Stanley Kubrick

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stanley Kubrick
Kubrick 21-vuotiaana
Kubrick 21-vuotiaana
Syntymäaika 26. heinäkuuta 1928
Syntymäpaikka Manhattan, New York, Yhdysvallat
Aktiivisena 1951–1999
Kuolinaika 7. maaliskuuta 1999 (70 vuotta)
Kuolinpaikka Harpenden, Hertfordshire, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti elokuvaohjaaja
elokuvatuottaja
elokuvakäsikirjoittaja
kuvaaja
leikkaaja
Puoliso Toba Metz (1948-1951)
Ruth Sobotka (1954-1957)
Christiane Harlan (1958-1999)
Tunnetuimmat ohjaukset 2001: Avaruusseikkailu (1968)
Kellopeliappelsiini (1971)
Hohto (1980)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Parhaiden erikoistehosteiden Oscar-palkinto elokuvasta 2001: Avaruusseikkailu

Stanley Kubrick (26. heinäkuuta 19287. maaliskuuta 1999) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, joka oli tunnettu kokeilevasta kameratyöstään ja tunnetuista menestyselokuvistaan, joihin kuuluvat muun muassa 2001: Avaruusseikkailu (1968), Kellopeliappelsiini (1971) ja Hohto (1980). Vaikka Kubrick sai Oscar-ehdokkuuksia ohjaustyöstä, hän ei koskaan voittanut kyseistä palkintoa, mikä on herättänyt keskustelua. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä ohjaajista.

Kubrickin elokuvat olivat usein kokeellisia ja kiisteltyjä. Hänen elokuvaansa 2001: Avaruusseikkailu pidetään yhtenä kokeellisimmista maailmanlaajuisen levityksen saaneista elokuvista. Jotkin hänen elokuvansa taas ovat saaneet osakseen paljon kritiikkiä aihepiiriensä takia: Kellopeliappelsiinia pidettiin aikoinaan väkivallan ihannointina, vaikka pohjimmainen viesti oli täysin päinvastainen. Lolitassa keski-ikäinen mies rakastuu teini-ikäiseen tyttöön, mikä oli sen julkaisuaikana erittäin kiistelty aihe.

Kolmea ensimmäistä elokuvaa lukuun ottamatta Kubrickin elokuvat perustuvat kaunokirjallisiin teoksiin. Ne saivat kirjailijoilta usein tyytymättömän vastaanoton, koska ne eivät yleensä olleet uskollisia alkuperäiselle tekstille.

Kubrick tunnettiin nihkeästä suhtautumisesta mediaan. Etenkin viimeisinä vuosina ohjaajalta oli melkein mahdotonta saada haastatteluja.[1]

Ohjaajan langon elokuvatuottaja Jan Harlanin mukaan Kubrick ei perustanut julkisuudesta eikä piitannut palkinnoista. Myöskään elokuvan muotivirtaukset eivät hetkauttaneet häntä, vaan hän keskittyi tekemään itsensä näköisiä teoksia. Elokuva-alaa sinänsä hän seurasi tarkkaan ja saattoi lähettää kannustavia terveisiä nuorille, nouseville ohjaajakyvyille.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Look-lehden valokuvaajana työskennellyt Stanley Kubrick otti kuvan itsestään ja tanssityttö Rosemary Williamsista tämän pukuhuoneessa 1949. Kubrickin valokuvaajatausta vaikutti voimakkaasti hänen ohjaustyyliinsä.

Nuoruus ja työ valokuvaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stanley Kubrick syntyi esikoisena bronxilaiseen keskiluokkaiseen perheeseen, johon kuului isä Jacques, äiti Gertrude ja myöhemmin nuorempi sisar, Barbara (s. 1934). Isä-Jacques oli juutalaista itävaltalais-romanialaista ja puolalaista syntyperää.

