Luettelo Muumi-tarinoiden hahmoista

Wikipedia
Ohjattu sivulta Mymmelin tytär
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä on luettelo Tove Janssonin kirjoittamien Muumi-tarinoiden ja niiden pohjalta luotujen televisiosarjojen hahmoista.

Sisällysluettelo

Päähahmot[muokkaa]

Muumipeikko[muokkaa]

Pääartikkeli: Muumipeikko

Muumimamma[muokkaa]

Pääartikkeli: Muumimamma

Muumipappa[muokkaa]

Pääartikkeli: Muumipappa

Nuuskamuikkunen[muokkaa]

Pääartikkeli: Nuuskamuikkunen

Pikku Myy[muokkaa]

Pääartikkeli: Pikku Myy

Nipsu[muokkaa]

Pääartikkeli: Nipsu

Niiskuneiti[muokkaa]

Pääartikkeli: Niiskuneiti

Niisku[muokkaa]

Pääartikkeli: Niisku

Hattivatit[muokkaa]

Pääartikkeli: Hattivatit

Mörkö[muokkaa]

Pääartikkeli: Mörkö

Hemuli[muokkaa]

Pääartikkeli: Hemuli

Haisuli[muokkaa]

Pääartikkeli: Haisuli

Muumi-tarinoissa esiintyvät sivuhahmot[muokkaa]

Drontti Edvard[muokkaa]

Drontti Edvard on "maailman suurin eläin veljensä jälkeen". Drontit ovat meressä eläviä, hirmuliskon näköisiä vuorenkokoisia otuksia, jotka pystyvät liikkumaan maallakin. Drontti Edvard esiintyi teoksessa Muumipapan urotyöt. Se on pahantuulinen, mutta ei lopulta koskaan tee toisille pahaa tahallaan, vaikka joskus astuukin vahingossa jonkin pienemmän eläimen lyttyyn. Kirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? nähdään yhdellä aukeamalla iso Rontti, joka onkin alkutekstin mukaan joku dronteista. Todellisuudessa drontit eli dodot olivat sukupuuttoon hävitettyjä lentokyvyttömiä lintuja, joita eli muutamalla Intian valtameren saarella. Drontti Edvard esiintyy myös tv-sarjassa Muumilaakson tarinoita: Tanoshii Mūmin Ikkassa Muumipapan muistelmia käsittelevissä jaksoissa Muumipapan muistelmat 1-3 sekä Tanoshii Mūmin Ikka: Bôken Nikki -jatko-osasta löytyvässä jaksossa Lohikäärmeen kyyneleitä. Muumipapan muistelmissa kerrotaan, kuinka Fredrikson varoittaa Muumipappaa joutumasta Drontti Edvardin tallomaksi, mutta huomauttaa Drontin maksavan aina hautajaiskulut.

Eläintarhan väki[muokkaa]

Muumilaakson tarinoiden jaksossa Muumipeikko pelastaa tiikerit esiintyy joukko eläintarhan miehiä, joista kaksi ensimmäistä nähdään ensimmäisen kerran laivassa, johon Muumipeikko ja Niiskuneiti pakenevat isokokoista pytonkäärmettä. Miehet laivassa yrittivät vangita Muumipeikon ja Niiskuneidin, koska luulivat heidän olevan virtahepoja. He onnistuivat kuitenkin pakenemaan. Myöhemmin laiva rantautuu lähelle Muumilaakson rantaa, ja miehet soutavat pienellä soutuveneellä maihin. He aloittavat eläintarhan eläinten etsimisen Muumitalon ympärille kasvaneesta viidakosta. Vähän ajan kuluttua yksi eläintarhan miehistä huomaa käärmeen pilkistävän Muumitalon savupiipusta, ja sitten he yrittävät tunkeutua Muumitaloon sisälle hakemaan eläimiä pois. Muumit puolustavat kotirauhaansa, eivätkä päästä miehiä sisälle. Pian Pikku Myy ja Poliisimestari saapuvat paikalle. Poliisimestari kehottaa miehiä häipymään Muumilaaksosta ennenkuin hän pidättää ne mellakoinnista. Myöhemmin Muumit vievät eläimet takaisin eläintarhaan, ja siellä heidätkin teljetään häkkiin. Häkissä heidän ei tarvinnut kuitenkaan virua pitkään, kun Nuuskamuikkunen, Hemuli, Pikku Myy ja Eläintarhan johtaja tulevat vapauttamaan heidät. Eläintarhan mies pyytää nöyrimmästi anteeksi Muumeilta, ja antaa heille kukkia sovittelulahjaksi. Nuuskamuikkunen, Myy ja Hemuli olivat käyneet tiedeakatemiassa, ja saaneet todistuksen tiedeakatemian presidentiltä, etteivät Muumit ole virtahepoja.

