Frank Sinatra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frank Sinatra
Sinatra, Frank 03.jpg
Syntynyt Yhdysvaltain lippu 12. joulukuuta 1915
Hoboken, New Jersey
Kuollut 14. toukokuuta 1998 (82 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia
Taiteilijanimet Ol' Blue Eyes
(Vanha sinisilmä)
The Chairman of the Board
(Puheenjohtaja)
The Voice
(Ääni)
Frankie
Aktiivisena 1935 – 1995
Tyylilajit pop, swing [1]
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja, näyttelijä, elokuvatuottaja, elokuvaohjaaja
Levy-yhtiöt Columbia Records
Capitol Records
Reprise Records
MusicBrainz

Francis Albert "Frank" Sinatra ([sɨˈnɑːtrə]; 12. joulukuuta 1915 Hoboken, New Jersey – 14. toukokuuta 1998 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen laulaja (baritoni[2]) ja elokuvanäyttelijä. Sinatrasta käytetään joskus liikanimeä "Vanha Sinisilmä".

Frank Sinatra aloitti uransa 1930–40-luvun vaihteessa, ja oli tällöin Harry Jamesin ja Tommy Dorseyn orkestereiden laulusolisti. [1] Hän aloitti soolouran vuonna 1942[1], jolloin hänestä tuli nk. nilkkasukkatyttöjen suuresti ihannoima laulaja. Jotkut lähteet tosin väittävät että hänen agenttinsa olisi palkannut tusinan verran tällaisia tyttöjä tarkoituksella kirkumaan ja pyörtyilemään ensimmäisessä konsertissa mutta joukkosuggestion johdosta lopulta moninkertainen määrä tyttöjä tempautui mukaan. [3]

Hän myös näytteli elokuvissa. Sinatra lopetti uransa kertaalleen vuonna 1971, mutta palasi esiintymislavoille kolme vuotta myöhemmin. Levytystä jatkuikin aina 1990-luvun alkuun asti. Viimeiseksi varsinaiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 1994 ilmestynyt Grammy-palkittu Duets II. Samassa tilaisuudessa hän sai kunnia-Grammyn elämäntyöstään. Monissa yhteyksissä häntä onkin luonnehdittu vuosisadan parhaaksi viihdyttäjäksi. Hänellä on kolme tähteä Hollywood Walk of Famella.

Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis Jr., Peter Lawford ja Joey Bishop muodostivat niin sanotun The Rat Pack -kaveriporukan. Ryhmä teki yhdessä muun muassa elokuvia, musiikkialbumeja ja lavaesityksiä. Vaikka Rat Pack oli maineeltaan maskuliininen miesryhmä, kuului siihen myös naisjäseniä, kuten Shirley MacLaine, Lauren Bacall ja Judy Garland. Myöhemmin ryhmästä on tullut legenda ja Rat Packia onkin paljon kopioitu.

Vuonna 1984 Sinatra vastaanotti presidentti Ronald Reaganilta Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin, Presidential Medal of Freedom -mitalin.[4]

Elokuvaohjaaja Martin Scorsese tekee Sinatrasta ensimmäisen kokoillan elämäkertaelokuvan. Ensi-illasta ja pääosanäyttelijästä ei ole vielä tietoa.[5] Sinatrasta on aiemmin tehty kaksi televisioelokuvaa.[5]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Musiikki

Sinatran laulutavalle oli ominaista jazzmuusikoilta omaksuttu tyylittely melodian käsittelyssä.[6] Sinatra levytti elämänsä aikana kaiken kaikkiaan jopa 1400 laulua.[5] Hänellä onkin useita suosittuja hittejä, joista tunnetuin on Paul Ankan sanoittama "My Way". Muita ovat muun muassa "Strangers in the Night", "Fly Me to the Moon", melankolinen "It Was a Very Good Year", Liza Minnellin alun perin esittämä "New York, New York", "The Summer Wind", "That's Life", Antônio Carlos Jobimin kanssa levytetty "The Girl from Ipanema" sekä tyttärensä Nancy Sinatran kanssa duettona levytetty "Somethin' Stupid".