Isä-Kubrick opetti poikansa pelaamaan shakkia kun tämä oli kahdentoista. Pelistä tuli tälle elinikäinen kiinnostuksen kohde. Jacques Kubrick antoi pojalleen myös Graflex-kameran, kun Stanley oli 13-vuotias. Teini-iässä Kubrick oli kiinnostunut jazzista ja suunnitteli hetken aikaa rumpalin uraa.[2]

Kubrick päätti lukion 1945 ja kehnot arvosanat sekä maailmansodasta palaavien miesten heikentämät opiskelumahdollisuudet veivät mahdollisuuden korkeampaan koulutukseen. Jälkikäteen Kubrick puhui happamasti omasta opintiestään ja koulutuksesta ylipäätään ja totesi, että koulussa ei ollut mitään häntä kiinnostavaa.[2]

Vanhemmat lähettivät Stanleyn vuodeksi Los Angelesiin sukulaisten luo toivoen välivuoden innostavan poikaa hakeutumaan jatko-opintoihin.

Vielä lukiossa ollessaan hänet oli valittu koulun viralliseksi valokuvaajaksi vuoden ajaksi.[3]

Kubrickilla oli lapsena jatkuvasti vaikeuksia koulussa, ja lääkäri-isä Jacques yritti hankkia pojalleen virikkeitä harrastusten kautta. Stanley Kubrick löysi täten šakin, kirjallisuuden ja valokuvauksen, jotka hän otti heti omakseen. Kubrickin koulumenestys ei parantunut uusien harrastusten myötä, mutta hän otti osaa muun muassa koulunsa orkesteriin ja valokuvauskerhoon. Koulun ohella Kubrick kävi intohimoisesti elokuvissa. Omien sanojensa mukaan Kubrick inspiroitui nimenomaan huonoista Hollywood-elokuvista, koska ne saivat hänet tajuamaan, että hänkin osaisi tehdä elokuvia.

Kubrickin valokuvausharrastus laajeni hiljalleen työksi, kun hän sai kaupattua kuviaan viimeisenä kouluvuotenaan Look-lehdelle. Kubrick sai samasta lehdestä myös vakituisen pestin, koska hänen kouluarvosanansa eivät oikeuttaneet yliopistopaikkaan. Kubrick meni ensimmäistä kertaa naimisiin Toba Metzin kanssa vuonna 1948, työskennellessään vielä Life-lehdelle, ja muutti boheemiin Greenwich Villageen. Vapaa-aikanaan hän kävi avoimen yliopiston kursseilla ja jatkoi ahkerasti elokuvien katsomista. Kubrick löysi tällöin New Yorkin Nykytaiteen museossa muun muassa Max Ophülsin elokuvat, joista hän otti vaikutteita varsinkin pitkien kamera-ajojen käyttöön.

Elokuvauran alku Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Kubrick piti Look-lehden kautta äärimmäisen tärkeänä valokuvauksen oppimisen kannalta, hän kyllästyi nopeasti arkisten aiheiden kuvaamiseen ja halusi toteuttaa unelmansa tehdä elokuvia.

Vuonna 1951 Kubrickin ystävä Alex Singer suostutteli hänet tekemään lyhytdokumentteja The March of Time -nimiselle elokuvateattereiden uutiskatsausten tuottajalle. Kubrick suostuikin ja kuvasi itsenäisesti rahoitetun Day of the Fight -elokuvan 1951. Elokuvassa käytettiin kiskoille asetettua kameraa: tekniikkaa josta tuli yksi Kubrickin tunnusomaisista kuvaustavoista.[4] Vaikka alkuperäinen jakelija lopetti toimintansa vielä samana vuonna, Kubrick sai myytyä Day of the Fightin RKO Pictures -yhtiölle 100 dollarin voitolla.[5]