Eläintarhan miesten ääninä em. sarjassa olivat muun muassa Eero Ahre, Matti Ruohola ja Timo Torikka. Eläintarhan johtajaa ääninäytteli Tapio Hämäläinen.

Emma[muokkaa]

Emma esiintyy teoksessa Vaarallinen juhannus. Hän on yksinäinen ja äkäinen vanha nainen ja toimii teatterin siivoojana. Hän kantaa kädessään aina luutaa ja hänellä on pyöreät silmälasit silmillään. Hänellä on sisarentytär nimeltä Vilijaana. Hän on myös näytellyt Muumien kanssa yleisön edessä. Vaarallisessa juhannuksessa muumiperhe on paennut evakkoon suurta tulvaa, ja he löytävät lainehtivan teatterin jossa Emma asustaa. Eräänä iltana Emma päästää irti köyden, joka on kiinni puussa, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti nukkuvat. Aamulla herättyään he huomaavat teatterin lainehtineen kauas pois.

Emma nähdään muun muassa Muumi-jaksossa Laineilla lipuva teatteri, jossa Muumiperhe löytää hänet salaperäisessä teatterissa jonka he luulivat olevansa tyhjä. Jakson jatko-osat ovat Kadonneet lapset ja Jälleen yhdessä. Edellä mainitussa sarjassa Emmaa ääninäytteli Leena Uotila.

Esi-isä[muokkaa]

Esi-isä

Niin kutsuttu esi-isä esiintyi kirjassa Taikatalvi. Kirjassa esi-isä asui Muumien uimahuoneessa. Muumipeikko päästi esi-isän ulos ja Tuutikki kertoi hänelle tämän olleen samannäköinen 1000 vuotta sitten. Esi-isä kävi Muumitalossa ja kiipesi Muumien kattokruunuun. Esi-isä on kooltaan pieni. Se on tumma tuuheaturkkinen olento ja sillä on kokoonsa nähden todella pitkä häntä ja aivan samanlainen kuono kuin Muumeilla. Esi-isät esiintyvät myös Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa nimeltä Aikakone, kun Muumit lähtivät aikakoneella muinaiseen Muumilaaksoon ja toivat nykyisyyteen kolme niistä. Myös yksi esi-isä nähdään roikkuvan kattokruunussa muumitalossa muumi-jaksossa nimeltä Keskitalven kokko.

Evakkosiili[muokkaa]

Evakkosiilistä mainitaan kirjassa Taikatalvi. Kyseisessä kirjassa sanotaan, että evakkosiili on siili, joka on vastoin tahtoaan jouduttu siirtämään niin nopeasti, ettei se ole ehtinyt ottaa edes hammasharjaa mukaansa. Maininta johtuu siitä, että Pikku Myy väittää ettei hänen leikkelemäänsä munanlämmitintä kehtaisi enää tarjota edes evakkosiilille.

Fredrikson[muokkaa]

Pääartikkeli: Fredrikson (hahmo)

Fredrikson esiintyy kirjassa Muumipapan urotyöt. Hän on ensimmäinen ystävä, johon Muumipappa tutustuu paettuaan orpokodista.

