Stanley Kubrick

Wikipedia

Valokuvaajana aloittanut Stanley Kubrick ikuistettuna 1940-luvun lopulla.

Stanley Kubrick (26. heinäkuuta 1928, New York – 7. maaliskuuta 1999) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, joka oli tunnettu kokeilevasta tyylistään kameran asettelussa, sekä tunnetuista menestyselokuvistaan, kuten 2001: Avaruusseikkailu (1968), Kellopeliappelsiini (1971) ja Hohto (1980). Vaikkakin Kubrick sai Oscar-ehdokkuuksia ohjaustyöstä, hän ei koskaan voittanut palkintoa tästä, mikä on herättänyt keskustelua. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä ohjaajista.

Kubrickin elokuvat olivat usein hyvin kokeilevia ja kiisteltyjä. Hänen elokuvaansa 2001: Avaruusseikkailu pidetään yhtenä kokeilevimmista maailmanlaajuisen levityksen saaneista elokuvista. Jotkin hänen elokuvansa taas ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä aihepiiriensä takia: Kellopeliappelsiini-elokuvaa pidettiin aikoinaan väkivaltaa ihastelevana elokuvana, vaikka pohjimmainen viesti oli täysin päinvastainen. Lolitassa taas keski-ikäinen mies rakastuu teini-ikäiseen tyttöön, mikä oli sen julkaisuaikana erittäin kiistelty aihe.

Hänen useimmat elokuvansa perustuvat myös kaunokirjallisiin teoksiin (lukuun ottamatta hänen ensimmäisiä elokuviaan) ja ne saivat usein tyytymättömän vastaanoton kirjoittajilta, koska ne eivät olleet uskollisia alkuperäiselle tekstille.

[muokkaa] Elämä

Stanley Kubrick Look-lehden valokuvaajana otti kuvan itsestään ja tanssityttö Rosemary Williamsista tämän pukuhuoneessa 1949. Kubrickin valokuvaajatausta vaikutti voimakkaasti tämän tyyliin elokuvaohjaajana.

[muokkaa] Nuoruus ja työ valokuvaajana

Stanley Kubrick syntyi esikoisena bronxilaiseen keskiluokkaiseen perheeseen, johon kuului isä Jacques, äiti Gertrude ja myöhemmin nuorempi sisar, Barbara (s. 1934). Isä-Jacques oli juutalaista itävaltalais-romanialaista ja puolalaista syntyperää.

Kubrickilla oli lapsena jatkuvasti vaikeuksia koulun kanssa, minkä takia lääkäri-isä Jacques yritti hankkia pojalleen virikkeitä harrastusten kautta. Stanley Kubrick löysi täten shakin, kirjallisuuden ja valokuvauksen, jotka hän otti heti omakseen. Kubrickin koulumenestys ei parantunut uusien harrastusten myötä, mutta hän otti osaa muun muassa koulunsa orkesteriin ja valokuvauskerhoon. Koulun ohella Kubrick kävi intohimoisesti elokuvissa. Omien sanojensa mukaan Kubrick inspiroitui nimenomaan huonoista Hollywood-elokuvista, koska ne saivat hänet tajuamaan, että hänkin osaisi tehdä elokuvia.

Kubrickin valokuvausharrastus laajeni hiljalleen työksi, kun hän sai kaupattua kuviaan viimeisenä kouluvuotenaan Look-lehdelle. Kubrick sai samasta lehdestä myös vakituisen pestin, koska hänen kouluarvosanansa eivät oikeuttaneet paikkaan yliopistossa. Kubrick meni ensimmäistä kertaa naimisiin Toba Metzin kanssa vuonna 1948, työskennellessään vielä Life-lehdelle, ja muutti boheemiin Greenwich Villageen. Vapaa-aikanaan hän kävi avoimen yliopiston kursseilla, ja jatkoi ahkerasti elokuvien katsomista. Kubrick löysi tällöin New Yorkin modernin taiteen museossa muun muassa Max Ophülsin elokuvat, joista hän otti vaikutteita varsinkin pitkien kamera-ajojen käyttöön.