Lyhytelokuvien jälkeen Kubrick teki ensimmäisen pitkän elokuvansa Fear and Desire vuonna 1953 rahoittaen sen kokonaan itse ja sukulaistensa avustuksella, mikä oli tuolloin hyvin epätavallista. Kubrickin esikoiselokuva oli kuitenkin floppi, ja ohjaaja osti kaikki esityskopiot itselleen, jotta elokuvaa ei näytettäisi. Elokuva merkitsi myös hänen ensimmäisen avioliittonsa loppua, koska Kubrick tapasi kuvauksien aikana Ruth Sabotkan, jonka kanssa hän muutti yhteen avioeronsa jälkeen. Kubrick ja Sabotka menivät naimisiin vuonna 1955, ja he saivat yhdessä yhden lapsen, Katharinan (syntynyt 1953).

Kubrick teki myös toisen pitkän elokuvansa, tällä kertaa kaikin puolin onnistuneen rikoselokuvan Kohtalokas suudelma (Killer's Kiss, 1955) itsenäisesti, ja sai myytyä sen United Artists -elokuvastudiolle, joka levitti elokuvaa maailmanlaajuisesti. Kubrick perusti kolmatta elokuvaansa Peli on menetetty (The Killing, 1956) varten oman tuotantoyhtiön Harris-Kubrick-Productions yhdessä James B. Harrisin kanssa. Elokuva oli menestys, ja toimi myöhemmin innoittajana esimerkiksi Quentin Tarantinolle, joskaan kriitikot eivät aikoinaan pitäneet Kubrickin tavasta sekoittaa elokuvan kronologia. Elokuvan tekeminen vei kuitenkin niin paljon Kubrickin aikaa, että se lopulta turmeli hänen avioliittonsa Ruth Sabotkan kanssa.

Kubrickin pääsylippuna suuren budjetin elokuviin oli Kirk Douglasin tähdittämä Kunnian polut (Paths of Glory, 1957), joka perustuu Humphrey Cobbin samannimiseen romaaniin. Elokuva oli menestys niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudessa ja on kohonnut pasifistisen elokuvan klassikoksi. Kubrick kuvasi sotaa niin synkkänä, kuin se todellisuudessa olikin, mikä ei ollut tuohon aikaan tavallista. Kuvaukset merkitsivät myös hänen kolmannen ja viimeiseksi jääneen avioliitonsa alkua: Kubrick tapasi kuvauksissa Saksan Münchenissä Christiane Harlanin, joka esiintyi elokuvassa. Kubrick ja Harlan olivat naimisissa Kubrickin kuolemaan saakka, ja he saivat yhdessä kaksi lasta, Anyan (syntynyt 1958) ja Vivianin (s. 1960).

Kunnian polkujen jälkeen Kubrick yritti aloittaa uutta elokuvaprojektia, mutta huonolla menestyksellä. Kubrick alkoi ohjata Marlon Brandon tähdittämää elokuvaa Vihan riivaama (One-Eyed Jacks, 1961), mutta turhautui nopeasti: Brandon oikuttelun takia kuvaukset takkuilivat ja pitkittyivät, minkä takia Kubrick jätti elokuvan, ja Brando joutui itse ohjaamaan sen loppuun. Kubrick otti lopulta vastaan ohjaajan pestin Hollywood-spektaakkelissa Spartacus (1960). Elokuvaa ohjasi aluksi Anthony Mann, joka jätti kuitenkin leikin nopeasti kesken, koska Mannilla ja elokuvan päänäyttelijä ja tuottaja Kirk Douglasilla oli jatkuvasti taiteellisia erimielisyyksiä. Vaikka Kubrick ja Douglas olivatkin tulleet toimeen Kunnian polkujen kuvauksissa, Douglas ei kohdellut Kubrickia yhtään erilaisella tavalla. Spartacuksen tekeminen ja Hollywoodin tuotantojärjestelmä olivatkin Kubrickille poikkeuksellisen epämiellyttäviä kokemuksia, vaikka itse elokuva olikin menestys.

