Turvavyö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Auton turvavyö

Turvavyö on autoissa ja monissa muissakin kulkuvälineissä oleva turvavaruste, joka luetaan ajoneuvon passiivisiin turvavarusteisiin. Turvavyön on tarkoitus pitää matkustaja paikoillaan ajoneuvon istuimessa korkeissa kiihtyvyyksissä, joita tavataan yleisesti jo taajamanopeuksien kolareissa. Vyöttämätön matkustaja saattaa kolarissa sinkoutua tuulilasin läpi tai osua auton rakenteisiin vakavin seurauksin. Turvavyön käyttäminen vähentää kuoleman tai loukkaantumisen riskiä merkittävästi. Turvavyön käyttäminen takapenkillä on aivan yhtä tärkeää kuin etupenkilläkin. Vyön käyttäjillä vakavat loukkaantumiset taajamanopeuksissa ovat harvinaisia. Maantienopeuksissa vyön käyttö ei enää yksin pelasta, vaan siinä punnitaan auton koko turvallisuusvarustus. Turvavöiden käyttämättömyys näkyy suoraan lisääntyneenä liikennekuolemien määränä.[1]

Turvavyön rulla lukittuu jos sitä repäistään nopeasti ja turvavyössä saattaa olla onnettomuustilanteessa laukeava kiristin, joka kiristää matkustajan istuimeen.[2] Kiristin voi toimia yhdessä turvatyynyn kanssa, tämän vuoksi ajoneuvon turvalaitteita ei saa itse muunnella, huijata tai ottaa pois käytöstä ja se on myös laissa säädetty rangaistavaksi. Ihmisen, kuten kaiken muunkin massa vastustaa nopeuden muutosta ja pyrkii säilyttämään liiketilansa, joten kolarihetkellä vyöttämätön ihminen pyrkii jatkamaan omaa liikettään ajoneuvon kolaria edeltävällä nopeudella. Kolarissa hetkelliset kiihtyvyydet saattavat nousta hyvin korkeiksi, jolloin ihminen ei pysty pitämään itseänsä istuimella omin voimin. Jo 30 km/h nopeudesta tapahtuva äkillinen pysähdys vastaa iskultaan pudotusta neljän metrin korkeudelta kovaan katuun ja siinä tapahtuva negatiivinen kiihtyvyys on useita kertoja suurempi kuin esimerkiksi lukkojarrutuksessa.

Yleisin käytettävä turvavyömalli on kolmipistevyö, jossa vyö on kiinnitetty kolmesta eri pisteestä ajoneuvoon. Vanhemmista ajoneuvoista saattaa löytyä kaksipistevöitä ja kilpa-autoissa tavataan myös nelipistevöitä. Kaksipistevyö on osoittautunut huonoksi, koska se menee vain vyötärön yli jättäen ylävartalon suojaamatta. Kolmipistevyö tarjoaa parempaa tukevuutta V-muotoisella kiinnitysjärjestelmällä ja se on helppo asentaa auton rakenteisiin. Nelipistevyö antaa kolmipistevyötä paremman tukevuuden X-muotoisella tuennallaan etenkin auton ympäripyörähdyksessä ja estää paremmin vyön ali liukumista, mutta ongelmana on nelipistevyön neljännen tukipisteen löytäminen tavallisesta autosta.

Euroopan liikenneturvallisuusneuvoston ETSC:n mukaan turvavyö oli pelastanut 50-vuotisen historiansa aikana yli miljoonan ihmisen hengen kolareissa vuoteen 2009 mennessä. Turvavyö on edelleen tärkein yksittäinen turvavaruste, eivätkä esimerkiksi turvatyynyt pysty korvaamaan sitä, vaan ne toimivat oikein vain turvavyön kanssa. Turvavyön käytöstä muistuttava SBR-järjestelmä (seat belt reminders) on havaittu tehokkaaksi keinoksi kannustaa ihmisiä kiinnittämään turvavyönsä.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Cayley keksi turvavyön 1800-luvulla. Niitä käytettiin ensimmäisen kerran ilma-aluksessa 1913 ja ne yleistyivät 1930-luvulla. Autoihin turvavyöt tulivat 1950-luvun lopussa, vakiovarusteena ensimmäisenä Saab GT750 -malliin, ja yleistyivät 1960-luvulla. Volvolla työskennellyt entinen ilmailuinsinööri Nils Bohlin keksi kolmipistevyön, jonka Volvo patentoi ja otti käyttöön vuonna 1959 mallissaan PV544. Bohlin oli työskennellyt heittoistuimien parissa ja ymmärsi hyvin, miten korkea kiihtyvyys vaikuttaa ihmiskehoon.