[muokkaa] Elokuvauran alku Yhdysvalloissa

Vaikka Kubrick onkin pitänyt aikaansa Look-lehdessä äärimmäisen tärkeänä valokuvauksen oppimisen kannalta, hän kyllästyi nopeasti arkisten aiheiden kuvaamiseen ja halusi toteuttaa unelmansa tehdä elokuvia. 21-vuotiaana Kubrick jätti Look-lehden, ja teki lyhytdokumentteja, jotka hän sai myytyä RKO-studiolle: elokuvassa Day of Fight kuvattiin nyrkkeilijän ottelupäivä ja Flying Padre kertoi matkustavasta papista. Tämän lisäksi Kubrick teki myös pienen mainoselokuvan nimeltä The Seafarers, ja joitain muita lyhytelokuvia, jotka eivät ole säilyneet tähän päivään.

Lyhytelokuvien jälkeen Kubrick teki ensimmäisen pitkän elokuvansa Fear and Desire vuonna 1953 rahoittaen sen kokonaan itse ja sukulaistensa avustuksella, mikä oli tuolloin hyvin epätavallista. Kubrickin esikoiselokuva oli kuitenkin floppi, ja ohjaaja osti kaikki esityskopiot itselleen, jotta elokuvaa ei näytettäisi. Elokuva merkitsi myös hänen ensimmäisen avioliittonsa loppua, koska Kubrick tapasi kuvauksien aikana Ruth Sabotkan, jonka kanssa hän muutti yhteen avioeronsa jälkeen. Kubrick ja Sabotka menivät naimisiin vuonna 1955, ja he saivat yhdessä yhden lapsen, Katharinan (syntynyt 1953).

Kubrick teki myös toisen pitkän elokuvansa, tällä kertaa kaikin puolin onnistuneen rikoselokuvan Kohtalokas suudelma (Killer's Kiss, 1955) itsenäisesti, ja sai myytyä sen United Artists -elokuvastudiolle, joka levitti elokuvaa maailmanlaajuisesti. Kubrick perusti kolmatta elokuvaansa Peli on menetetty (The Killing, 1956) varten oman tuotantoyhtiön Harris-Kubrick-Productions yhdessä James B. Harrisin kanssa. Elokuva oli menestys, ja toimi myöhemmin innoittajana esimerkiksi Quentin Tarantinolle, joskaan kriitikot eivät aikoinaan pitäneet Kubrickin tavasta sekoittaa elokuvan kronologia. Elokuvan tekeminen vei kuitenkin niin paljon Kubrickin aikaa, että se maksoi lopulta hänen avioliittonsa Ruth Sabotkan kanssa.

Kubrickin pääsylippu suuribudjettisten elokuvien tekemiseen oli Kirk Douglasin tähdittämä Kunnian polut (Paths of Glory, 1957), joka perustuu Humphrey Cobbin samannimiseen romaaniin. Elokuva oli menestys niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudessa ja on kohonnut pasifistisen elokuvan klassikoksi. Elokuvassa Kubrick kuvasi sotaa niin synkkänä, kuin se todellisuudessa olikin, mikä ei ollut tuohon aikaan tavallista. Kuvaukset merkitsivät myös hänen kolmannen, ja viimeiseksi jääneen avioliitonsa alkua: Kubrick tapasi Saksan Münchenissä kuvatussa elokuvassa esiintyneen Christiane Harlanin. Kubrick ja Harlan olivat naimisissa Kubrickin kuolemaan saakka, ja he saivat yhdessä kaksi lasta, Anyan (syntynyt 1958) ja Vivianin (s. 1960).

