Nuuskamuikkunen
Sivulta puuttuu | Nuuskamuikkunen | |
|---|---|
 Nuuskamuikkunen. |
|
| Luoja(t) | Tove Jansson |
| Näyttelijä(t) | Timo Torikka, Pertti Koivula, Taneli Mäkelä |
| Ensiesiintyminen | Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) |
| Kustantaja | WSOY |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Nuuskamuikkunen |
| Sukupuoli | mies |
| Asuinpaikka | Muumilaakso |
| Luonteenpiirteet | viisas, rauhallinen, filosofoiva, ystävällinen |
| Suhteet | |
| Vanhemmat | Juksu ja Mymmeli |
| Sisarukset | Pikku Myy, Mymmelin tytär |
| Tutut | Muumilaakson asukkaat |
Nuuskamuikkunen (ruots. Snusmumriken) on hahmo Tove Janssonin Muumi-tarinoissa. Hän esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). Hän on Muumipeikon paras ystävä. Nuuskamuikkunen on Muumipapan nuoruudenystävän, Juksun, poika.[1] Nuuskamuikkunen on isossa roolissa myös televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita.
Nuuskamuikkusen esikuvia ovat Janssonin veli Lars Jansson sekä toimittaja Atos Wirtanen, jonka ulkoasusta on lainattu Nuuskamuikkusen vihreä hattu.[2]
Sisällysluettelo |
Nuuskamuikkunen Muumi-teoksissa [muokkaa]
Nuuskamuikkunen on seikkailijaluonne ja viihtyy monesti myös yksinkin. Nuuskamuikkunen käyttää vanhoja vaatteita, kuten vihreää hattua ja takkia, asuu teltassa joen rannalla aivan Muumitalon liepeillä ja soittaa huuliharppua (Janssonin sarjakuvassa haitaria). Sarjakuvissa ja muissa kuvituksissa ja teoksissa hänen nähdään myös polttavan piippua (kuten myös TV-sarjassa vielä 1990-luvulla). Hän istuu usein joen rannalla onkimassa itselleen kalaa. Nuuskamuikkusen hatussa oleva koriste vaihtelee: toisinaan reunusta on koristanut sulka, kukkaseppele tai naru. Nuuskamuikkusen isä on Juksu, joka oli Muumipapan nuoruudenystävä. Muumipappa ja Juksu tapasivat Fredriksonin Merenhuiske-laivan rakennustyömaalla.
Nuuskamuikkusen ikää on vaikea määrittää. Hän leikkii usein mielellään Muumipeikon ja muiden lasten kanssa, mutta toisaalta häneltä luonnistuvat vakavammatkin keskustelut Muumipapan kanssa. Hänen viisautensa, elämänkokemuksensa ja itsenäisyytensä antavat ymmärtää, että hän olisi aikuinen. Ongelmatilanteissa muut turvautuvat usein Nuuskamuikkusen apuun, koska hän nauttii laakson asukkaiden varauksetonta ihailua monitietoisuutensa vuoksi. Hänen neuvojaan myös noudatetaan.
Etelä on Nuuskamuikkusen mieluisin matkakohde. Hän vaeltaa etelään joka talven ajaksi, kun Muumilaakson väki käy talviuneen. Keväisin hän palaa laaksoon ja pystyttää telttansa joen rantaan ja huuliharpun soinnista tietää Nuuskamuikkusen tulleen takaisin. On myös sanottu, että kevät ei ole tullut Muumilaaksoon ennen kuin Nuuskamuikkunen on taas palannut. Tämä huomattiin mm. Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksossa Kiirehdi, Nuuskamuikkunen.
Nuuskamuikkusen voidaan katsoa olevan myös klassinen kapinallinen: hän on repinyt kieltotauluja paikoiltaan ja aukonut lukittuja portteja. Tässä hän tulee isäänsä Juksuun, kuten ulkonäöltään ja pukeutumiseltaankin. Heidän ainoa näkyvä eronsa on, että hänen isänsä hatun ympärillä on nuorarengas. Nuuskamuikkusessa korostuu usein myös täydellinen riippumattomuus ympäröivästä yhteiskunnasta – joskus jopa ystävistään Muumilaaksossa. Esimerkiksi Muumilaakson marraskuu -kirjassa korostuu tarkoituksellinen eristäytyminen muista ja novellissa Kevätlaulu (kirjassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia) hän kertoo etelästä palatessaan Ti-ti-uulle, ettei hänen välttämättä tarvitse palata Muumilaaksoon vaan hän voi mennä muuallekin. Tämä kuvastaa Nuuskamuikkusen syvää itsenäisyyttä, samoin kuin se, että käydessään tervehtimässä Muumitalon väkeä hän jää toisinaan kuistille muiden ollessa sisällä. Merkille pantavaa on myös se, että ruokailu- tai teehetkellä hän istuu usein muista erillään Muumitalon ruokasalin seinustalle sijoitetulla sohvalla ruokapöydän sijaan.
Nuuskamuikkusen tavasta ajatella löytyy yhtymäkohtia monenlaisiin filosofisiin näkemyksiin. Hän on eittämättä persoonaltaan yksi monivivahteisimmin tulkittavissa olevia hahmoja Muumi-teoksissa. Nuuskamuikkunen on sanonut, ettei kenenkään pitäisi omistaa enempää kuin jaksaa mukanaan kantaa, eikä hän voi ymmärtää ystävänsä Nipsun kiintymystä tavaroihin ja maallisiin asioihin. Nuuskamuikkunen kerran jopa heittää telttansa rotkoon, koska hänen mielestään turhaan omaisuuteen ei kannata kiintyä, vaan sen sijaan voi vaikka kirjoittaa runon jotain kaunista nähdessään.[3]
Muumilaakson tarinoita -sarjassa Nuuskamuikkusella ja hänen isällään Juksulla on useampikin eroavaisuus mutta vain ulkonäössä. Juksulla on esimerkiksi punainen nenä sekä punainen hattu, mustat hiukset ja eriväriset silmät kuin Nuuskamuikkusella. Muumit-sarjakuvassa ja Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia-kirjassa Nuuskamuikkunen kertoo Nipsulle äitinsä tädistä.
Jo 1970-luvun Muumi-piirretyssä Nuuskamuikkusen ulkomuoto oli hieman erilainen, mutta kirjojen mukainen. Hänen vaatetuksensa oli paljon keltaisempaa, ja hän soitti huuliharpun sijasta kitaraa.
Useissa Tove Janssonin kirjoittamista Muumi-kirjoista Nuuskamuikkunen tavataan polttamassa tupakkaa piipustaan.
Nuuskamuikkunen on sanonut myös olevansa taikauskoinen. Hän sanoi uskovansa korttien ennustuksiin Muumilaakson tarinoita jaksossa ”Maailman viimeinen lohikäärme”. Jaksossa hän mainitsee, että kortit ennustivat hänen lähtevän etelään mikäli hän saa kalastettua viisi särkeä. Hän saa kalastettua ne, mutta antaa ne pois ja kertoo Muumipeikolle, ettei saanut lainkaan kalaa.
Nuuskamuikkusen suomenkieliset ääninäyttelijät [muokkaa]
| Vuosi | Elokuva / Sarja | Näyttelijä |
|---|---|---|
| 1990–1992 | Muumilaakson tarinoita | Timo Torikka |
| 1992 | Muumipeikko ja pyrstötähti | Pertti Koivula |
| 2007–2008 | Muumien maailma | Taneli Mäkelä |
| 2008 | Muumi ja vaarallinen juhannus | Taneli Mäkelä |
| 2010 | Muumi ja punainen pyrstötähti | Taneli Mäkelä |
Lähteet [muokkaa]
- Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. (Muminpappas bravader), suomentanut Laila Järvinen. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19578-2.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Muumeista taidemuseo.fi. Viitattu 3.5.2011.
- ↑ Laitinen, Anne: Muumit ensimmäisenä lehtenä julkaissut Ny Tid palkittiin. Turun Sanomat, 7.11.2006. Turku: TS-Yhtymä. ISSN 0356-133X. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.2.2008.
- ↑ Sirke Happonen: Muumiopas, s. 174. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-363-0.
| Hahmot | Muumipeikko - Muumimamma - Muumipappa - Nuuskamuikkunen - Pikku Myy - Nipsu - Niiskuneiti - Niisku - Haisuli - Hattivatit - Mörkö - Hemuli - Vilijonkka - Mymmeli - Noita - Aliisa - Tuutikki - Surku - Muumilaakson poliisi - Tiuhti ja Viuhti - Piisamirotta – Hosuli – Sosuli - Fredrikson - Kaikki hahmot luettelossa |
| Paikat | Muumilaakso - Yksinäiset vuoret - Muumitalo |
| Kirjat | Muumit ja suuri tuhotulva - Muumipeikko ja pyrstötähti - Taikurin hattu - Muumipapan urotyöt - Vaarallinen juhannus - Taikatalvi - Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia - Muumipappa ja meri - Muumilaakson marraskuu |
| Kuvakirjat | Kuinkas sitten kävikään? - Kuka lohduttaisi Nyytiä? - Vaarallinen matka - Outo vieras Muumitalossa |
| Animaatiot | Die Muminfamilie (1959) - Mūmin (1969) - Shin Mūmin (1972) - Muumien maailma (1978) - Muumilaakson tarinoita (1990) |
| Elokuvat | Muumipeikko ja pyrstötähti - Muumi ja vaarallinen juhannus - Muumi ja punainen pyrstötähti |
| Sarjakuva | Muumipeikko (sarjakuva) |
