Kuinkas sitten kävikään?

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuinkas sitten kävikään?
Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä
Hur gick det sen?
Boken om Mymlan, Mumintrollet och Lilla My
Kuinkas sitten kavikaan.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Tove Jansson
Kuvittaja Tove Jansson
Kansitaiteilija Tove Jansson
Kieli ruotsi
Genre satu
Kustantaja Schildt
Julkaistu 1952
Suomennos
Suomentaja Hannes Korpi-Anttila
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1952
Ulkoasu nidottu
ISBN 951-0-08687-8
Seuraava Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kuinkas sitten kävikään? Kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä (Hur gick det sen? Boken om Mymlan, Mumintrollet och Lilla My) on Tove Janssonin piirtämä ja kirjoittama muumiaiheinen kuvakirja, joka ilmestyi vuonna 1952. Se on ensimmäinen suomennettu muumikirja.[1]

Kirja kertoo tarinan Muumipeikon aamuisesta maidonhakumatkasta, joka kääntyy kadonneen Pikku Myyn etsinnäksi. Kirjan tarina on kerrottu runomitassa, samalla tavalla kuin Tove Janssonin myöhemmissä muumikuvakirjoissa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1960) ja Vaarallinen matka (1977). Jokaisella aukeamalla on runonpätkä, joka vie juonta eteenpäin ja päättyy sanoihin ”Vaan kuinkas sitten kävikään?”. Esimerkkinä on ensimmäisen aukeaman runo:

On kello viis' kun varhaiseen
kaupasta maitokannuineen
käy kotiin Muumipeikko pien'
On pitkä taival metsätien.
Puut kolkon korven kohisee
ja tuuli ähkyy, huokailee.
Yö vaihtuu aamuun hämärään,
vaan kuinkas sitten kävikään?
(Suom. Hannes Korpi-Anttila)

Kirja on tunnettu poikkeuksellisesta rakenteestaan. Sen sivuissa on reikiä, joiden läpi jokaiselta aukeamalta näkee palan sekä edellistä että seuraavaa aukeamaa. Reiät on sovitettu osaksi kuvia, niin että ne ovat esimerkiksi ovi- ja ikkuna-aukkoja tai puiden välissä olevia rakoja. Ne kuljettavat juonta eteenpäin, niin että kirjan hahmot näkevät niiden läpi väläyksiä seuraavan aukeaman tapahtumista tai jopa konkreettisesti siirtyvät niiden kautta sivulta toiselle. Esimerkiksi eräällä aukeamalla Muumipeikko luulee näkevänsä horisontissa Muumitaloa, joka todellisuudessa on seuraavalla aukeamalla istuvan Mymmelin nuttura. Myös etu- ja takakansissa on reiät: etukannen reiästä näkyvät kirjan etulehdelle kuvatut Muumipeikko ja Mymmeli, takakannen reikä puolestaan on niin pieni, ettei kukaan kirjan hahmoista enää mahdu sen läpi. Tämä kirvoittaa sarkastisen kommentin Pikku Myyltä: ”Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy / niin käy, kun liiaks kehittyy!”

Koska Kuinkas sitten kävikään? oli ensimmäinen suomennettu muumikirja, suomentaja Hannes Korpi-Anttila teki paljon pioneerityötä hahmojen nimiä kääntäessään. Tällaisia ovat esimerkiksi Muumipeikko (Mumintrollet), Muumimamma (Muminmamma), Mymmeli (Mymlan), Pikku Myy (Lilla My) ja hattivatit (Hattifnattar). Kaikki Korpi-Anttilan nimisuomennokset eivät kuitenkaan jääneet elämään: hän suomensi nimet Hemulen ja Fillyfjonkan Hommuliksi ja Vilivinkaksi, mutta myöhempien kääntäjien töissä suomennoksiksi vakiintuivat Hemuli ja Vilijonkka. Hahmon nimeltä Gafsan Korpi-Anttila suomensi Louskaksi. Myöhemmistä käännöksistä osa käyttää tätä nimeä, osassa nimi on suomennettu uudelleen Kampsuksi.

Tarina muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on tehnyt vuonna 1983 kolmiulotteisen muumikuvaelman Kuinkas sitten kävikään?, joka perustuu kirjan tapahtumiin. Kuvaelma on Tampereen kaupunginkirjaston hallussa.[2]

Kirjan pohjalta on tehty Ruotsissa vuonna 1993 samanniminen animaatio, joka kestää 11 minuuttia. Sen alkuperäisessä versiossa toimii lukijanäänenä Tove Jansson itse, suomenkielisessä versiossa lukijana on näyttelijä Elina Salo.[3] Animaatio seuraa kirjaa erittäin uskollisesti sivu sivulta.

Toukokuussa 2011 Itella on julkaissut postimerkkivihkon, jossa esiintyvät Kuinkas sitten kävikään? -kirjan hahmot Muumipeikko, Mymmeli, pikku Myy, Muumimamma, Hemuli ja hattivatit. Julkaisussa on kuusi erilaista 2. luokan tarrapostimerkkiä, joiden muotokieli mukailee alkuperäisen kirjan stanssattuja kurkistusaukkoja. Vihkon on suunnitellut Satu Lusa, ja sitä on painettu 500 000 kappaletta.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Klassikkovinkkejä Kangasniemi.fi. Viitattu 26.5.2011.
  2. Muumilaakso. Tarinoista museokokoelmaksi, s. 78, 100. Toim. Mirja Kivi. Espoo: Schildt, 2000. ISBN 951-50-1135-3.
  3. Kuinkas sitten kävikään Suomen elokuvakontakti ry. Viitattu 20.2.2014.
  4. Toukokuun suomalaisissa julkaisuissa mittauspisteitä, metsiä, muumeja ja onnenpuu 20.4.2011. Helsinki: Itella Posti Oy. Viitattu 20.2.2014.
  5. Tekniset tiedot 6.5.2011 ilmestyvistä suomalaisista postimerkeistä (PDF) 2011. Helsinki: Itella Posti Oy. Viitattu 20.2.2014.