Kunnian polkujen jälkeen Kubrick yritti aloittaa uutta elokuvaprojektia, mutta huonolla menestyksellä. Kubrick alkoi ohjata Marlon Brandon tähdittämää elokuvaa Vihan riivaama (One-Eyed Jacks, 1961), mutta turhautui nopeasti: Brandon oikuttelun takia kuvaukset takkuilivat ja pitkittyivät, minkä takia Kubrick jätti elokuvan, ja Brando joutui itse ohjaamaan sen loppuun. Kubrick otti lopulta vastaan ohjaajan pestin Hollywood-spektaakkelissa Spartacus (1960). Elokuvaa ohjasi aluksi Anthony Mann, joka jätti kuitenkin leikin nopeasti kesken, koska Mannilla ja elokuvan päänäyttelijä ja tuottaja Kirk Douglasilla oli jatkuvasti taiteellisia erimielisyyksiä. Vaikka Kubrick ja Douglas olivatkin tulleet toimeen Kunnian polkujen kuvauksissa, Douglas ei kohdellut Kubrickia yhtään erilaisella tavalla. Spartacuksen tekeminen ja Hollywoodin tuotantojärjestelmä olivatkin Kubrickille poikkeuksellisen epämiellyttäviä kokemuksia, vaikka itse elokuva olikin menestys.

[muokkaa] Muutto Englantiin

Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1963)

Kubrick alkoi ottaa etäisyyttä Hollywoodiin osittain Spartacuksen tekemisen raskauden takia ja muutti Lolitan (1962) tekemistä varten Englantiin, missä hän asui perheineen loppuelämänsä. Lolita perustui Vladimir Nabokovin samannimiseen kuuluisaan romaaniin, ja sen uskalias aihe käsitteli keski-ikäisen miehen rakkautta teini-ikäiseen tyttöön. Lolita ja sitä seurannut Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1963), joka käsitteli ydinsotaa, olivat uskaliaisuudestaan huolimatta valtavia menestyksiä, ja niinpä Kubrick saikin täydellisen luovan vapauden tuleville elokuvilleen. Tohtori Outolemmestä Kubrick sai myös ensimmäisen neljästä Oscar-ehdokkuudestaan ohjaajana.

Avaruusseikkailu 2001 (2001: A Space Odyssey, 1968) on ehkä yksi kokeilevimmista maailmanlaajuisen teatterilevityksen saaneista elokuvista. Kubrick unohti kokonaan perinteisen dramaturgisen kaavan, ja jätti paljon uraauurtavien visuaalisten efektien varaan luodakseen avaruusmatkan kuvauksesta mahdollisimman realistisen. Hän myös kokeili klassista musiikkia monien elokuvan kohtauksien taustalla. Varsin vaikuttavasta lopputuloksesta ja kriitikkojen nihkeästä vastaanotosta huolimatta Kubrick sai jälleen aikaan jättimenestyksen, kuten myös uransa ainoan henkilökohtaisen Oscarin, joka annettiin hänelle parhaista erikoisefekteistä. Elokuva on saavuttanut tähän päivään mennessä aseman yhtenä tieteiselokuvan klassikoista ja se oli vuoteen 1977 asti maailman taloudellisesti menestynein tieteiselokuva (elokuvan ohitti Tähtien sota)

Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971)

Kubrick lähti seuraavaksi työstämään elokuvaa Anthony Burgessin romaaniin Kellopeliappelsiini pohjaten. Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971) koetteli Lolitan tavoin ihmisten rajoja, tosin tällä kertaa Kubrick sai paljon vihamielisemmän vastaanoton. Ohjaajaa syytettiin väkivallan ihannoinnista ja tappouhkauksia saatuaan Kubrick päätti vetää elokuvan pois Yhdistyneen kuningaskunnan teattereista. Kellopeli jakoi kriitikot kahtia vahvemmin kuin mikään muu Kubrickin elokuva, mutta oli silti yleisömenestys, joka on saavuttanut myöhemmin myös yleisesti kriitikoiden arvostusta. Elokuva sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta (mukaan lukien Paras elokuva ja Paras ohjaus). Myös kirjailija Anthony Burgess oli tyytyväinen elokuvaan, vaikka häntä häiritsikin, miten elokuvasta oli jätetty pois kirjan viimeinen luku. Tästä hän ei kuitenkaan syyttänyt käsikirjoittajana toiminutta Kubrickia vaan kirjan Amerikkalaista kustantajaansa. Burgess ja Kubrick tulivat muutenkin hyvin toimeen ja Burgessin romaani Napoleon Symphony on omistettu Kubrickille.

