Pikku Myy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikku Myy
Pikku Myy Tove Janssonin piirtämänä
Pikku Myy Tove Janssonin piirtämänä
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t) Japanin lippu Rei Sakuma
Ruotsin lippu Lilli Sukula-Lindblom
Suomen lippu Elina Salo
Suomen lippu Outi Alanen (Muumien maailma)
Ensiesiintyminen Muumipapan urotyöt( 1950)
Kustantaja Schildts, WSOY
Henkilötiedot
Sukupuoli tyttö
Asuinpaikka Muumilaakso
Luonteenpiirteet rasavilli, itsepäinen, utelias, päättäväinen
Suhteet
Vanhemmat Mymmeli
Sisarukset Mymmelin tytär, Nuuskamuikkunen, useita muita sisaruksia
Tutut Muumi-perhe, Nipsu, Niiskuneiti

Pikku Myy (ruots. Lilla My) on Tove Janssonin luoma satuhahmo Muumi-teoksissa. Hän on pienikokoinen, rasavilli tyttö, jolla on aina yllään mekko ja iso nuttura keskellä päätä.

Pikku Myy oli ehdolla satusuomalaiseksi vuonna 2006 pidetyssä äänestyksessä, mutta hävisi finaalissa Röllille.[1]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Myy (My) johtuu kreikkalaisen kirjaimen nimestä myy (μ). Sitä ehdotti hahmon nimeksi Tove Janssonin eno, matematiikan lehtori Harald Hammarsten sillä perusteella, että tämä kirjain muistuttaa ylös­alaisin käännettyä "tikku­ihmistä", ja lisäksi sitä käytettiin aikoinaan mikronin eli metrin miljoonas­osan tunnuksena (nykyisin tämän yksikön nimenä tosin on mikrometri ja tunnuksena μm). Täten nimen Myy voitiin katsoa tarkoittavan "pienintä, mitä on olemassa." Pikku Myy onkin muumilaakson hahmoista pienin.[2] .[3]

Pikku Myy Muumi-teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisissä Muumi-teoksissa Pikku Myy kuvataan mikroskooppisen pienenä ollessaan vastasyntynyt. Hän on syntynyt juhannusyönä.[3] Pikku Myy on kaikkein pienin Mymmelin (vanhemman) lapsista, ja hänellä on paljon sisaruksia. Pikku Myyn isosisko on myös nimeltään Mymmeli, ja hän toimii Myyn pääasiallisena kaitsijana kirjoissa Kuinkas sitten kävikään?, Vaarallinen juhannus ja Taikatalvi, Muumi-sarjakuvissa sekä televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita. Kirjassa Muumipapan urotyöt selviää, että Nuuskamuikkunen on Myyn veli tai velipuoli[4], mutta muissa yhteyksissä tähän ei viitata. Pikku Myyn isää Tove Jansson ei koskaan maininnut missään, ei edes omissa muistiinpanoissaan hahmojen sukulaisuussuhteista.[5]

Pikku Myy sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen. Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa erehtymättömästi, jos joku yrittää niin tehdä. Hän on myös hyvin utelias. Muumipapan mukaan Myy on rohkea ja päättäväinen. Muumipeikon mukaan Myy tekee kaikkea mitä haluaa ja onnistuu vielä tekemään sen siten, että kukaan ei vastusta sitä.

Taikatalvi-kirjassa pikku Myy asuu pahvilaatikossa ja laskee liukua Muumipeikon luo hopeatarjottimella. Hän on yksi kirjan päähenkilöistä. Myy itse on sanonut muun muassa olevansa niin pieni, ettei hänelle voi tapahtua mitään pahaa. Vaikka pikku Myy on vilkas ja ilkikurinen ja tekee kepposia, hän on silti hyväntahtoinen, eikä halua myöskään kenellekään muulle pahaa, paitsi ehkä Haisulille. Toisaalta erityisesti Nipsun hienoinen kiusoittelu ja naljailu on Myyn yksi lempipuuhista, sillä häntä ärsyttää usein Nipsun herkkänahkaisuus ja intohimot. Toinen pikku Myyn lempipuuha on näkinkenkien keräily. Pikku Myy pitää kovasti muumiperheestä ja viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Muumimamma on toisinaan hänelle kuin eräänlainen äitihahmo. Myy asuukin usein Muumitalossa, toisinaan taas Mymmelin kanssa. Hän asuu ainakin televisiosarjoissa enemmän Muumitalossa kuin Mymmelin luona.

Pikku Myy pukeutuu aina selän puolelta napitettavaan mekkoon ja pitää kaulassaan rusettia, samoin kuin sisarensa Mymmeli. Muumi-animaatioissa ja niihin perustuvissa oheistuotteissa Myyn mekko on aina punainen, mutta Tove Janssonin kuvituksissa se on usein musta ja viimeisissä kuvakirjoissa musta-valko-raidallinen. Animaatioissa Myy käyttää aina mustia hansikkaita.

Myy on kova puremaan. Hän usein uhkailee puraista jotakuta, jos tämä on hänelle itselleen tai muille ilkeä, mutta joskus ihan silkasta puremisen riemusta. Jotkut Muumilaakson asukkaat ovat oikeasti saaneetkin tuntea Myyn hampaat käpälissään tai hännässään.

Muumipeikon ohella pikku Myyn on kerrottu olevan eräs Tove Janssonin persoonallisuuden ilmentymä Muumi-teoksissa.lähde?

Pikku Myyn suomenkieliset ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / Sarja / Peli Näyttelijä
1990–1992 Muumilaakson tarinoita Elina Salo[6]
1992 Muumipeikko ja pyrstötähti Elina Salo
1996 Muumit meren aalloilla Elina Salo
1996 Suuri Muumijuhla Elina Salo
1997 Muumit ja Taikurin hattu Elina Salo
2007–2008 Muumien maailma Outi Alanen
2008 Muumi ja vaarallinen juhannus Outi Alanen[7]
2010 Muumi ja punainen pyrstötähti Outi Alanen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. (Muminpappas bravader). Suom. Laila Järvinen. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19578-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Satusuomalainen 2006. YLE. Viitattu 28.5.2011.
  2. Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, s. 166. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23323-4.
  3. a b Muumipapan urotyöt, s. 102.
  4. Muumipapan urotyöt, s. 119.
  5. Sirke Happonen: Muumiopas, s. 136. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2012.
  6. Muumilaakson tarinoita YLE. Viitattu 26.7.2010.
  7. Outi Alanen Elonet.fi. Viitattu 26.4.2011.