Sinatra esiintyi Suomessa 16. huhtikuuta 1989 Helsingin jäähallissa.

[muokkaa] Elokuva

Frank Sinatra elokuvassa Ystävämme Joey (Pal Joey, 1957).

Sinatra näytteli kaikkiaan 53 elokuvassa.[5] Hänen nuoruuden tunnetuimpia elokuviaan ovat kolme Gene Kellyn kanssa tehtyä elokuvaa: Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945), Ilo irti (On the Town, 1949) ja Neiti Johtaja (Take Me Out to the Ball Game, 1949). Sodan jälkeen Sinatran suosio oli alamaissa, mutta hänen uransa pelasti sotamies Maggion rooli elokuvassa Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity, 1953). Sinatra sai suorituksestaan Oscarin parhaasta miessivuosasta. Myös hänen esittämänsä laulu High Hopes voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon elokuvasta Läpiä päässä (A Hole In The Head, 1959). Frank Sinatra ohjasi ja osin tuotti yhden tähdittämänsä elokuvan, Ainoastaan urhoolliset (1965).

Frank Sinatra teki yhdessä Rat Pack -ryhmänsä kanssa muun muassa elokuvan Kovat kaverit (Ocean's Eleven, 1960). Hän teki myös muutamia vakavia rooleja kuten pääosan Otto Premingerin elokuvassa Kultainen käsivarsi (The Man with the Golden Arm, 1955)[7] sekä majuri Bennett Marcon roolin John Frankenheimerin ohjaamassa elokuvassa Mantshurian kandidaatti (The Manchurian Candidate, 1962).[8] Viimeiseksi elokuvaksi jäi rooli Kanuunankuularalli 2:ssa. Hän vieraili kuitenkin vielä Magnum P.I. -sarjan jaksossa. Sinatralla oli myös kaksi omaa televisio-show'ta.

[muokkaa] Radio

Sinatra esiintyi uransa aikana myös paljon radiossa. 1940-luvun jälkipuoliskolla hän esiintyi vakituisesti musiikkiohjelmassa Your Hit Parade.[9] Vuosina 1953–1954 hänellä oli myös oma jännityskuunnelmasarja Rocky Fortune.[10]

[muokkaa] Terveyden heikkeneminen ja kuolema

Muistolaatta Sinatran haudalla. Ylhäällä lukee erään hänen kappaleensa nimi The Best Is Yet To Come (suom. "paras on vielä edessä").

"Vanha sinisilmä" ("Ol' Blue Eyes") esiintyi kuusi vuosikymmentä aina yhtä valovoimaisesti, mutta terveys heikkeni hänen viimeisinä kuukausinaan. Hän kärsi muun muassa virtsarakkosyövästä ja keuhkoahtaumasta. Eräässä vuonna 1994 järjestetyssä konsertissa hän lyhistyi lattialle mutta manageri sanoi sen johtuneen valaistuksen kuumuudesta. Seuraavan konsertin hän peruutti viime hetkellä tunnettuaan olonsa uupuneeksi. Hän sai sydänkohtauksen vuonna 1997, eikä häntä enää sen jälkeen nähty julkisuudessa. Hän menehtyi lopulta losangelesilaisessa sairaalassa 1998 perheen läsnä ollessa. Hänen viimeisiksi sanoikseen jäivät: "I'm losing". Virallisilla internet-sivuilla soi hänen laulunsa "Softly, as I Leave You". Seuraavana iltana valot sammutettiin Las Vegas Stripilla hänen muistolleen. Sinatran viimeiseksi esittämäksi lauluksi jäi kappale The Best Is Yet To Come, jonka nimi myös lukee hänen muistolaatassaan.

