Niiskuneiti
| Niiskuneiti | |
|---|---|
 Niiskuneiti Tove Janssonin piirtämänä |
|
| Luoja(t) | Tove Jansson |
| Näyttelijä(t) |
Suomenkieliset ääninäyttelijät: Ingegerd Lönnroth (1973) |
| Ensi- esiintyminen |
Muumipeikko ja pyrstötähti (1946) |
| Henkilötiedot | |
| Sukupuoli | nainen |
| Asuinpaikka | Muumilaakso |
| Luonteenpiirteet | huolellinen, hellä |
| Suhteet | |
| Sisarukset | Niisku |
| Tutut | Muumipeikko, Nipsu, Pikku Myy, Nuuskamuikkunen, Muumimamma, Muumipappa, Hemuli, Aliisa, Muumilaakson asukkaat |
Niiskuneiti (ruots. Snorkfröken) on hahmo, joka esiintyy Tove Janssonin luomissa Muumi-teoksissa. Hän on Muumipeikon tyttöystävä ja kuuluu niiskujen heimoon. Hänellä on myös isoveli Niisku. Niiskuneidin tunnusmerkit ovat otsatukka ja kultainen nilkkarengas vasemmassa nilkassa.[1]
Niiskuneiti Muumi-teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niiskuneiti esiintyy ensimmäisen kerran toisessa Muumi-teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti (Kometjakten, 1946). Kirjassa Nuuskamuikkunen kertoo Muumipeikolle ja Nipsulle niiskujen rodusta, jonka jäsenet muistuttavat muuten muumeja, mutta vaihtavat väriä järkyttyessään. Hänen mukaansa Niiskuneiti on vaaleanvihreä ja kokonaan hienon, pehmeän karvan peitossa.[2] Pian tämän jälkeen he tapaavat Niiskun ja tämän pikkusisaren Niiskuneidin, jonka Muumipeikko pelastaa lihansyöjäpensaan kynsistä. Niiskuneiti matkaa veljensä kanssa Muumilaaksoon ja asettuu asumaan Muumitaloon.
Niiskuneiti ja Niisku ovat keskeisessä osassa myös seuraavassa kirjassa Taikurin hattu (1950). Niiskuneiti esiintyy lisäksi kirjoissa Vaarallinen juhannus (1954),[3] Taikatalvi (1957) sekä Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962). Hän on kiinteä osa muumiperhettä.
Teoksessa Muumipappa ja meri (1965) Niiskuneiti ei enää esiinny, mutta Muumipeikko viittaa häneen yhdessä kohdassa puhuessaan merihevoselle:
»Minulla on eräs ystävä, jolla on otsatukka. Ehkä hän tulee joskus käymään tänne...»
(Jansson, Muumipappa ja meri)
Kuvakirjassa Vaarallinen matka (1977) Niiskuneiti nähdään viimeisen aukeaman kuvassa Muumilaakson asukkaiden joukossa. Kuvakirjassa Outo vieras Muumitalossa (1980) hänellä on hieman isompi rooli.
Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvissa (1954–1975), jotka olivat juoneltaan itsenäisiä kirjoihin verraten, Niiskuneiti sen sijaan oli yksi keskeisimpiä hahmoja ensimmäisestä tarinasta viimeiseen. Sarjan ensimmäisessä sarjakuvassa Muumipeikko pelasti hänet suuren ravun kynsistä (vrt. lihansyöjäpensas) ja näin hän tuli sarjakuvaan.
Sarjakuvien Niiskuneidin luonne eroaa jossain määrin kirjojen Niiskuneidistä: hän on turhamainen ja romanttinen kuten kirjoissakin, mutta vilkuilee Muumipeikon lisäksi myös muita miehiä ja hänen toistuvat ihastumisensa olivat yksi sarjakuvien keskeisiä juonikuvioita. Sarjassa Niiskuneiti on kuitenkin mustasukkainen Muumipeikolle melkein kaikesta. Veli Niisku esiintyy vain yhdessä Lars Janssonin loppupään sarjakuvatarinassa.
Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa esiintyvät sekä Niiskuneiti että Niisku.[4] Asetelmaa on jonkin verran muutettu verrattuna kirjoihin ja sarjakuviin: niiskusisarukset eivät asu Muumitalossa vaan omassa talossaan ja Niisku on kuvattu keksijänä, joka suunnittelee ilma-alusta. Animaatiossa niiskut eivät vaihda väriä tunnetilan mukaan. Niiskuneiti esiintyy lähes kaikissa sarjan jaksoissa. Jaksot, joissa hän ei esiinny, ovat Pikkuruiset vieraat, Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu ja Talven vieraita. Niiskuneiti ei puhu lainkaan jaksossa Muumipappa kaipaa vaihtelua. Niiskuneiti on sarjassa pitkälti samanluonteinen kuin kirjoissakin, joskin jatko-sarjassa Bōken Nikki hän on lähempänä sarjakuvaminäänsä. Niiskuneiti kärsii; kun toiset pilkkaavat häntä kookkaaksi, mikä ilmenee jaksossa Muumitalvi, kun Niiskuneiti kertoo pienelle Tahmatassulle salaisuudekseen, että hänellä on lipaston laatikossaan laihdutuskeksejä.
Niiskuneidin suomenkieliset ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Elokuva / Sarja / Peli | Näyttelijä |
|---|---|---|
| 1983 | Mumindalen | Titta Jokinen |
| 1991–1998 | Muumilaakson tarinoita | Aila Svedberg |
| 1993 | Muumipeikko ja pyrstötähti | Misa Palander |
| 1996 | Suuri Muumijuhla | Aila Svedberg |
| 1997 | Muumit ja Taikurin hattu | |
| 2001 | Muumit ja Taikalamppu | Aila Svedberg (puhe) Päivi Granström (laulu) |
| 2005–2006 | Muumien malliin | Aila Svedberg (muut jaksot) Ulla Tapaninen (jakso 11) |
| 2007–2008 | Muumien maailma | Elsa Saisio[5] |
| 2008 | Muumi ja vaarallinen juhannus | |
| 2010 | Muumi ja punainen pyrstötähti | |
| 2014 | Muumit Rivieralla | Alma Pöysti |
| 2017 | Muumilaakson tarinoita | Heljä Heikkinen |
| 2019– | Muumilaakso | Alina Tomnikov |
| 2020 | Muumipeikko ja pyrstötähti | Heljä Heikkinen |
| 2021 | Muumipapan urotyöt – Erään nuoren Muumin seikkailut | Jenna Hukkinen |
| 2022 | Joulu saapuu Muumilaaksoon | Iina Kuustonen |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Muumeista taidemuseo.fi. Viitattu 18.4.2011.
- ↑ Jansson, Tove: Muumipeikko ja Pyrstötähti, s. 64. Helsinki: WSOY, 1946. ISBN 951-0-14442-8.
- ↑ Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (suom. Laila Järvinen), s. 15. WSOY, 1954 (2010). ISBN 978-951-0-37219-7.
- ↑ Muumilaakson tarinoita YLE. Arkistoitu 2.2.2010. Viitattu 18.4.2011.
- ↑ Elsa Saisio Elonet.fi. Viitattu 26.4.2011.