Mielikuvitus
Wikipedia
Mielikuvitus on uuden, ennen kokemattoman löytämistä ja kehittyneimpien aivojen korkeimpia tuotteita. Mielikuvitus lasketaan liittyvän lähinnä ihmiseen.
Mielikuvitusta on muun muassa keino simuloida todellisuutta ja löytää siitä joitain uusia piirteitä tai ilmiöitä, joita ei sisälly kyseisen henkilön aiempaan kokemukseen. Mielikuvitus on siis eri asia kuin muistaminen. Mielikuvitus on uuden löytämistä. Mielikuvitus on keskeinen luovuuden lähde.
Todella vilkas mielikuvitus voi aiheuttaa myös harhamuistikuvia tilanteista, joita ei oikeasti ole tapahtunut tai jopa pelkoja milloin mitäkin kohtaan.
[muokkaa] Mielikuvitusmaailma kasvatuksessa
Varhaiskasvatuksessa korostetaan lapsen mielikuvitusmaailman kehittämistä. Ihmisestä pitää kasvaa luova ja kekseliäs. Vaikka tämä vaatii kuvittelemisen, keksimisen, uusien ajatusten ja ratkaisujen tuottamisen taitoa, tietäminen ja tunnistaminen korostuvat kuitenkin opetuksessa. Joskus pidetään jopa haitallisena sitä, että lapsen kuvittelukykyä harjoitetaan. Uskotaan, että lapsi sekoittaa mielikuvitusmaailman ja todellisuuden keskenään. Näin ei ole. Leikin tutkimuksesta käy ilmi, että ne säilyvät erillisinä lapsen mielessä, vaikka ne leikeissä solmiutuvatkin toisiinsa [1].
Muun muassa leikki, keksiminen, luovuus ja luova ongelmanratkaisu vaativat mielikuvitusta.
