Kirjonta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultalangalla kirjottu viitta.
Afroditeä kuvaava kirjontatyö.

Kirjonta on monien kansojen piirissä perinteisesti harrastettu käsityö, jossa kangas tai muu aines on koristeltu erilaisin sen päälle langoilla muodostetuin kuvioin. Langan lisäksi kirjontatyöhön voidaan liittää esimerkiksi helmiä ja paljetteja. Kirjontaan on monenlaisia menetelmiä, ja siinä käytetään useita erilaisia pistoja. Yksinkertaisimpia ja laajimmille levinneitä ovat ristipistotyöt, joihin myydään valmiita tarvikepaketteja. Kirjontaa voidaan tehdä myös ompelukoneella.

Suomessa erityisesti karjalan murrealueella on harrastettu taidokasta kirjontaa. Karjalaisten käsitöistä kuuluisimpia olivat taidokkaasti kirjotut käsipaikat, pyyheliinat. Karjalaisissa kansallispuvuissa on usein käytetty taidokasta kirjontaa. Kuuluisin, arvokkain ja työläin niistä on Tuuterin puku.

Myös saamelaisten kansallispuvut on taidokkaasti kirjottu.

Valkokirjonnassa kirjotaan nimensä mukaisesti valkoisella langalla valkoiselle kankaalle. Leikekirjonnassa, joka on valkokirjonnan yksi muoto, pohjakangas leikataan pois kirjottujen kuvioiden välistä. Valkokirjonta ja leikekirjonta olivat Suomessa yleisesti käytössä 1900-luvun alkupuolella.

Leike- ja valkokirjonta on jaettu eri tyyliensä mukaan englantilaiseen ja ranskalaiseen kirjontaan. Englantilaisessa kirjonnassa suosittiin erilaisia kukka- ja lehtiaiheita, joiden reiät saattoivat olla todella suuria. Leikekirjontaan yhdistettiin usein vielä korko-ompeleita sekä punosreikärivejä. Ranskalaisessa kirjonnassa kuviot muodostuvat suureksi osaksi korko-ompelusta. Ranskalaisella kirjonnalla on tehty paljon nimikointeja.

Kirjonnassa voidaan käyttää myös erilaisia materiaaleja. Tyllikirjonnassa kuviot muodostuvat tyllisilmiin pujotettavasta langasta. Tavallisin tyllikirjontatapa on tyllipujotus, jossa kuviot ovat usein geometrisia ja syntyvät Etupistoin. Helmikirjonnassa lankaan pujotetut helmet muodostavat kirjontakuvion langan sijasta. Helmikirjontaa voidaan käyttää esimerkiksi iltalaukuissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjonnan alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Esimerkkejä kirjonnan harrastamisesta löytyy muun muassa antiikin Egyptistä, rautakauden Pohjois-Euroopasta ja Song-dynastian ajan Kiinasta. Kirjotut vaatteet ja muut tekstiilit ovat olleet korkean aseman merkkejä eri kulttuureissa, kuten antiikin Persiassa, Intiassa, Bysantissa ja barokkiaikakauden Euroopassa. Keskiajalla kirjonnalla koristettiin paljon kirkkotekstiilejä, mutta myös vaatteita ja kenkiä, joissa saatettiin käyttää vaakunoiden värejä ja malleja. Kirjontaa harjoitettiin esimerkiksi luostareissa. Suomeen rannikkoseudulle kirjontatekniikat ovat saapuneet todennäköisesti Ruotsista, ja Itä-Suomen kirjonta on ottanut vaikutteita Venäjältä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Constantine, Jan & Arber, Caroline: Uutta perinteisesti kirjoen: Yli 25 mallia. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-4759-4.
  • Grönlund, Irma & Lehto, Marja-Leena: Perinteinen peittokirjonta. 2. uudistettu painos. Helsingissä: Otava, 2003. ISBN 951-1-18440-7.
  • Pesu, Raija: Perinteiset kirjontatyöt: Kapiokirstujen aarteita isoäitien ajoilta. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27605-7.
  • Pesu, Raija & Mattila, Nina: Isoäidin kauniit käsityöt: Perinteisiä suomalaisia ristipisto- ja kirjontatöitä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998 (4. painos 2001). ISBN 951-0-22437-5.
  • Raussi-Tihula, Helena: Kirjotut kirjaimet, muistojen monogrammit. Kuvat: Juhani Seppovaara. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1427-9.
  • Spoof, Sanna Kaisa (toim.): Tiltun kapiot: Iittiläinen käsityöperinne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 884. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-401-0.
  • Uusi Ompelu-ja Käsityökerho (toim.): Kirjonta. Uuden Ompelu- ja Käsityökerhon opasvihko. Hämeenlinna: Mestarikustannus Oy, 1980. ISBN 951-9189-99-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirjonta.