Hemuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Muumi-sarjan hahmoa. Hemulit on myös Hippocamelus-suvun hirvieläimille ehdotettu nimi.
Kasvitieteilijä-Hemuli
Hemuli-nimellä viitataan useimmiten kasveja ja postimerkkejä keräävään Hemuliin.
Hemuli-nimellä viitataan useimmiten kasveja ja postimerkkejä keräävään Hemuliin.
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t) Japanin lippu Minoru Yada
Ruotsin lippu Peik Stenberg
Suomen lippu Tapio Hämäläinen
Suomen lippu Jarmo Koski (Muumien maailma)
Ensiesiintyminen Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Kustantaja Söderström & Co, Schildts, WSOY
Henkilötiedot
Ammatti postimerkkeilijä, kasvitieteilijä
Sukupuoli mies
Asuinpaikka Muumilaakso
Luonteenpiirteet tieteellinen, perusteellinen
Suhteet
Sisarukset Hemulitäti
Tutut mm. Muumien perhe

Hemuli on laji Tove Janssonin Muumi-kirjoissa ja -sarjakuvissa sekä televisiosarjoissa Muumien maailma ja Muumilaakson tarinoita. Useimmin nimellä viitataan televisiosarjojen Hemuliin (ruots. Hemulen), joka kerää postimerkkejä ja kasveja. Hemuleita (ruots. hemuler) on mymmelien, muumien, niiskujen, homssujen ja monien muiden tapaan useita, kuten Muumilaakson poliisi. Pienellä kirjoitettuna hemuli tarkoittaakin lajia. Hemulit pitävät rauhasta ja ovat usein kiinnostuneita jostain tietystä aiheesta, eivätkä juurikaan välitä muusta.[1] Hemulit ovat muumimaailman ristiinpukeutujia, sillä valtaosa muumikirjojen hemuleista on leninkiä pitäviä miespuolisia hahmoja.[2]

Kasvitietelijä-Hemuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Varjelkoon, sanoi hemuli ja kokosi helmansa (hemuli näet pitää aina hametta, syytä siihen ei kukaan tiedä. Ehkä hän ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, millaista olisi pitää housuja).»
(Hemulista kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti[3])

Erityisesti animaatiosarjoissa Muumilaakson tarinoita ja Muumien maailma Hemuli-nimellä tarkoitetaan useimmiten hemulia, joka on Muumi-perheen ystävä. Hän keräilee ensin postimerkkejä, mutta kerättyään ne kaikki hän siirtyy keräilemään kasveja.[4] Muumilaakson tarinoiden jaksossa Muumipeikko ja linnut Hemuli myös tarkkailee lintuja.[5] Muumilaakson Tarinoiden ranskankielisessä jälkiäänityksessä kasvitieteilijä-Hemulin nimi on Monsieur Carousel, saksankielisessä Hemul ja italiankielisessä versiossa Lindon.

Hemuli pitää aina leninkiä, jonka hän on perinyt tädiltään.[6] Mekko on tarpeen erityisesti kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, jossa sen avulla lennetään Muumilaaksoon.[7] Elokuvassa Muumipeikko ja pyrstötähti seurue lentää mekon sijasta Nuuskamuikkusen teltalla, tosin Hemuli itse ja Muumipeikko päätyvät lopuksi lentämään myös mekolla. Hemulin kiinnostus vain omaa harrastusta kohtaan käy tässä kirjassa ilmi, kun hän on enemmän huolissaan postimerkkiensä kohtalosta kuin itsestään pyrstötähden lähestyessään maata[8].

Taikurin hatussa Hemuli varastaa hattivattien ilmapuntarin,[9] mutta hattivatit ottavat sen takaisin.[10] Samassa kirjassa hän on ainoa, joka ymmärtää Tiuhtia ja Viuhtia ja osaa puhua heidän kanssaan.[11]

Muumilaakson tarinoiden yhdessä jaksossa Hemulilla on sisko nimeltään Hemulitäti. Hemuli nähtiin myös 1970-luvun Muumi-animessa, jossa hänen ulkomuotonsa oli hieman samanlainen kuin kirjoissa, mutta sarjassa hemuli soitti paljon käyrätorvea.

