Taikatalvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taikatalvi
Trollvinter
Taikatalvi.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Tove Jansson
Kuvittaja Tove Jansson
Kansitaiteilija Tove Jansson
Kieli ruotsi
Genre satu
Julkaistu 1957
Suomennos
Suomentaja Laila Järvinen
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1958
Sivumäärä 132
ISBN 951-0-14444-4
Sarja: Muumit
Edeltävä Vaarallinen juhannus
Seuraava Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Taikatalvi (ruots. Trollvinter) on Tove Janssonin kirjoittama muumikirja, jossa Muumipeikko herää kesken talviunen. Ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1957 ja suomennos 1958.[1] Taikatalvi on julkaistu vuonna 1989 suomeksi myös WSOY:n kustantamana äänikirjana, jonka lukijana toimi Tytti Paavolainen.[2]

Juoni [muokkaa]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Esi-isä Taikatalvi-kirjassa.

Kirjan ensimmäisellä sivulla on Muumilaakso talvella -kartta, jossa on kuva lumen peittämästä Muumilaaksosta. Kartassa näkyvät myös kaikki kirjan päähenkilöt, eli Muumipeikko, pikku Myy, Tuutikki, Surku, reippailijahemuli, Vilijonkka, Mörkö ja kaunishäntäinen orava. Kirjassa esiintyy myös Jäärouva ja Tuutikin tekemä lumihevonen, joka kuljettaa kauniin oravan ruumiin pois Muumilaaksosta.

Alussa Muumipeikko herää kesken talviunten ja näkee, kuinka koko laakso on lumen peitossa. Muumi yrittää herättää Muumimamman, mutta turhaan. Muumipeikko ei vain saa unta, eikä pysty nukahtamaan. Muumipeikko käy alhaalla ja näkee tiskikaapin alla silmät, mutta ne katoavat. Tiskikaapin alla ollut otus on karvainen Radamsa, joka säikähti Muumia.

Myös Pikku Myy on valveilla Kaunishäntäisen oravan herättämänä ja on tälle vihainen. Pikku Myy jättää isosiskonsa nukkumaan luolaan, jossa hän asuu ja lähtee laskemaan mäkeä pahvilaatikolla.

Muumipeikko taas on tavannut Tuutikin ja tutustunut tähän. Tuutikki on tehnyt lumilyhdyn ja hän istuu Muumipeikon kera sen äärellä lumisessa, kuun valaisemassa metsässä. Tuutikki ja Muumi lähtevät ja ottavat kynttilän mukaan, koska Tuutikki pelkää Mörön saapuvan ja istuvan sen päälle. Tuutikki ja Muumi menevät Muumien uimahuoneelle ja ovat siellä myöhään yöhön. Uimahuoneella asuu myös kahdeksan näkymätöntä päästäistä. Muumi haluaa kuitenkin kotiinsa nukkumaan ja muistuttaa, että muumien kylpytakit ovat uimahuoneen komerossa. Pantuaan uimahuoneen oven kiinni on aivan pimeää ja hiljaista ja Muumi näkee Mörön laahustavan pimeässä taivaanrannassa. Muumi saapuu kuitenkin lopulta kotiinsa.

Muumipeikko, Tuutikki, Pikku Myy ja näkymättömät päästäiset polttavat keskitalven kokon. Otukset soittavat ja tanssivat kokon ympärillä. Muumipeikko suututtaa Radamsan vahingossa. Tuon jälkeen paikalle saapuu Mörkö, joka istuu kokon päälle sammuttaen sen. Soitto ja Mörkö menee vuorelle, jossa Muumipeikon öljylamppu palaa. Sekin sammuu ja pettynyt Mörkö katoaa. Myöhemmin Tuutikki kalastaa kivillä jään alla.

Muumipeikko kohtaa myös karvaisen esi-isänsä, joka asuu Muumitalon kaakeliuunin takana. Muumipeikko ei noudattanut Tuutikin pyyntöä olla avaamatta uimahuoneen kaappia, vaan avaa oven päästäen esi-isän ulos.

Seuraavaksi saapuvat talven vieraat, kuten Vilijonkka, reippailijahemuli, ötökkä Salome ja Surku-koira, joka haluaisi liittyä susilaumaan. Tämä myös ulvoo kuuta kuin susi. Muumi ja Tuutikki haluaisivat lähettää Hemulin pois, koska hänen torvensa ääni on rasittava. Hemuli pelastaa Surkun susien kynsistä ja Surku lähtee reippailija-Hemulin ja Salomen mukaan.

Kirjan lopussa kevät tulee. Jää ja lumi alkavat sulaa ja muumit heräävät talviunilta ja rupeavat kevättoimiin. Mamman mielestä Tuutikki on uimahuoneen ainut oikea asukas. Aivan lopuksi Muumipeikko istuutuu uimahuoneen portaille miettimään mennyttä talvea.

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Ahola, Suvi: ”Muumipeikko ja lapsuuden loppu”, teoksessa Tietokone ja silitysrauta. Tammi, 2003.

Lähteet [muokkaa]

  1. Tove Jansson kirjailijana Tovejanssonseura.fi. Viitattu 23.5.2011.
  2. Jansson Tove, Taikatalvi Biblio.fi. Viitattu 22.5.2011.