Niisku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niisku
Niisku Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksossa Noita.
Niisku Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksossa Noita.
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t) Japanin lippu Yasuyuki Hirata
Ruotsin lippu Dick Idman
Suomen lippu Samuli Edelmann (jaksot 1-50)
Suomen lippu Ilkka Merivaara (Jaksot 51-76 & Muumipeikko ja pyrstötähti)
Suomen lippu Jarmo Koski (Muumi ja punainen pyrstötähti)
Ensiesiintyminen Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Koko nimi Niisku
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Muumilaakso
Luonteenpiirteet järjestelmällinen, täsmällinen, kekseliäs
Suhteet
Sisarukset Niiskuneiti
Tutut Muumilaakson asukkaat

Niisku (ruots. Snorken) on hahmo Tove Janssonin Muumi-kirjoissa. Kirjoissa hän on tavallinen lapsi, mutta Muumilaakson tarinoita -sarjassa hän on ammatiltaan keksijä ja tiedemies. Niisku on aina keksimässä asioita, jotka ovat Muumilaaksossa harvinaisia. Niiskun pikkusisko on Niiskuneiti, joka on Muumipeikon mielitietty.

Niisku on paitsi Niiskuneidin veljen, myös koko heidän lajinsa nimi. Alkuperäisissä Tove Janssonin Muumi-kirjoissa kerrotaan niiskujen otuksina olevan läheistä sukua muumeille. Kirjoissa niiskut myös vaihtavat väriä tunnetilojen mukaan.

Niisku esiintyy vain kahdessa Muumi-kirjassa: Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Taikurin hattu. Muumipeikko-sarjakuvassa hänet nähtiin vain kerran, Lars Janssonin vuonna 1967 piirtämässä tarinassa ”Niiskuneiti seurapiireissä”, jossa Niisku oli kuvattu ahdasmielisenä ja Muumiperhettä paheksuvana toisin kuin kirjoissa. Tove ja Lars Janssonin teoksissa Niisku on käytännössä samannäköinen kuin Muumipeikko.[1] Kirjassa Taikurin hattu oli kuva, jossa Niiskulla oli tuomarinperuukki Mörön oikeudenkäynnissä. Muumilaakson tarinoissa Niiskulle oli kuitenkin kuvattu silmälasit ja otsatukka. Animaatiosarjassakaan hän ei kuulu varsinaisiin päähenkilöihin, mutta esiintyy paljon enemmän kuin Janssonien teoksissa.

Niisku Muumilaakson tarinoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niisku kuvataan sarjassa usein ylpeäksi ja sovinistiseksi.lähde?

Niisku rakensi yhteensä noin neljä vuottalähde? kahta erilaista lentolaitetta. Ensimmäinen ilma-alus oli keskikokoisen laivan kokoinen ja sen kyytiin mahtui useita kymmeniä matkustajia. Alusta ohjattiin ruorin avulla ja nouseminen, laskeutuminen sekä liikkuminen hoidettiin reunoissa olevien siivekkeiden avulla, sekä kannella olevien tankojen varassa pyörivistä, suurehkoista roottoreista (myös peräpäässä on kaksi pientä roottoria). Alus oli jo sopivaa polttoainetta vaille valmis. Polttoainepulma oli jaksossa Iso jysäys ratketa keksijä Muhvelin esitellessä voimakasta polttoainettaan Niiskulle. Muhveli ei tosin saanut Niiskua vakuuttumaan aineen toimivuudesta, joten itsepäinen Muhveli livahti Haisulin turvin Niiskun verstaaseen. Pahaksi onneksi polttoaine oli liian voimakasta, eikä Niiskun alus kestänyt niin suurta ylikuormitusta, joten alus räjähti räjäyttäen samalla alusta ympäröineen verstaan. Muhveli joutui teoistaan vastuuseen, mutta Niiskun oli suunniteltava uusi alus. Uuden aluksen rakentaminen kesti seuraavat kaksi vuotta.lähde? Alus oli edeltäjäänsä huomattavasti pienikokoisempi ja siihen mahtui vain kaksi henkilöä, kuljettaja mukaan lukien, mutta sillä pystyi tekemään äkkikäännöksiä. Uusi alus pysyi ilmassa jättimäisen ilmapallon avulla ja aluksen ohjaamiseen käytettiin aluksen sivuilla olevia roottoreita. Myöhään kesällä Niisku pääsi koeajolle ja talven tultua Niisku lähti uudella aluksellaan kohti etelää, mihin alkuperäinen Muumilaakson tarinoita -sarja päättyy. Sarjan uusissa jaksoissa (jaksot 77–101) Niiskua ei enää nähty.

Niiskun ensimmäisen ilma-aluksen nähtiin lentävän jaksossa Nuuskamuikkunen lähtee pois (jakso nro. 20). Siinä Muumipeikko uneksi lentävän sillä Nuuskamuikkusen kanssa.

Niiskun suomenkieliset ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / Sarja Näyttelijä
1990–1992 Muumilaakson tarinoita Samuli Edelmann[2] (jaksot 1-50)
Ilkka Merivaara[2](jaksot 51-76)
1992 Muumipeikko ja pyrstötähti Ilkka Merivaara
2010 Muumi ja punainen pyrstötähti Jarmo Koski

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sirke Happonen: Muumiopas, s. 150–151, 243. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2012.
  2. a b Muumilaakson tarinoita YLE. Viitattu 26.7.2010.


Tämä kuvitteelliseen hahmoon, paikkaan tai ilmiöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.