Muita hemuleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Muumi-kirjoissa tavattu hemuli oli ensimmäisessä kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva huonekalujaan tulvassa pelastanut hemuli. Kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) kerrotaan ensin hyönteisiä keräävästä hemulista ja myöhemmin hänen postimerkkejä keräävästä serkustaan.[12][13] Postimerkkeilijä-Hemuli tavataan myös kirjassa Taikurin hattu (1948), jossa hän alkaa keräillä kasveja.[14] Muumipapan urotyöt -kirjassa eräs hemulitäti pitää lastenkotia, jossa Muumipappa viettää lapsuutensa. Täti on ankara eikä Muumipappa siitä syystä pidä hemuleista.[15] Vaarallinen juhannus -kirjassa on useita poliisi-hemuleita sekä erään poliisi-hemulin serkku. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjan erään tarinan nimi on ”Hemuli joka rakasti hiljaisuutta”. Tarinassa on useita hemuleita.[16]

Kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään? esiintyy suuri pölynimuria käyttävä hemuli, jonka nimi on tosin suomennettu Hommuliksi. Koska tämä kirja suomennettiin kaikista muumiteoksista ensimmäisenä, hahmojen suomenkieliset nimet eivät olleet vielä vakiintuneet.

Reippailijahemuli esiintyy kirjassa Taikatalvi sekä Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksoissa ”Talven vieraita” ja ”Suuri lentokilpailu”. Muumilaakson poliisi on hemuli, joka pitää Muumilaakson puhtaana roistoista. Hän pitää ruusujen hoidosta. Poliisimestari on myös ihastunut Mymmeliin. Poliisi on sekä Muumi-sarjakuvissa että Muumilaakson tarinoissa. Hemulitädiksi kutsutaan myös kasvitieteilijä-Hemulin siskoa, joka esiintyy Muumilaakson tarinoiden jaksossa ”Hemulitäti tulee Muumitaloon”. Hän on ankara ja ylihuolehtivainen lapsia kohtaan.

Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoissa ”Jysähdyksiä yössä” ja ”Salaperäistä ilotulitusta” on salaperäinen ilotulitteita ampuva hemuli, joka herättää kaikki ampuessaan tulitteita yöllä merellä. Hänellä on morsian nimeltä Nana. Muhveli on jaksossa ”Iso jysäys” esiintyvä keksijä.[5]

Hemuli muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hemuli ja hänen talonsa ovat Naantalin Muumimaailmassa.[17] Arabia on valmistanut Hemuli-aiheista muumimukia vuodesta 2004, ruokalautasta vuosina 2005–2006, syvää lautasta vuodesta 2005 ja kahvilusikkaa vuodesta 2006 lähtien.[18]

Hemulin suomenkieliset ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / Sarja / Peli Näyttelijä
1990–1992 Muumilaakson tarinoita Tapio Hämäläinen [19][20]
1992 Muumipeikko ja pyrstötähti Tapio Hämäläinen
1997 Muumit ja Taikurin hattu Tapio Hämäläinen
2007–2008 Muumien maailma Jarmo Koski [21]
2010 Muumi ja punainen pyrstötähti Jarmo Koski

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti. 23. painos (suom. Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä). WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37207-4.
  • Tove Jansson: Taikurin hattu. 2. painos (suom. Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä). WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36672-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muumeista Taidemuseo.fi. Viitattu 30.5.2011.
  2. Sirke Happonen: Muumiopas, s. 37. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-363-0.
  3. Muumipeikko ja pyrstötähti, s. 113.
  4. Keräilijät ovat ihmisistä onnellisimpia Helsingin Sanomat. 5.1.2009. Viitattu 26.7.2010.
  5. a b Muumilaakson tarinoita YLE. Viitattu 30.5.2011.
  6. Taikurin hattu, s. 24.
  7. Muumipeikko ja pyrstötähti, s. 118.
  8. Muumipeikko ja pyrstötähti, s. 112–113.
  9. Taikurin hattu, s. 57–58.
  10. Taikurin hattu, s. 64.
  11. Taikurin hattu, s. 103.
  12. Muumipeikko ja pyrstötähti, s. 47.
  13. Muumipeikko ja pyrstötähti, s. 112.
  14. Taikurin hattu, s. 20–24.
  15. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, s. 13–24. 22. painos (suom. Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä). WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37218-0.
  16. Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, s. 67. (suom. Laila Järvinen, tarkistanut Päivi Kivelä). WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37855-7.
  17. Muumimaailman kartta Muumimaailma.fi. Viitattu 30.5.2011.
  18. Muumi keräilyesite 2009 2009. Arabia.fi. Viitattu 30.5.2011.
  19. Teatterineuvos Tapio Hämäläinen on kuollut Iltasanomat. 9.2.2008. Viitattu 26.7.2010.
  20. Muumipeikko ja pyrstötähti (1992) imdb.com. Viitattu 30.5.2011. (englanniksi)
  21. Alkuperäiset Muumi-seikkailut nyt DVD:llä Smackthejack.net. Viitattu 31.5.2011.