Hommuli[muokkaa]

Hommuli esiintyi kirjassa Kuinkas sitten kävikään ja hän muistuttaa paljon hemuleita ja kuuluukin luultavasti hemuleiden heimoon. Kooltaan Hommuli on todella iso ja hän on vihaisen näköinen. Hommulilla on meneillään suursiivous, kun Mymmelin tytär ja Muumipeikko saapuvat paikalle ja Hommuli imaisee heidät vahingossa imuriin, josta Pikku Myy pelastaa heidät. He pakenevat paikalta, kun kuulevat Hommulin askelten lähestyvän. Ruotsiksi hahmo onkin hemul, eri suomenkielinen nimi johtuu eri suomentajasta.

Hosuli[muokkaa]

Pääartikkeli: Hosuli

Hosuli (ruots. Rådd-djuret) on kirjassa Muumipapan urotyöt esiintyvä Muumipapan nuoruudenystävä, joka asuu amerikkalaisessa kahvipurkissa kaikkien keräämiensä tavaroiden keskellä. Hän keräilee muun muassa nappeja.[1] Hosuli pitää päässään kattilaa.

Itsevaltias[muokkaa]

Itsevaltias (ruotsiksi Självhärskaren) esiintyy teoksessa Muumipapan urotyöt. Hän hallitsee Muumilaakson ulkopuolella sijaitsevaa maata, jossa Muumipappa ystävineen nuorena seikkaili, ja kirjassa hän viettää satavuotisjuhliaan. Itsevaltias on virkeä ja iloinen vanhus, joka rakastaa kepposia ja juhlia. Hän puhuttelee kansaansa aina tyyliin: "Rakkaat hölmöt riitaiset alamaiseni!" yms., mutta hän ei tarkoita pahaa. Alamaiset rakastavat häntä ja hurraavat aina riemuissaan hänen pidettyään puheen.

Itsevaltiasta ääninäyttelee Timo Torikka sarjassa Muumilaakson tarinoita.

Juksu[muokkaa]

Pääartikkeli: Juksu

Juksu esiintyy kirjassa Muumipapan urotyöt, ja televisio-sarjassa Muumilaakson tarinoita jaksoissa Muumipapan muistelmat I, Muumipapan muistelmat II, sekä Muumipapan muistelmat III.

Jäärouva[muokkaa]

Jäärouva on Taikatalvi-kirjassa sekä Muumilaakson tarinoita -sarjassa esiintyvä hahmo. Jäärouva muuttaa kaikki, jotka katsovat häntä silmiin, jääksi. Eräässä jaksossa Pikku Myy katsoo häntä silmiin ja tämän seurauksena Jäärouva jäädyttää hänet. Jäärouva esiintyy Muumi-jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu.

Kalastaja[muokkaa]

Kalastaja on vanha mies, joka asuu salaperäisellä majakkasaarella ystävänsä Tuhdon kanssa. Hän esiintyy kirjassa Muumipappa ja meri sekä kahdessa Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa. Kun muumit saapuvat saarelle, he eivät ensin aavista, että hän oli majakanvartija, mutta lopuksi hän paljasti sen ja palasi työhönsä.

Kalastajan suomenkielinen ääni on Tapio Hämäläinen.

Kaunishäntäinen orava[muokkaa]

Kaunishäntäinen orava on Muumi-kirjojen sivuhahmo. Se esiintyy vuonna 1957 julkaistussa Taikatalvi-kirjassa.

Tämä orava kutsuu itseään nimellä "Orava, jolla on kaunis häntä", sillä se pitää kamalasti paksusta ja pörröisestä hännästään. Kaunishäntäinen orava on todella hajamielinen pikku orava – se unohtaa helposti niin ruokakätkönsä kuin kotinsakin sijainnin. Hajamielisyys koitui sen tilapäiseksi kohtaloksi myös Taikatalvessa oravan unohtaessa varoa Jäärouvan katsetta. Kaunishäntäinen orava jäätyy katsottuaan Jäärouvaa, mutta palaa kirjan lopussa takaisin omana hajamielisenä itsenään.