Hohto (The Shining, 1980)

Kellopeliä seurannut Barry Lyndon (1975) ei herättänyt närää, mutta ei saanut myöskään Avaruusseikkailun tai Outolemmen kaltaista suosiota. Elokuva on jäänyt Kubrickin elokuvien joukossa tavallaan unohdetuksi. Elokuvaa varten Kubrick valmisti erikoiset linssit kameroihin voidakseen kuvata kohtauksia luonnonvalossa saadakseen aikaan autenttisen vanhan ajan tunnelman. Elokuva sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta ja voitti neljä (enemmän, kuin mikään muu Kubrickin elokuva). Kubrick sai elokuvasta viimeisen Oscar-ehdokkuutensa ohjauksesta. Elokuva oli tästä huolimatta taloudellinen pettymys Amerikassa, mutta se ei flopannut, koska se pärjäsi paremmin Euroopan teattereissa, eritoten Ranskassa. Tämän elokuvan jälkeen Kubrickin työtahti hidastui merkittävästi, sillä hänen seuraavaa elokuvaansa saatiin odottaa viisi vuotta.

Full Metal Jacket (1987)

[muokkaa] Työtahdin hidastuminen

Kubrickin työtahti hidastui 1970-luvun lopussa. Tiettävästi ohjaajan mielestä kelvollisten käsikirjoitusten puute hidasti itsekriittisen Kubrickin työtä. Hänellä oli myös tapanaan suunnitella elokuviaan pitkään, minkä aikana jotkin hänen elokuvansa jäivät kokonaan tekemättömiksi (Kuten projekti Napoleonista kertovasta elokuvasta).

Vuonna 1980 Kubrick päätti tehdä Stephen Kingin bestselleriin, Hohtoon, perustuvan elokuvan. On väitetty, että tämä johtui siitä, ettei hän saanut lupaa tehdä suositun kauhuelokuvan, Manaajan, jatko-osaa. Hän kuitenkin halusi tehdä oman kauhuelokuvansa ja päätyi ohjaamaan Hohdon. Hän sai myös ensimmäistä kertaa käyttää elokuvansa pääosassa Jack Nicholsonia, jonka hän oli halunnut pääosaan jo tekemättömään Napoleon-elokuvaansa. Elokuvan pitkissä hahmojen seuraamiskohtauksissa Kubrick käytti luovasti Steadicamia, jota pystyi liikuttamaan sulavasti ilman raiteita. Elokuvasta tuli ilmestymisvuonnaan kaupallinen menestys, vaikka sen saamat arvostelut olivatkin pääasiassa huonoja. Elokuva palautti kuitenkin Warner Bros.-studioiden uskon Kubrickiin, jonka edellinen, viisi vuotta aiemmin ilmestynyt elokuva Barry Lyndon oli ollut taloudellinen pettymys Yhdysvalloissa. Elokuva ei saanut yhtäkään Oscar- tai Bafta-ehdokkuutta Kubrickin aiempien elokuvien tapaan ja on ainoa Kubrickin elokuva, joka nimettiin ehdokkaaksi Razzie-gaalassa (Elokuva sai kaksi ehdokkuutta). Elokuva on saavuttanut kuitenkin jälkeenpäin kriitikoiden arvostusta ja sitä pidetään modernin kauhuelokuvan klassikkona.

Hohdon jälkeen kului seitsemän vuotta, ennen kuin vuonna 1987 Kubrick päätti tehdä sotaelokuvan Gustav Hasfordin Vietnam-romaanista Full Metal Jacket (Suomessa julkaistu nimellä Metallivaippa). Elokuva kuvattiin kokonaan Lontoossa, koska Kubrick ei halunnut poistua kauas kotoaan elokuvaa tehdessään. Lopun kaupunkisodankäynti kohtaus kuvattiin purkutuomion saaneessa tehtaassa. Elokuva poikkeaa muista Vietnam-elokuvista siinä, ettei siinä nähdä yhtäkään viidakkokohtausta, vaan sotaa käydään urbaanissa kaupunkimaisemassa.

Elokuvan ilmestyttyä se sai ristiriitaisia arvosteluja ja kärsi lipputuloissa samaan aikaan markkinoille ilmestyneen saman aihepiirin elokuvan Platoon - nuoret sotilaat-suosiosta. Elokuva sai yhden Oscar-ehdokkuuden.

