2001: Avaruusseikkailu (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
2001: Avaruusseikkailu
2001: A Space Odyssey
DVD-erikoisjulkaisun kansikuva
DVD-erikoisjulkaisun kansikuva
Ohjaaja Stanley Kubrick
Käsikirjoittaja Arthur C. Clarke, Stanley Kubrick
Tuottaja Stanley Kubrick
Säveltäjä György Ligeti, Richard Strauss
Kuvaaja Geoffrey Unsworth
Leikkaaja Ray Lovejoy
Pääosat Keir Dullea,
Gary Lockwood,
William Sylvester
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta,
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 1968
Kesto 141 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 10 500 000 dollaria
Seuraaja 2010
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey) on Stanley Kubrickin ohjaama kuuluisa tieteiselokuva, jonka hän käsikirjoitti yhdessä Arthur C. Clarken kanssa. Elokuva valmistui vuonna 1968. Se perustuu Clarken novelliin "The Sentinel", jonka Clarke laajensi elokuvan tuotannon aikana romaaniksi, joka julkaistiin hieman elokuvan jälkeen. Elokuva tunnetaan erikoistehosteistaan, ja se on jäänyt tieteiselokuvan historiaan esimerkiksi surrealististen kohtaustensa takia. Elokuva voitti Oscarin parhaista visuaalisista tehosteista. Oscar jäi ainoaksi Kubrickille henkilökohtaisesti myönnetyksi, vaikka hänen elokuvansa Spartacus ja Barry Lyndon saivatkin muita Oscareita.

Vuonna 1984 Peter Hyams ohjasi elokuvalle Clarken kirjaan pohjautuvan jatko-osan nimeltä 2010. Kirjasarjaan on myös kolmas ja neljäs osa, nimeltään 2061: Odyssey Three ja 3001: Final Odyssey, joista ei ole tehty elokuvia.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ainoastaan elokuvan keskivaiheilla nähdään suoraa juonellista kerrontaa. Elokuva on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on nimeltään Ihmiskunnan Aamunkoitto (The Dawn of Man). Osa sijoittuu aikojen alkuun ja siinä kuvataan ihmisapinoiden elämää, jonka muuttaa ihmisapinayhteisön asutukselle ilmestynyt musta monoliitti. Eräs ihmisapina saa monoliitin vaikutuksesta innoituksen ja keksii käyttää kuolleen eläimen luuta työkaluna. Hän käyttää työkalua luiden murskaamiseen. Lopulta ihmisapina keksii käyttää työkalua aseena ja tappaa toisen, kilpailevan yhteisön jäsenen ja heittää luun haltioituneena ilmaan

Seuraa kuuluisa siirtymäkohtaus, jossa luusta leikataan suoraan avaruusasemaan. Tonava kaunoinen -valssi tulee tässä mukaan. Ihmiset ovat löytäneet Kuun kraatterista magneettikentän keskittymän, jonka lähde on 13 metrin syvyydessä. Suoritetussa kaivauksessa paljastuu musta monoliitti. Auringon noustessa kraatterin reunan ylle monoliitista lähtee voimakas signaali, jonka havaitaan suuntautuneen Jupiteriin. Tämä on ensimmäinen merkki maan ulkopuolisesta elämästä.

Tarina siirtyy 18 kuukautta eteenpäin Discovery One -avaruusalukseen, joka on matkalla Jupiteriin. Aluksessa on viiden hengen miehistö, joista kolme uinuu horroksessa. Hereillä ovat astronautti David Bowman (Keir Dullea) ja Frank Poole (Gary Lockwood). Avaruusalusta kontrolloi HAL-9000-tietokone, jota kutsutaan lyhyesti Haliksi. Kesken matkan HAL ilmoittaa AE-35-yksikön vikaantumisesta, ja se haetaan tutkittavaksi, mutta vikaa ei löydy. Bowman ja Poole alkavat epäillä, että HAL ei ole enää luotettava ja päättävät sulkea sen.

Seuraa elokuvan toinen osa, Intermission. HAL saa vihiä miehistön suunnitelmista, ja Frankin asentaessa osaa takaisin HAL ottaa huoltoaluksen hallinnan ja ajaa sen Frankia päin niin että hänen happiletkunsa katkeaa. Bowman lähtee toisella aluksella tavoittamaan toveriaan, ja HAL lukitsee hänet aluksen ulkopuolelle. Samaan aikaan HAL lopettaa horroksessa olevien miehistön jäsenien elintoiminnot. Bowman onnistuu kuin ihmeen kaupalla pääsemään takaisin aluksen sisälle ja sammuttamaan HALin. Hän on ainoa eloonjäänyt aluksessa, kun hän saa tietää matkan salaisesta tarkoituksesta, jota ei ole saanut paljastaa ennen perille saapumista. Hän saa kuulla Jupiterista löytyneen elämää.

