Kiihkeitä rytmejä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiihkeitä rytmejä
Loving You
Loving you poster.jpg
Ohjaaja Hal Kanter
Käsikirjoittaja Herbert Baker
Hal Kanter
Mary Agnes Thompson
Tuottaja Hal B. Wallis
Paul Nathan
Pääosat Elvis Presley
Lizabeth Scott
Wendell Corey
Dolores Hart
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount
Ensi-ilta 9.7.1957
Kesto 101 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Kiihkeitä rytmejä (Loving You) oli Elvis Presleyn uran toinen elokuva ja ensimmäinen värielokuva.

Taustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elviksen ensimmäisen elokuvan "Love Me Tenderin" valmistautuessa ensi-iltaan syksyllä 1956 tuottaja Hal B. Wallis ilmoitti, että Elviksen seuraava elokuva "Lonesome Cowboy" aloitettaisiin vuodenvaihteessa 1957. Tulevan elokuvan käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi Wallis valitsi Hal Kanterin, joka oli aiemmin työskennellyt mm. Wallisin Jerry Lewis & Dean Martin -komedian "Artists and Models" käsikirjoituksen parissa, sekä ohjannut televisiossa George Gobel -show'ta. Elokuvan käsikirjoituksen pohjana oli Mary Agnes Thompsonin Good Housekeeping -lehdessä julkaistu jatkosarja "Call for Mitch Miller", josta Kanterin piti nyt sorvata Elvikselle sopiva paketti. Kanter lähti joulukuussa Memphisiin tapaamaan Elvistä, jatkaen tämän mukana Shreveportiin Louisiana Hayride -keikalle, todistamaan paikan päällä Presleymaniaa. Näkemänsä ja kokemansa pohjalta Kanter kirjoitti erilaisia pieniä yksityiskohtia elokuvan käsikirjoitukseen, mm. Elviksen esityksessä yleisön joukossa olevat identtiset kaksoistytöt, jotka lyövät toistensa käsiä yhteen musiikin tahdissa, oli todellisuudesta elokuvaan siirretty kohtaus. Kanter olisi halunnut tehdä elokuvasta enemmän satiiria, mutta Eversti Parkerilla ja tuottaja Wallisilla oli oma käsityksensä siitä, miten homma hoidetaan, muovaten elokuvasta prototyypin, minkä pohjalta tulevat Elvis-elokuvat sitten syntyivätkin, hieman lavasteita ja lauluja vaihtamalla.

Elokuva oli muista aikakauden rock'n'roll elokuvista poiketen ison budjetin VistaVision-laajakangas Technicolor-elokuva. Wallis oli juuri äskettäin menettänyt kultakaivoksensa, komediaduo Jerry Lewisin ja Dean Martinin saatua tarpeekseen toisistaan, kummankin lähtiessä omille teilleen, rikkoen sopimuksensa Wallisin kanssa. Tuottaja toivoi uuden tähden ottavan edellisten kassamagneettien paikan, ja valmisteli produktion huolella. Kuvaajaksi tuli kokenut Charles Lang, jolla oli jo satakunta elokuvaa takanaan Paramountille. Pääosiin tulivat rutinoituneet Lizabeth Scott ja Wendell Corey, sekä Wallisin uusi löytö Dolores Hart, joka myöhemmin esiintyi vielä toisessa Elvis-elokuvassa "King Creole". Scotty, Bill ja D.J. saivat pienet roolit Elviksen bändissä, ja Elviksen vanhemmat näkyvät yleisön joukossa Elviksen laulaessa lavalla kappaletta "Got a Lot o' Livin' to Do".

Produktion käynnistyessä tammikuun 21. päivä Paramountin studioilla, elokuva oli saanut nimekseen "Loving You", joka oli elokuvan tunnussävel. Elokuvaa varten Elvis oli värjännyt hiuksensa mustiksi, oman valkokangasidolinsa Tony Curtisin tapaan. Filmaukset saatiin päätökseen maaliskuun alussa, ja ensi-iltansa se sai Memphisin Strand-teatterissa 9. heinäkuuta 1957. Elokuva rikkoi katsojaennätyksiä ympäri maata, ja oli showbusiness-lehti Varietyn viikoittaisella elokuvamenestyksien listalla sijalla 7.

Juoniseloste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tex Warnerin (Wendell Corey) yhtye kiertää etelän pikkukaupunkeja keikkaillen. Texin vaimo, Glenda (Lizabeth Scott), on yhtyeen manageri, joka yllyttää keikkaa katsomaan saapuneen Deke Riversin (Elvis Presley), laulamaan lavalle. Glendan painostuksesta Tex ottaa nuoren miehen yhtyeeseen, ja joukkio lähtee jatkamaan kiertuettaan. Hiljalleen Deken maine kasvaa ja hänestä tulee yhtyeen vetonaula ja tähti. Yhtyeen sisällä syntyy jännitteitä, Texin huomatessa menettävänsä kontrollin niin yhtyeensä, kuin vaimonsakin kanssa. Lopussa kuitenkin asiat oikenevat, tyypilliseen Elvis-elokuvan tapaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter Guralnick, Last Train to Memphis, Abacus, 1994