[muokkaa] Mafiakytkökset

Sinatralla väitettiin olleen hyvät suhteet mafiaan, erityisesti Chicagon syndikaattiin ja sen silloiseen johtajaan Sam Giancana. Väitteiden mukaan mafia olisi edesauttanut hänen uraansa erityisesti alkuaikoina ja myöhemmin Las Vegasissa. On myös epäilty, että mafia käytti Sinatran apua hyväkseen saadakseen normalisoitua suhteet presidentti John F. Kennedyyn, jotka olivat huonontuneet Robert Kennedyn tultua oikeusministeriksi. 1969 ilmestyneen Mario Puzon menestysromaanin Kummisetä laulaja Johnny Fontanella on nähty yhteneväisyyksiä Sinatraan.[11]

[muokkaa] Avioliitot

Sinatra oli neljä kertaa naimisissa:

  • Nancy Barbaton kanssa 4. helmikuuta 1939 – 29. lokakuuta 1951, 3 lasta (Nancy Sinatran äiti)
  • Ava Gardnerin kanssa 7. marraskuuta 1951 – 5. heinäkuuta 1957
  • Mia Farrowin kanssa 19. heinäkuuta 1966 – 1968
  • Barbara Marxin kanssa 11. heinäkuuta 1976 – kuolemaansa 14. toukokuuta 1998 saakka.