Kummitus[muokkaa]

Kummitus esiintyy kirjassa Muumipapan urotyöt. Kummitus tulee Muumipapan rakentamaan taloon ja yrittää pelotella, mutta sattuukin aivastamaan epäonnistuen aikeissaan. Toisella kerralla Muumipappa pyytää kummituksen luokseen silloin, kun on pyytänyt ystävänsä kylään, mutta pelottelu ei onnistu. Ainut, joka häntä pelkää, on Hosuli. He päättivät, että Kummitus voisi muuttaa Muumipapan luo asumaan. Muumilaakson tarinoiden jaksossa Musta kreivitär Muumilaakson väki kunnostaa Muumipapan perinnöksi saaman paroni Krillen kartanon ja kutsuvat kummituksen seuraksi sen viimeiselle ja yksinäiselle aaveelle, Mustalle Kreivittärelle. Lopuksi he luovuttavat kartanon aaveille ja palaavat Muumilaaksoon.

Louska[muokkaa]

Louska

Louska (ruots. Gafsan) on Vilijonkan ystävätär. Louska esiintyy kirjassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Ensimmäisen kerran hän esiintyy kirjassa Kuinkas sitten kävikään, jossa hän vihaisen näköisenä kalastelee kivillä ja on saanut monta kalaa. Louska esiintyy myös 14. Muumipeikko-sarjakuvakirjassa. Televisiosarjassa hänet tunnetaan nimellä "Kampsu", jota käytetään Näkymättömässä lapsessa ja Taikatalvessa, jossa kerrotaan, että Muumilaaksoon saapunut Vilijonkka oli kohdannut erään hävyttömän "Kampsun". Hän on esiintynyt muun muassa Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa Joulu on ovella, jossa hän tapaa Muumipeikon ja Muumipapan kuusen kanssa ja kertoo heille, että joulua varten pitää laittaa paljon ruokaa. Muumipeikko myös pyytää apua kaljuuntuvan häntänsä kanssa Kampsulta/Louskalta/Kainolta, koska hänellä on niin paksut hiukset. Nipsu myi Sedrikin Kampsun tyttärelle kirjassa Näkymätön lapsi.

Animaatiosarjassa sekä Kampsun että Kainon ääninäyttelijä on Leena Uotila.

Mabel[muokkaa]

Mabel on rouva Vilijonkan kotiapulainen, joka on esiintynyt ainoastaan Janssonin Muumipeikko-sarjakuvissa.

Mabelin ensiesiintymisessä tuli selväksi myös hänen taustaansa: hän on Vaarallinen juhannus -kirjasta tutun Miskan isosisko. Samassa kertomuksessa Miska saapuu muumien kotiapulaiseksi ja myöhemmin sisarukset sopivat erimielisyytensä; Mabel oli kirjoittanut Miskalle runsaasti kirjeitä, joissa oli väittänyt olevansa filmitähti.

Mabel muistuttaa etäältä katsottuna muumia; hänellä on samanlainen iso kuono kuin muumeilla, pieni nutturakampaus, musta mekko ja valkea esiliina. Erään tarinan mukaan Mabelilla on myös Muumilaakson suurin granaattirintasolki.

Merihevonen[muokkaa]

Merihevonen esiintyy kirjassa Muumipappa ja meri (1965). Muumipeikko ihastuu todella merihevosiin ja vie vanhan seinäalmanakan omaan olinpaikkaansa, koska haluaa katsoa merihevosen kuvaa. Pimeässä yössä ulapalla näkyi menevän kaksi merihevosta.

Miska ja Homssu[muokkaa]

Miska ja Homssu ovat hahmoja, jotka esiintyvät kirjassa "Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia ja Vaarallinen juhannus. Muumit pelastavat Miskan ja Homssun tulvan keskeltä. Miska on myös esiintynyt teoksessa Outo vieras Muumitalossa ja sarjakuvassa Kuvitteluleikki. Sarjakuvassa Miska on pelokas ja vainoharhainen hahmo, joka hakee muumeille kodinhoitajaksi. Toisin kuin kirjoissa, sarjakuvissa Miska omistaa Surku-koiran.

