Niiskuneiti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niiskuneiti
Niiskuneiti Tove Janssonin piirtämänä
Niiskuneiti Tove Janssonin piirtämänä
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t) Japanin lippu Mika Kanai
Ruotsin lippu Ragni Grönblom
Suomen lippu Aila Svedberg
Suomen lippu Misa Palander (Muumipeikko ja pyrstötähti)
Suomen lippu Elsa Saisio (Muumien maailma)
Ensiesiintyminen Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Kustantaja WSOY
Henkilötiedot
Koko nimi Niiskuneiti
Sukupuoli nainen
Asuinpaikka Muumilaakso
Luonteenpiirteet kaunisteleva, ihasteleva
Suhteet
Sisarukset Niisku
Tutut Muumipeikko, Nipsu, Pikku Myy, Nuuskamuikkunen

Niiskuneiti (ruots. Snorkfröken) on hahmo, joka esiintyy Tove Janssonin luomissa Muumi-teoksissa. Hän on Muumipeikon ystävä ja kuuluu niiskujen heimoon. Ensimmäisissä teoksissa ja animaatiosarjoissa hänellä on myös isoveli Niisku. Niiskuneidin tunnusmerkit ovat otsatukka ja kultainen nilkkarengas vasemmassa nilkassa.[1]

Kirjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiskuneiti esiintyy ensimmäisen kerran toisessa Muumi-teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti (Kometjakten, 1946). Kirjassa Nuuskamuikkunen kertoo Muumipeikolle ja Nipsulle niiskujen rodusta, jonka jäsenet muistuttavat muuten muumeja, paitsi että he vaihtavat väriä järkyttyessään. Hänen mukaansa Niiskuneiti on vaaleanvihreä ja kokonaan hienon, pehmeän karvan peitossa.[2] Pian tämän jälkeen he tapaavat Niiskun ja tämän pikkusisaren Niiskuneidin, jonka Muumipeikko pelastaa lihansyöjäpensaan kynsistä. Niiskuneiti matkaa veljensä kanssa Muumilaaksoon ja asettuu asumaan Muumitaloon.

Niiskuneiti ja Niisku ovat keskeisessä osassa myös seuraavassa kirjassa Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1950). Niiskuneiti esiintyy myös kirjoissa Vaarallinen juhannus (Farlig midsommar, 1954),[3] Taikatalvi (Trollvinter, 1957) ja Näkymätön lapsi (Det osynliga barnet och andra berättelser, 1962). Hän on kiinteä osa muumiperhettä.

Teoksessa Muumipappa ja meri (Pappan och havet, 1965) Muumipeikko mainitsee Niiskuneidin puhuessaan merihevoselle:

»Minulla on eräs ystävä, jolla on otsatukka. Ehkä hän tulee joskus käymään tänne...»
(Jansson, Muumipappa ja meri)

Sarjakuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niiskuneitiä näyttelevä henkilö Naantalin Muumimaailmassa.

Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvissa (19541975), jotka olivat juoneltaan itsenäisiä kirjoihin verraten, Niiskuneiti sen sijaan oli yksi keskeisiä hahmoja ensimmäisestä tarinasta viimeiseen. Sarjakuvan ensimmäisessä jaksossa Muumipeikko pelasti hänet suuren ravun kynsistä (vrt. lihansyöjäpensas) ja näin hän tuli sarjaan mukaan jopa ennen Muumipappaa ja Muumimammaa, jotka esiteltiin vasta toisessa jaksossa.

Sarjakuva-Niiskuneidin luonne eroaa jossain määrin kirjojen Niiskuneidistä: hän on turhamainen ja romanttinen kuten kirjoissakin, mutta vilkuilee Muumipeikon lisäksi myös muita miehiä ja hänen toistuvat ihastumisensa olivat yksi sarjakuvien keskeisiä juonikuvioita. Sarjassa Niiskuneiti on kuitenkin mustasukkainen Muumipeikolle melkein kaikesta. Veli Niisku esiintyy vain yhdessä Lars Janssonin loppupään sarjakuvatarinassa.

Animaatiosarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa esiintyvät sekä Niiskuneiti että Niisku.[4] Asetelmaa on jonkin verran muutettu verrattuna kirjoihin ja sarjakuviin: niiskusisarukset eivät asu Muumitalossa vaan omassa talossaan ja Niisku on kuvattu keksijäksi, joka keksii ilma-alusta. Animaatiossa niiskut eivät vaihda väriä tunnetilan mukaan.

Niiskuneidin suomenkieliset ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva / Sarja Näyttelijä
1990–1992 Muumilaakson tarinoita Aila Svedberg
1992 Muumipeikko ja pyrstötähti Misa Palander
1996 Suuri Muumijuhla Aila Svedberg
1997 Muumit ja Taikurin hattu Aila Svedberg
2001 Muumit ja Taikalamppu Aila Svedberg
2007–2008 Muumien maailma Elsa Saisio
2008 Muumi ja vaarallinen juhannus Elsa Saisio[5]
2010 Muumi ja punainen pyrstötähti Elsa Saisio

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muumeista taidemuseo.fi. Viitattu 18.4.2011.
  2. Jansson, Tove: Muumipeikko ja Pyrstötähti, s. 64. Juva: WSOY, 1946. ISBN 951-0-14442-8.
  3. Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (suom. Laila Järvinen), s. 15. WSOY, 1954 (2010). ISBN 978-951-0-37219-7.
  4. Muumilaakson tarinoita YLE. Viitattu 18.4.2011.
  5. Elsa Saisio Elonet.fi. Viitattu 26.4.2011.