Alkaa elokuvan viimeinen osa, Jupiter and beyond the Infinite, jossa ei kuulla sanaakaan puhetta. Discovery saapuu Jupiterin kiertoradalle, jossa Bowman näkee planeettaa kiertävän kolmannen monoliitin. Hän lähtee aluksesta tutkimaan sitä. Monta minuuttia kestävän surrealistisen lentokohtauksen jälkeen Bowman nousee huoltoaluksesta Ludvig XVI:n tyyliin sisustettuun huoneeseen. Bowman nähdään vanhempana, aluksi vielä avaruuspuku päällä. Vanhempi Bowman tutkii taloa ja näkee itsensä vielä vanhempana syömässä aamutakki päällä. Vielä vanhempi Bowman näkee itsensä makaamassa sängyllä ja tekemässä kuolemaa. Kuolemaa tekevä Bowman näkee edessään saman mustan monoliitin ja syntyy uudelleen. Musiikki alkaa soida, ja nähdään Tähtivauvan (Starchild) nimellä tunnettu lapsi vierellään Maapallo.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Keir Dullea  … tohtori David Bowman  
 Gary Lockwood  … tohtori Frank Poole  
 William Sylvester  … tohtori Heywood R. Floyd  
 Douglas Rain  … HAL 9000 -tietokoneen ääni  
 Daniel Richter  … apina  
 Leonard Rossiter  … tohtori Andrei Smyslov  
 Margaret Tyzack  … Elena  
 Robert Beatty  … tohtori Ralph Halvorsen  
 Sean Sullivan  … tohtori Bill Michaels  
 Frank Miller  … valvoja  
 Bill Weston  … astronautti  

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kuvattiin SuperPanavision 70 -tekniikalla, ja sen alkuperäinen kuvasuhde on 2.21:1.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska elokuvassa on vähän dialogia, musiikin osuus on keskeinen. Elokuvassa käytetään sekä klassista musiikkia että nykymusiikkia. Kubrick valitsi elokuvaan musiikkia, joka oli sävelletty jo aikaisemmin, vaikka alun perin hän oli tilannut musiikin Alex Northilta, joka oli säveltänyt musiikin mm. Spartacukseen. Varsinkin Richard Straussin Näin puhui Zarathustra yhdistetään tähän elokuvaan, samoin Johann Straussin valssi Tonava kaunoinen. György Ligetin modernit teokset, kuten Atmosphères ja Lux Æterna, ovat vahvistamassa elokuvan psykologista tunnelmaa. Ligetin teosta Aventures käytettiin elokuvassa ilman säveltäjän lupaa.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai ilmestyessään kriitikoilta ristiriitaista palautetta. Monien mielestä elokuva oli ikävä, mikä johtui pitkistä ja hitaista kohtauksista, joissa ei puhuttu paljon. Myös elokuvan tulkinnanvaraisuus oli monille vaikeaa. 2001: Avaruusseikkailu -elokuvan juonen keskeisistä elementeistä (monoliitista ja maan ulkopuolisesta elämästä) ei puhuta paljonkaan, vaan katsoja saa tehdä omat tulkintansa. Monoliitin vaikutusta ei selitetä, vaan vihjataan, että se on jonkinlainen ”oppimiskone”, joka auttaa apinoita oppimaan aseiden käytön.

Arthur C. Clarke sanoi elokuvasta kertovassa dokumentissa 2001: The Making Of A Myth, että alun perin monoliitin pintaan oli tarkoitus heijastaa kuvia tulen teosta ja sodista, mutta siitä luovuttiin, koska sekä Kubrick että Clarke pitivät ideaa liian lapsellisena. Avaruusolioiden taas kerrotaan kätkeneen monoliitin Kuuhun, josta se lähettää jonkinlaista signaalia ja ohjaa ihmisiä Jupiteriin. Kun elokuvan päähenkilö Dave pääsee sinne, hän ei kuitenkaan tapaa ainuttakaan avaruusoliota. Clarke sanoi samassa dokumentissa, että syy tähän oli elokuvan tekemiseen varattujen rahojen loppuminen, sillä sekä Kubrick että Clarke olisivat halunneet näyttää avaruusoliot.