutsutaan myös Bourette-silkiksi, valmistetaan silkin valmistuksessa syntyvästä kaikkein lyhytkuituisimmasta ylijäämämateriaalista. Burette-silkkikangas on siksi ulkonäöltään epätasainen, mutta sillä on silti silkin hyvät ominaisuudet kuten hyvä siliävyys- ja lianhylkivyyskyky. Se kestää pesukonepesua 40 asteessa (toisin kuin useimmat silkit) ja sitä voi silittää höyryraudalla puuvillan lämpötilalla.
- gregé-silkki eli kelasilkki.
- karstattu silkki: valmistetaan karstaamalla ja kehräämällä lyhyistä jäännöskuiduista. Esimerkiksi burette-silkki.
- keitetty silkki: silkkiä, josta on serisiini poistettu keittämällä. Tällöin silkkikuidun muodostavat kaksi kolmionmuotoista kuitua erottuvat toisistaan. Keitetty silkki on pehmeää, ohutta ja kiiltävää, kun taas serisiinin peittämät kuidut ovat paksummat, koska niitä on kaksi yhdessä; ja se on himmeää ja jäykähköä.
- kelasilkki: hienoin yhtenäinen kuitu, jonka voi kelata suoraan irti kotelokopasta.
- kreppi: kangaslaatu, joka valmistetaan joko käyttämällä kreppisidoksia tai ylikierteisiä kreppilankoja.
- organza-silkki: ohut silkkiharso, joka alun perin valmistettiin raakasilkistä (keittämättömistä silkkilangoista). Silkkiliima teki kankaasta luonnostaan jäykkää.
- schappe-silkki: kelaukseen sopimattomista kotelokopista sekä kelattujen kotelokoppien pinta- ja sisäosista kehrättyä lankaa.
- trame-silkki: löyhäkierteinen silkkilanka, jota voidaan käyttää vain kuteena.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Kurki, Marja: Silkkitieni. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25965-7.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ KOTUS: Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.4.2013.
- ↑ Silkin viljely Silkworld Oy.
- ↑ Bruce Marlin: Moths of North America Red Planet Inc..
- ↑ Introduction to Silk:Development of Chinese Silk China Style.
- ↑ a b Dorthe Chakravarty: Munkit varastivat silkin länteen. Tieteen Kuvalehti Historia, , 2009. vsk, nro 2, s. 39-41. Bonnier. ISSN 0806-5209.
- ↑ Deborah Blumentahl: Silk on Lake Como's Shores 1991. NY Times. Viitattu 8.12.2007.
- ↑ A brief history of Silk Elizabetta Silk Shawls.
- ↑ Sohn, Kee-Wook (2003). Conservation Status of Sericulture Germplasm Resources in the World - II. Conservation Status of Silkworm (Bombyx Mori) Genetic Resources in the World, Food and Agriculture Organization of the United Nations, Rome (Vision Review)