Kubrickin viimeinen elokuva Eyes Wide Shut perustui Arthur Schnitzlerin romaaniin Traumnovelle (englanniksi Dream Story, eli unitarina). Elokuvan käsikirjoituksessa Kubrick kuitenkin siirsi tarinan tapahtumapaikan 1920-luvun Wienistä 1990-luvun New Yorkiin. Elokuvaa kuvattiin kaksi vuotta, jonka aikana kaksi tärkeää näyttelijää (Harvey Keitel ja Jennifer Jason Leigh) korvattiin. Kubrick piti elokuvan tiukasti salassa ja odotukset sitä kohtaan paisuivat. Elokuvan seksuaalinen teema sai jopa muutamat journalistit julistamaan elokuvan tulevan olemaan seksikkäin elokuva, joka on ikinä tehty. Eyes Wide Shut ilmestyi 1999 ja se jakoi oitis kriitikkoiden mielipiteet. Kubrickin ratkaisua valita vähemmän vakavina näyttelijöinä tunnetut Tom Cruise ja Nicole Kidman, jotka olivat oikeassakin elämässä naimisissa, päärooleihin pidettiin merkkinä ohjaajan arvostelukyvyn heikentymisestä. Jotkut arvostelijat taas pitivät tätä ratkaisua luovana.

Stanley Kubrick kuoli sydänkohtaukseen kaksi viikkoa ennen elokuvansa ensi-iltaa nukkuessaan kotonaan Harpendenissa. Hänet haudattiin kotinsa Childwickbury Manorin pihalla sijaitsevan suosikkipuunsa viereen.

[muokkaa] Filmografia

[muokkaa] Pitkät elokuvat

[muokkaa] Lyhyet dokumenttielokuvat

Muut Kubrickin kuvaamat lyhytelokuvat eivät ole säilyneet nykypäivään.

[muokkaa] Tekemättömät elokuvat

• Napoleon Bonaparte: Avaruusseikkailu 2001:n jälkeen Kubrick suunnitteli elokuvaa Napoleon Bonapartesta. Napoleonin rooliin hän oli suunnitellut Jack Nicholsonia, jonka hän oli nähnyt elokuvassa Easy Rider - matkalla. Kubrick kuitenkin lykkäsi projektia eikä lopulta tehnytkään koko elokuvaa johtuen Waterloo (1970)-elokuvan huonosta menestyksestä. Elokuvaa varten Kubrickin suunnittelema käsikirjoitus on julkaistu internetissä, ja siitä näkyy, miten Kubrick siirsi osan suunnittelemistaan kohtauksista elokuvaan Barry Lyndon, joka sijoittui samaan aikaan.
• Aryan Papers (Suom. Arjalaiset Asiakirjat) oli Kubrickin antama nimi hänen suunnittelemalleen elokuvalle, joka olisi käsitellyt äidin ja pojan kokemuksia holokaustin aikoina. Kubrick kuitenkin hylkäsi projektin Steven Spielbergin samaa aihetta käsittelevän Schindlerin lista-elokuvan ilmestymisen takia. Kubrickin vaimon mukaan aihe oli myös liian haastava ja vaativa ohjaajalle.
• A.I:Tekoäly (A.I:Artificial Intelligence) oli Kubrickin pitkään suunnittelema elokuva (tietävästi hän suunnitteli sitä jo Full Metal Jacketin aikoina). Hän kuitenkin lykkäsi tulevaisuuteen sijoitettua Pinokkio-tarinan muunnelmaa koska halusi tietokonetehosteiden kehittyvän oikealle tasolle. Hän oli jo kirjoittanut siihen treatmentin ja palkannut muun muassa ohjaaja Chris Cunninghamin suunnittelemaan elokuvaan erikoisefektejä kun hän päätti luopua projektista. Elokuva julkaistiin kuitenkin lopulta Kubrickin kuoleman jälkeen Steven Spielbergin ohjaamana vuonna 2001.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma Stanley Kubrick -sitaatteja. (englanniksi)

• Stanley Kubrick Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Stanley Kubrick Elonetissä