Suomessa turvavöitä kokeiltiin aluksi kilpa-autoissa 1950-luvun alkuvuosina. Ilmavoimilta ostetuista lentokoneiden syöksyvöistä otettiin soljet ja hihnana käytettiin muun muassa arkunkantohihnaa. Vuoden 1954 Jyväskylän Suurajoista saatujen myönteisten kokemusten perusteella Autourheilun Kansallinen Kilpailulautakunta (AKK) määräsi turvavyöt pakollisiksi Suomessa ajettavien rallien pikataipaleilla. [4]

Suomessa perustettiin silloisen Tapaturmantorjunta ry:n liikennejaoksen (Talja, myöhemmin Liikenneturva) aloitteesta vuonna 1960 erityinen turvavyötoimikunta kehittämään autoihin soveltuvia turvavöitä ja niille asetettavia vaatimuksia. Toimikuntaan kutsuttiin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön, Suomen Autoklubin sekä tie- ja vesirakennushallituksen edustajat. Vuonna 1971 turvavyötoimikunnan tehtävät siirtyivät Autorekisterikeskukselle. Talja ja Liikenneturva kampanjoivat vuosien ajan yhdessä Autoklubin, sittemmin Autoliiton kanssa turvavöiden käytön lisäämiseksi. Turvavöiden pakollistamisen vastustus oli kuitenkin niin voimakasta, että asiasta tuohtunut silloinen liikenneministeri Pekka Tarjanne nimitti eduskunnassa kyseistä lakia vastustaneita kansanedustajia tappajiksi. [5] Turvavyö tuli pakolliseksi Suomessa myytävissä uusissa henkilöautoissa etuistuimilla vuoden 1971 alussa ja takaistuimella vuoden 1981 alussa. Turvavyön käyttö henkilöautojen etuistuimilla ja pakettiautoissa tuli pakolliseksi heinäkuun alussa 1975 ja henkilöauton takaistuimella marraskuun alussa 1987. Vuoden 1993 alussa voimaan tulleen moottoriajoneuvoasetuksen mukaan turvavyö tuli pakolliseksi linja-autoissa jokaisella sellaisella matkustajapaikalla, jonka edessä ei ole samansuuntaisesti asennettua istuinta.

Turvavyön käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa turvavyön käyttö on pakollista henkilö-, paketti-, kuorma- ja linja-autoissa kuljettavan matkan pituudesta riippumatta aina, milloin sellainen on autoon asennettu. Lisäksi korilla varustetussa kolmi- tai nelipyörässä tulee käyttää turvavyötä. [6]

Poikkeuksen turvavyön käyttöön tekevät lääkärin toteaman sairauden perusteella vapautetut henkilöt. Tätä koskeva lääkärintodistus, johon on merkittävä sen voimassaoloaika, on pidettävä ajon aikana mukana ja se on vaadittaessa esitettävä poliisille. Lisäksi on olemassa eräitä työtehtävistä johtuvia vapautuksia, kuten esimerkiksi lyhytkestoinen jakelu- ja keräilyliikenne. Tällöin kerrallaan ajettava matka saa olla enintään sata metriä ja turvavyöstä on oltava huomattavaa haittaa. Turvavyön käyttövelvollisuus ei koske myöskään ajoneuvon tarkastusta suorittavaa katsastus- tai poliisiviranomaista. [7]

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan tekemän arvion mukaan turvavyön käyttäminen voisi pelastaa vuosittain 50 suomalaisen hengen ja lisäksi kaksi kolmesta onnettomuudessa vammautuneesta olisi voinut selvitä lievemmin vammoin - siksi turvavöiden käytön puolesta käydään paljon liikenneturvallisuuskampanjointia ja poliisi valvoo sitä.[8] Turvavyön käyttämättömyydestä rangaistaan pääasiassa 35 euron suuruisella rikesakolla. Auton kuljettaja ja matkustajat vastaavat kukin erikseen turvavyön käytön laiminlyönnin seurauksista. [9]

Vuonna 2008 tehdyn turvavöiden käyttötutkimuksen mukaan Suomessa turvavöitä käytti taajamassa etupenkillä istuvista 85 prosenttia ja takapenkillä istuvista 82 prosenttia. Taajaman ulkopuolella turvavyötä käytti etuistuimella 92 prosenttia.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.liikenneturva.fi/www/fi/tilastot/liitetiedostot/Henkilautoilijoiden-henkilvahingot-_ID-6462_.pdf
  2. http://www.volkswagen.fi/VV-Auto/VW4.nsf/0/19CF369390D19008C22572440030B5A9?OpenDocument
  3. Laura Lähdevuori: Onnea, 50-vuotias turvavyö! www.tekniikkatalous.fi. 13.8.2009. Viitattu 14.8.2009.
  4. Esko Salovaara: Talja – Liikenneturva ry 1935–1973, s. 134. Helsinki: Liikenneturva, 1976.
  5. Salovaara 1976, s. 134–137.
  6. Tieliikennelaki (267/1981), 88 §.
  7. Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä (1257/1992), 6 §.
  8. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/71697-kary-kavi-poliisi-jakoi-sakkoja-2000lle
  9. Henrik Lundsten (toim.): Tieliikennekirja (50. painos), s. 56 ja 174. Helsinki: Edita Publishing, 2003.
  10. Turvavyön käyttö ja käyttämättömyys. Kansalaisten mielipiteitä ja käsityksiä turvavöistä (PDF) 2009. Viitattu 27.7.2010.
  • Tuulilasi 12/2009: Turvavyö 50 vuotta (sivu 76). A-lehdet Oy, 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta turvavyö.