Frank Sinatra

Wikipedia

Frank Sinatra
Frank Sinatra Valkoisessa talossa vuonna 1973.
Syntynyt	12. joulukuuta 1915 Hoboken, New Jersey
Kuollut	14. toukokuuta 1998 (82 vuotta) Los Angeles, Kalifornia
Taiteilijanimet	Ol' Blue Eyes (Vanha sinisilmä) The Chairman of the Board (Puheenjohtaja) The Voice (Ääni) Frankie
Aktiivisena	1935 – 1995
Laulukieli	englanti
Ammatit	laulaja, näyttelijä, elokuvatuottaja, elokuvaohjaaja
Levy-yhtiöt	Columbia Records Capitol Records Reprise Records
MusicBrainz

Francis Albert "Frank" Sinatra (12. joulukuuta 1915 Hoboken, New Jersey – 14. toukokuuta 1998 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä.

Frank Sinatrasta tuli 1940-luvun alussa nk. nilkkasukkatyttöjen suuresti ihannoima laulaja. Hän myös näytteli elokuvissa. Sinatra lopetti uransa kertaalleen vuonna 1971, mutta palasi esiintymislavoille kolme vuotta myöhemmin The Main Event -nimisen paluukonsertin ja Ol' Blue Eyes Is Back -comeback-albumin myötä. Levytystä jatkuikin aina 1990-luvun alkuun asti. Viimeiseksi varsinaiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 1994 ilmestynyt Grammy-palkittu Duets II. Samassa tilaisuudessa hän sai kunnia-Grammyn elämäntyöstään. Monissa yhteyksissä häntä onkin luonnehdittu vuosisadan parhaaksi viihdyttäjäksi.

Frank Sinatra, Dean Martin, Sammy Davis Jr., Peter Lawford ja Joey Bishop muodostivat niinsanotun The Rat Pack -kaveriporukan. Ryhmä teki yhdessä muun muassa elokuvia, musiikkialbumeja ja lavaesityksiä. Vaikka Rat Pack oli maineeltaan maskuliininen "äijäporukka", kuului siihen myös naisjäseniä, kuten Shirley MacLaine, Lauren Bacall ja Judy Garland. Myöhemmin ryhmästä on tullut legenda ja Rat Packia onkin paljon kopioitu.

Elokuvaohjaaja Martin Scorsese tekee Sinatrasta ensimmäisen kokoillan elämäkertaelokuvan. Ensi-illasta ja pääosanäyttelijästä ei ole vielä tietoa.^[1] Sinatrasta on aiemmin tehty kaksi televisioelokuvaa.^[1]

[muokkaa] Musiikki

Frank Sinatra elokuvassa Ystävämme Joey (Pal Joye, 1957).

Sinatra levytti elämänsä aikana kaiken kaikkiaan jopa 1400 laulua.^[1] Hänellä onkin useita suosittuja hittejä, joista tunnetuin on Paul Ankan sanoittama "My Way". Muita ovat muun muassa "Strangers in the Night", "Fly Me to the Moon", melankolinen "It Was a Very Good Year", Liza Minnellin alun perin esittämä "New York, New York", "The Girl from Ipanema" sekä tyttärensä Nancy Sinatran kanssa duettona äänitetty "Somethin' Stupid".

Sinatra esiintyi Suomessa 16. huhtikuuta 1989 Helsingin jäähallissa.

[muokkaa] Elokuva

Sinatra näytteli kaikkiaan 53 elokuvassa.^[1] Hänen nuoruuden tunnetuimpia elokuviaan ovat kolme Gene Kellyn kanssa tehtyä elokuvaa: Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945), Ilo irti (On the Town, 1949) ja Neiti Johtaja (Take Me Out to the Ball Game, 1949). Sodan jälkeen Sinatran suosio oli alamaissa, mutta hänen uransa pelasti sotamies Maggion rooli elokuvassa Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity, 1953). Sinatra sai suorituksestaan Oscarin parhaasta miessivuosasta.

Frank Sinatra teki yhdessä Rat Pack -ryhmänsä kanssa muun muassa elokuvan Kovat kaverit (Ocean's Eleven, 1960).

Hän teki myös muutamia vakavia rooleja kuten pääosan Otto Premingerin elokuvassa Kultainen käsivarsi (The Man with the Golden Arm, 1955)^[2] sekä majuri Bennett Marcon roolin John Frankenheimerin ohjaamassa elokuvassa Mantšurian kandidaatti (The Manchurian Candidate, 1962).^[3]

Sinatralla oli myös kaksi omaa televisio-show'ta.

[muokkaa] Radio

Sinatra esiintyi uransa aikana myös paljon radiossa. 1940-luvun jälkipuoliskolla hän esiintyi vakituisesti musiikkiohjelmassa Your Hit Parade.^[4] Vuosina 1953–1954 hänellä oli myös oma jännityskuunnelmasarja Rocky Fortune.^[5]

[muokkaa] Mafiakytkökset

Sinatralla väitettiin olleen hyvät suhteet mafiaan, erityisesti Chicagon syndikaattiin ja sen silloiseen johtajaan Sam "Momo" Giancanaan. Väitteiden mukaan mafia olisi edesauttanut hänen uraansa erityisesti alkuaikoina ja myöhemmin Las Vegasissa. On myös epäilty, että mafia käytti Sinatran apua hyväkseen saadakseen normalisoitua suhteet presidentti John F. Kennedyyn, jotka olivat huonontuneet Robert Kennedyn tultua oikeusministeriksi. 1969 ilmestyneessä Mario Puzon menestysromaanissa Kummisetä viitattiin epäsuoraan näihin suhteisiin laulaja Johnny Fontanen hahmon kautta.

[muokkaa] Avioliitot

Muistolaatta Sinatran haudalla. Ylhäällä lukee erään hänen kappaleensa nimi The Best Is Yet To Come (suom. "paras on vasta tulossa").

Sinatra oli neljä kertaa naimisissa:

• Nancy Barbaton kanssa 4. helmikuuta 1939 – 29. lokakuuta 1951, 3 lasta (Nancy Sinatran äiti)
• Ava Gardnerin kanssa 7. marraskuuta 1951 – 5. heinäkuuta 1957
• Mia Farrowin kanssa 19. heinäkuuta 1966 – 1968
• Barbara Marxin kanssa 11. heinäkuuta 1976 – kuolemaansa 14. toukokuuta 1998 saakka.

[muokkaa] Terveyden heikkeneminen ja kuolema

"Vanha sinisilmä" ("Ol´ Blue Eye") esiintyi kuusi vuosikymmentä aina yhtä valovoimaisesti, mutta terveys heikkeni hänen viimeisinä kuukausinaan. Hän kärsi muun muassa virtsarakkosyövästä ja keuhkoahtaumasta. Eräässä vuonna 1994 järjestetyssä konsertissa hän lyhistyi lattialle mutta manageri sanoi sen johtuneen valaistuksen kuumuudesta. Seuraavan konsertin hän peruutti viime hetkellä tunnettuaan olonsa uupuneeksi. Hän sai sydänkohtauksen vuonna 1997, eikä enää sen jälkeen esiintynyt julkisuudessa. Hän menehtyi lopulta losangelesilaisessa sairaalassa 1998 perheen läsnä ollessa. Hänen viimeisiksi sanoikseen jäivät: "I'm losing. "Virallisilla internet-sivuilla soi hänen laulunsa "Softly, as I Leave You There".

[muokkaa] Filmografia

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Frank Sinatran verkkosivut Viitattu 3.7.2007. (englanniksi)
• Frank Sinatra Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frank Sinatra.