Muutto Englantiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtori Outolempi (1964) käsitteli kylmän sodan keskeistä pelkoa, vahingossa puhkeavaa ydinsotaa. Kuvassa Peter Sellers.

Kubrick alkoi ottaa etäisyyttä Hollywoodiin osittain Spartacuksen tekemisen raskauden takia ja muutti Lolitan (1962) tekemistä varten Englantiin, missä hän asui perheineen loppuelämänsä. Lolita perustui Vladimir Nabokovin samannimiseen kuuluisaan romaaniin, ja sen uskalias aihe käsitteli keski-ikäisen miehen rakkautta teini-ikäiseen tyttöön. Lolitassa huomion varasti sivuroolin tehnyt Peter Sellers, jonka virtuositeetti kiinnitti myös Kubrickin huomion. Kubrick antoi Sellersille vapauden improvisoida ja tämä kasvattikin rooliaan suuremmaksi kuin alunperin oli suunniteltu. [6] Lolitan jälkeen Kubrick halusi rakentaa seuraavan elokuvansa kokonaan Sellersin ympärille ja Tohtori Outolemmessä tämä tekikin unohtumattoman kolmoisroolin brittiupseerina, Yhdysvaltain presidenttinä ja natsitiedemiehenä. Kubrick vaikuttui syvästi Sellersin näyttelijäsuorituksista ja piti Sellersiä myöhemmin jopa suosikkinäyttelijänään. [7]

Lolita ja ydinsotaa käsitellyt Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1964), olivat uskaliaisuudestaan huolimatta valtavia menestyksiä, ja niinpä Kubrick saikin täydellisen luovan vapauden tuleville elokuvilleen. Tohtori Outolemmestä Kubrick sai myös ensimmäisen neljästä Oscar-ehdokkuudestaan ohjaajana.

2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968) on ehkä yksi kokeellisimmista maailmanlaajuisen teatterilevityksen saaneista elokuvista. Kubrick unohti kokonaan perinteisen dramaturgisen kaavan, ja jätti paljon uraauurtavien visuaalisten efektien varaan luodakseen avaruusmatkan kuvauksesta mahdollisimman realistisen. Hän myös kokeili klassista musiikkia monien elokuvan kohtauksien taustalla. Varsin vaikuttavasta lopputuloksesta ja kriitikkojen nihkeästä vastaanotosta huolimatta Kubrick sai jälleen aikaan jättimenestyksen, kuten myös uransa ainoan henkilökohtaisen Oscarin, joka annettiin hänelle parhaista erikoisefekteistä. Elokuva on saavuttanut tähän päivään mennessä aseman yhtenä tieteiselokuvan klassikoista, ja se oli vuoteen 1977 asti maailman taloudellisesti menestynein tieteiselokuva (elokuvan ohitti Tähtien sota).

Kellopeliappelsiini (1971) esitteli dystooppisen Britannian. Kuvassa Malcolm McDowell.

Kubrick lähti seuraavaksi työstämään elokuvaa Anthony Burgessin romaaniin Kellopeliappelsiini pohjaten. Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange, 1971) koetteli Lolitan tavoin ihmisten rajoja, tosin tällä kertaa Kubrick sai paljon vihamielisemmän vastaanoton. Ohjaajaa syytettiin väkivallan ihannoinnista, ja tappouhkauksia saatuaan Kubrick päätti vetää elokuvan pois Yhdistyneen kuningaskunnan teattereista. Kellopeli jakoi kriitikot kahtia vahvemmin kuin mikään muu Kubrickin elokuva, mutta se oli silti yleisömenestys, joka on saavuttanut myöhemmin myös yleisesti kriitikoiden arvostusta. Elokuva sai myös neljä Oscar-ehdokkuutta (mukaan lukien Paras elokuva ja Paras ohjaus). Myös kirjailija Anthony Burgess oli tyytyväinen elokuvaan, vaikka häntä häiritsikin, miten elokuvasta oli jätetty pois kirjan viimeinen luku. Tästä hän ei kuitenkaan syyttänyt käsikirjoittajana toiminutta Kubrickia vaan kirjan amerikkalaista kustantajaansa. Burgess ja Kubrick tulivat muutenkin hyvin toimeen, ja Burgessin romaani Napoleon Symphony on omistettu Kubrickille.

Hohdon (1980) pääosan esittäjä Jack Nicholson antaa näytteen Kubrickin yhdestä tavaramerkistä, intensiivisestä ja uhkaavasta katseesta.

Kellopeliä seurannut Barry Lyndon (1975) ei herättänyt närää, mutta ei saanut myöskään Avaruusseikkailun tai Outolemmen kaltaista suosiota, tosin elokuva sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta ja voitti neljä (enemmän, kuin mikään muu Kubrickin elokuva). Kubrick itse piti Barry Lyndonia parhaana elokuvanaan ja samaa mieltä on myös Martin Scorsese. Elokuvaa varten Kubrick hankki NASA:lta erityisen valovoimaisia objektiiveja. Niistä ja vanhoista taustaprojisointikameroista rakennettiin kamerat, joilla saatiin elokuvaan autenttinen vanhan ajan tunnelma; valaistuksena oli pelkkää kynttilänvaloa. Kubrick sai elokuvasta viimeisen Oscar-ehdokkuutensa ohjauksesta. Elokuva oli tästä huolimatta taloudellinen pettymys Amerikassa, mutta se ei tuottanut tappiota, koska se pärjäsi paremmin Euroopan teattereissa, eritoten Ranskassa. Tämän elokuvan jälkeen Kubrickin työtahti hidastui merkittävästi, sillä hänen seuraavaa elokuvaansa saatiin odottaa viisi vuotta.

Full Metal Jacket (1987) kuvasi sotilaskoulutuksen demoralisoivaa vaikutusta ja suurvallan sodankäyntiä kaukaisessa kehitysmaassa.

Työtahdin hidastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kubrickin työtahti hidastui 1970-luvun lopussa. Tiettävästi ohjaajan mielestä kelvollisten käsikirjoitusten puute hidasti itsekriittisen Kubrickin työtä. Hänellä oli myös tapanaan suunnitella elokuviaan pitkään, minkä aikana jotkin hänen elokuvansa jäivät kokonaan tekemättä: näin kävi esimerkiksi Napoleonista kertovalle elokuvalle.

Vuonna 1980 Kubrick päätti tehdä Stephen Kingin menestysteokseen Hohtoon perustuvan elokuvan. Tämä johtui tiettävästi siitä, ettei hän saanut lupaa tehdä suositun kauhuelokuvan Manaajan jatko-osaa. Hän kuitenkin halusi tehdä oman kauhuelokuvansa ja päätyi ohjaamaan Hohdon. Hän sai myös ensimmäistä kertaa käyttää elokuvansa pääosassa Jack Nicholsonia, jonka hän oli halunnut pääosaan jo tekemättömään Napoleon-elokuvaansa. Elokuvan pitkissä kamera-ajoissa Kubrick käytti luovasti steadicamia, jota pystyi liikuttamaan sulavasti ilman raiteita. Elokuvasta tuli ilmestymisvuonnaan kaupallinen menestys, vaikka sen saamat arvostelut olivatkin pääasiassa huonoja. Elokuva palautti kuitenkin Warner Bros. -studioiden uskon Kubrickiin, jonka edellinen, viisi vuotta aiemmin ilmestynyt elokuva Barry Lyndon oli ollut taloudellinen pettymys Yhdysvalloissa. Elokuva ei saanut yhtäkään Oscar- tai Bafta-ehdokkuutta Kubrickin aiempien elokuvien tapaan, ja se on ainoa Kubrickin elokuva, joka nimettiin ehdokkaaksi Razzie-gaalassa (elokuva sai kaksi ehdokkuutta). Lisäksi Stephen King haukkui elokuvan maanrakoon, sillä Kubrick oli tehnyt paljon muutoksia saadakseen siitä sellaisen, mikä häntä eniten miellyttäisi. Elokuva on saavuttanut kuitenkin jälkeenpäin kriitikoiden arvostusta, ja sitä pidetään modernin kauhuelokuvan klassikkona.

Hohdon jälkeen kului seitsemän vuotta, ennen kuin vuonna 1987 Kubrick päätti tehdä sotaelokuvan Gustav Hasfordin Vietnam-romaanista Full Metal Jacket (Suomessa julkaistu nimellä Metallivaippa). Elokuva kuvattiin kokonaan Lontoossa, koska Kubrick ei halunnut poistua kauas kotoaan elokuvaa tehdessään. Lopun kaupunkisodankäyntikohtaus kuvattiin purkutuomion saaneessa tehtaassa. Elokuva poikkeaa muista Vietnam-elokuvista siinä, ettei siinä nähdä yhtäkään viidakkokohtausta, vaan sotaa käydään urbaanissa kaupunkimaisemassa.

Elokuvan ilmestyttyä se sai ristiriitaisia arvosteluja ja kärsi lipputuloissa samaan aikaan markkinoille ilmestyneen saman aihepiirin elokuvan Platoon – nuoret sotilaat suosiosta. Elokuva sai yhden Oscar-ehdokkuuden, ja se on myöhemmin saavuttanut suurta suosiota. Kuten Tohtori Outolempi, Hohto, Kellopeliappelsiini ja 2001: Avaruusseikkailu myös Full Metal Jacket on äänestetty kaikkien aikojen sadan parhaan elokuvan joukkoon IMDb:ssä.

Kubrickin viimeinen elokuva Eyes Wide Shut perustui Arthur Schnitzlerin romaaniin Traumnovelle (suomennettu nimillä Tohtori eksyy erotiikkaan ja Unikertomus). Elokuvan käsikirjoituksessa Kubrick kuitenkin siirsi tarinan tapahtumapaikan 1920-luvun Wienistä 1990-luvun New Yorkiin. Elokuvaa kuvattiin kaksi vuotta, jonka aikana kaksi tärkeää näyttelijää (Harvey Keitel ja Jennifer Jason Leigh) vaihdettiin. Kubrick piti elokuvan tiukasti salassa, ja odotukset sitä kohtaan paisuivat. Elokuvan seksuaalinen teema sai jopa muutamat journalistit julistamaan, että teos olisi "seksikkäin elokuva, mitä on ikinä tehty". Eyes Wide Shut sai ensi-iltansa vuonna 1999, ja se jakoi oitis kriitikoiden mielipiteet. Kubrick oli valinnut pääosiin viihteellisistä rooleistaan tunnetun avioparin Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin, ja sitä pidettiin osoituksena ohjaajan arvostelukyvyn heikentymisestä. Jotkut arvostelijat taas pitivät tätä ratkaisua luovana.

Stanley Kubrick kuoli sydänkohtaukseen kaksi viikkoa ennen elokuvansa ensi-iltaa nukkuessaan kotonaan Harpendenissa Englannissa. Hänet haudattiin kotinsa Childwickbury Manorin pihalla sijaitsevan suosikkipuunsa viereen.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkät elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Alkuperäinen nimi
1953 Fear and Desire Fear And Desire
1955 Kohtalokas suudelma Killer's Kiss
1956 Peli on menetetty The Killing
1957 Kunnian polut Paths of Glory
1960 Spartacus Spartacus
1962 Lolita Lolita
1964 Tohtori Outolempi, eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia Dr. Strangelove or: How I Learned To Stop Worrying And Love the Bomb
1968 2001: Avaruusseikkailu 2001: A Space Odyssey
1971 Kellopeliappelsiini A Clockwork Orange
1975 Barry Lyndon Barry Lyndon
1980 Hohto The Shining
1987 Full Metal Jacket Full Metal Jacket
1999 Eyes Wide Shut Eyes Wide Shut

Lyhyet dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut Kubrickin kuvaamat lyhytelokuvat eivät ole säilyneet nykypäivään.

Vuosi Elokuva
1951 Day of the Fight
1951 Flying Padre
1953 The Seafarers

Suunnitellut elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kubrickin verkkainen tahti ja pikkutarkka työtapa johti siihen, että osa hänen elokuvahankkeistaan ei koskaan toteutunut.[1] Näitä ovat muun muassa:

  • Napoleon Bonaparte: Avaruusseikkailu 2001:n jälkeen Kubrick suunnitteli elokuvaa Napoleon Bonapartesta. Napoleonin rooliin hän oli suunnitellut Jack Nicholsonia, jonka hän oli nähnyt elokuvassa Easy Rider – matkalla. Kubrick kuitenkin lykkäsi projektia eikä lopulta tehnytkään koko elokuvaa johtuen vuonna 1970 ilmestyneen Waterloo-elokuvan huonosta menestyksestä. Elokuvaa varten Kubrickin suunnittelema käsikirjoitus on julkaistu internetissä, ja siitä näkyy, miten Kubrick siirsi osan suunnittelemistaan kohtauksista elokuvaan Barry Lyndon, joka sijoittui samaan aikaan.
  • Aryan Papers (Suom. Arjalaiset Asiakirjat) oli Kubrickin antama nimi hänen suunnittelemalleen elokuvalle, joka olisi käsitellyt äidin ja pojan kokemuksia holokaustin aikoina. Kubrick kuitenkin hylkäsi projektin Steven Spielbergin samaa aihetta käsittelevän Schindlerin lista -elokuvan ilmestymisen takia. Kubrickin vaimon mukaan aihe oli myös liian haastava ja vaativa ohjaajalle.
  • A.I: Artificial Intelligence oli Kubrickin pitkään suunnittelema elokuva (tietävästi hän suunnitteli sitä jo Full Metal Jacketin aikoina). Hän kuitenkin lykkäsi tulevaisuuteen sijoitettua Pinokkio-tarinan muunnelmaa koska halusi tietokonetehosteiden kehittyvän oikealle tasolle. Hän oli jo kirjoittanut siihen treatmentin ja palkannut muun muassa ohjaaja Chris Cunninghamin suunnittelemaan elokuvaan erikoisefektejä, kun hän päätti luopua projektista. Kubrickin kuoleman jälkeen Steven Spielberg ohjasi Kubrickin materiaalista A.I. – Tekoäly -elokuvan vuonna 2001.

Dokumentit Kubrickista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kubrickin elämästä kertova Stanley Kubrick - Ohjaajan muotokuva -dokumenttielokuva valmistui vuonna 2001.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mestarin varjossa. Kulttuurivihkot, 2009, nro 2, s. 14.
  2. a b LoBrutto, Vincent: Stanley Kubrick: a biography. s. 524. Da Capo Press, 1999. ISBN 9780306809064, ISBN 0306809060.
  3. LoBrutto, Vincent: Stanley Kubrick: a biography. s. 33. Da Capo Press, 1999. ISBN 9780306809064.
  4. Stanley Kubrick By Paul Duncan; - Page 25; 46; 62 ISBN 9783822815922
  5. 100 Famous People at the Turning Point in Their Lives - Page 84 ISBN 9780740758102
  6. Youtube, http://www.youtube.com/watch?v=Sg6hJTK61nU
  7. ^Stanley_Kubrick_suunnitteli_elokuvaa_Napoleonista, http://www.klaava.fi/Elokuvat/Stanley_Kubrick_suunnitteli_elokuvaa_Napoleonista_jonka_luonnosmateriaalit_nyt_ker_ilykirjana

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Stanley Kubrick -sitaatteja. (englanniksi)