[muokkaa] Diskografia

  • Nothing But the Best (2008)
  • My Way: The Best Of Frank Sinatra (1997)
  • Duets II (1994)
  • Duets (1993)
  • The Formative Years (1993)
  • At the Movies (1993)
  • Concepts (boksi) (1992)
  • 16 Most Requested Songs (1992)
  • The Sinatra Saga (1992)
  • Sings the Songs of Sammy Cahn and Jule Styne [Vintage Jazz] (1992)
  • In the Blue of Evening (1992)
  • The Christmas Collection [Dejavu] (1992)
  • Music From the CBS Mini-Series (1992)
  • Long Ago & Far Away (1992)
  • Sings the Songs of Van Heusen & Cahn (1991)
  • 20 Golden Greats (1991)
  • Holiday Classics (1991)
  • Timeless (1991)
  • Frank Sinatra Sings the Select Cole Porter (1991)
  • Monte Carlo 14 June 1958 (1991)
  • The Very Good Years (1991)
  • The Reprise Collection (1990)
  • Christmas Dreaming (1990)
  • The Capitol Years (1990)
  • All-Time Classics (1988)
  • Sinatra Rarities (1988)
  • The Sinatra Christmas Album (Reprise) (1987)
  • Hello Young Lovers (1987)
  • L.A. Is My Lady (1984)
  • Brazil '81 (1981)
  • She Shot Me Down (1981)
  • 20 Classic Tracks (1981)
  • The Very Best of Frank Sinatra (1979)
  • Frank Sinatra Conducts the Music of Alec Wilder (1976)
  • Some Nice Things I've Missed (1974)
  • The Main Event – Live (1974)
  • Ol' Blue Eyes Is Back (1973)
  • Academy Award Winners (1972)
  • Frank Sinatra's Greatest Hits, Vol. 2 (1972)
  • A Man Alone & Other Songs of Rod McKuen (1969)
  • My Way (1969)
  • Cycles (1968)
  • Francis A. & Edward K. (1968)
  • Francis Albert Sinatra & Antonio Carlos Jobim (1967)
  • Greatest Hits: The Early Years, Vol. 2 (1966)
  • Greatest Hits: The Early Years, Vol. 1 (1966)
  • The World We Knew (1966)
  • Strangers In The Night (1966)
  • Sinatra At The Sands (1966)
  • That's Life (1965)
  • September of My Years (1965)
  • My Kind of Broadway (1965)
  • Softly, As I Leave You (1964)
  • Sinatra Sings Days Of Wine And Roses, Moon River And Other Academy Award Winners (1964)
  • The Concert Sinatra (1963)
  • Sinatra-Basie (1962)
  • London 1 June 1962 (1962)
  • Sinatra's Sinatra (1962)
  • Sinatra Sings Great Songs From Great Britain (1962)
  • Sinatra & Sextet: Live In Paris (1962)
  • Point Of No Return (1962)
  • Sinatra And Swingin' Brass (1962)
  • Sinatra and Strings (1962)
  • Sinatra Sings.....Of Love And Things! (1962)
  • The Complete Capitol Singles... (1961)
  • Swing Along with Me (1961)
  • Greatest Hits (1961) (1961)
  • Come Swing With Me! (1961)
  • Ring-A-Ding Ding! (1960)
  • Forever Frank (1960)
  • The Best Of The Capitol Years (1960)
  • The Capitol Collectors Series (1960)
  • Sinatra's Swingin' Session!!! And More (1960)
  • Nice 'N' Easy (1960)
  • No One Cares (1959)
  • Look To Your Heart (1959)
  • Come Dance With Me! (1958)
  • Sinatra Sings For Only The Lonely (1958)
  • All The Way (1958)
  • Come Fly With Me (1957)
  • This Is Sinatra! Volume Two (1957)
  • Frank Sinatra Conducts Tone Poems of Color (1957)
  • A Jolly Christmas From Frank Sinatra (1957)
  • A Swingin' Affair! (1957)
  • Where Are You? (1957)
  • Songs for Swingin' Lovers! (1956)
  • Close To You & More (1956)
  • The Voice (1956)
  • Tone Poems Of Color (1956)
  • This Is Sinatra (1956)
  • In The Wee Small Hours (1955)
  • Songs For Young Lovers/Swing Easy! (1954)
  • I've Got A Crush On You (1952)
  • The Best Of The Columbia Years... (1952)
  • Portrait Of Sinatra: Columbia Classics (1952)
  • The Best Of The Columbia Years (1943-1952) (1952)
  • The Columbia Years 1943-1952 The Complete Recordings (1952)
  • Swing & Dance With Frank Sinatra (1951)
  • All Time Greatest Hits Vol.3 (1949)
  • From the Top (1949)
  • The Voice Of Frank Sinatra (Expanded) (1947)
  • The V-Discs (1945)
  • The V-Discs: The Columbia Years 1943-1952 (1945)
  • Love Songs (1943)
  • The Popular Frank Sinatra: Vol. 3 (1942)
  • The Popular Frank Sinatra: Vol. 2 (1942)
  • All-Time Greatest Dorsey/Sinatra Hits, Vol. 3 (1942)
  • All-Time Greatest Dorsey/Sinatra Hits, Vol. 2 (1942)
  • Learn To Croon (1941)
  • It's All So New (1940)
  • The Popular Frank Sinatra Vol. 1 (1940)

[muokkaa] Filmografia

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ a b c WSOY:n Iso Tietosanakirja, s. 386. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20161-8.
  2. ↑ Frank Sinatra: Biography Rolling Stone. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Stuart Gordon: Suurten huijauksien kirja, osio Hollywood-huijaukset, s. 142 – 144.
  4. ↑ Kelley, Kitty "et al": His Way, s. 91. New York, New York: Bantam Books, 1997. ISBN 9780553265156.
  5. ↑ a b c d Martin Scorsese ohjaa elokuvan Frank Sinatrasta 14.5.2009. Viitattu 14.5.2009.
  6. ↑ WSOY:n Iso Tietosanakirja, s. 386. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20161-8.
  7. ↑ Internet Movie Data Base - (ladattu 3.7.2007)
  8. ↑ Internet Movie Data Base - (ladattu 3.7.2007)
  9. ↑ http://www.radiohof.org/music/hitparade.html
  10. ↑ http://www.thrillingdetective.com/fortune.html
  11. ↑ Anthony Bruno: Fact and Fiction in The Godfather Trutv. Viitattu 2.3.2010.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frank Sinatra.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frank_Sinatra&oldid=11133807
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä