Itsetuhoisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo itsetuhoisuudesta, johon ei välttämättä liity itsemurha-ajatuksia. Sanalla voidaan viitata myös henkilön itsemurhariskiin.

Itsetuhoisuus on itsensä tahallista vahingoittamista tai halua vahingoittaa itseään. Itsetuhoisuutta esiintyy usein erilaisten mielenterveysongelmien, esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja psykoosisairauksien yhteydessä. Psykoosisairauksissa itsetuhoisuus liittyy usein psykooseihin, joissa esimerkiksi potilas saattaa kuulla ääniä, jotka kehottavat häntä vahingoittamaan itseään. Usein muissa tapauksissa itsetuhoisuus liittyy hankalaan tilanteeseen, johon henkilö saattaa hakea ratkaisua itseään vahingoittamalla. Itsetuhoisuus saattaa olla myös avunhuuto, jolla henkilö yrittää saada huomiota ja täten apua ongelmaansa.[1] On kuitenkin näyttöä siitä, että itsetuhoisuudella, joka on oire psyykkisistä vaikeuksista, ei välttämättä ole selkeää kommunikatiivista merkitystä.[2]

Itsetuhoisuuden muotoja ovat muun muassa:

  • Itsensä viiltely tai muu vahingoittaminen esimerkiksi käsivarsiin, sääriin tai kaulaan
  • Itsensä polttaminen esimerkiksi tupakantumpilla tai sytyttimellä
  • Lääkkeiden tai päihteiden väärinkäyttö muussa kuin päihtymistarkoituksessa
  • Tahallinen varomattomuus liikenteessä
  • Itsensä pahoinpitely

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.