Miska ja homssu ovat myös lajinimiä.

Muumilaakson poliisi[muokkaa]

Pääartikkeli: Muumilaakson poliisi

Muurahaiskorento[muokkaa]

Muurahaiskorento on sivuhahmo teoksessa Taikurin hattu, jossa hänet kuvataan Muumipeikon ja hänen ystäviensä viholliseksi. Muumilaakson tarinoita -sarjassa ja kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva hänet tunnetaan nimellä muurahaisleijona (ruots. myrlejonet). Kyseisessä teoksessa hän suuttuu Muumeille, Nipsulle ja Tulppaanalle siitä, että he ovat hänen rannallaan ja se alkaa kuopia hiekkaa Muumimamman päälle.

Muurahaiskorento elää hiekkarannalla maanalaisissa koloissa ja on erittäin nopea kaivaja. Muumipeikko keksii tavan kostaa muurahaiskorennolle käyttämällä hyväkseen tämän turhamaisuutta ja houkuttelee muurahaiskorennon kaivautumaan lasipurkkiin. Sen jälkeen Muumipeikko ystävineen laittaa hänet Taikurin hattuun ja muurahaiskorento muuttuu maailman pienimmäksi siiliksi. Muurahaisleijona on esiintynyt Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa Taikurin hattu, jossa hän uhkaa syödä Niiskuneidin, joka on pudonnut Muurahaisleijonan pesäkuoppaan.

Muurahaisleijonan ääninäyttelijä on Matti Ruohola.

Mymmeli[muokkaa]

Pääartikkeli: Mymmeli

Mymmeli on pikku Myyn, Mymmelin tyttären ja Nuuskamuikkusen äiti. Mymmeli on myös lajinimi, ja esimerkiksi Mymmelin tytärtä kutsutaan toisinaan vain Mymmeliksi.

Mymmelin tytär[muokkaa]

Mymmelin tytär

Mymmelin tytär on yksi Mymmelin monista lapsista ja siis Pikku Myyn isosisko. Mymmelin tytär muistuttaa ulkonäöltään Myytä, mutta hänellä on vaaleanpunainen mekko, jossa ei ole rusettia. Joissain jaksoissa televiosio-sarjassa vaatteet ovat olleet erilaisetkin, eikä kirjoissa ja sarjakuvissa ole ollenkaan samanlaiset vaatteet. Hän on myös Myytä pidempi ja käyttää televisiosarjassa valkoisia korkokenkiä sekä sinisiä sukkahousuja. Hänellä on romanttiset välit Muumilaakson poliisin kanssa. Muumilaakson tarinoita -sarjassa häntä kutsutaan ainoastaan Mymmeliksi. Ainakin sarjassa Mymmelin tytär eli Mymmeli pitää huolta Pikku-Myystä. Sarjassa Mymmeli on tärkeä osa muumeja, eikä vain sivuhahmo. Mymmeli on Mymmelin tyttären äiti, ja isästä ei tiedetä. Mymmelin tyttären sisaruksista nimeltä mainitaan vain Pikku-Myy ja Nuuskamuikkunen.

Edellä mainitussa sarjassa Mymmelin tyttären ääninäyttelijä Aila Svedberg. Elokuvassa Muumipeikko ja pyrstötähti Mymmelin tyttären ääninäyttelijä oli Leena Uotila.

Ninni[muokkaa]

Ninni esiintyy Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoissa Näkymätön lapsi ja Ninni saa hymynsä takaisin. Hän esiintyi myös teoksessa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Ninni oli pelännyt niin paljon ivallista tätiänsä, että oli muuttunut näkymättömäksi. Tuutikki päätti tuoda Ninnin Muumitaloon hoitoon, koska arveli Muumien lempeyden saavan hänet taas näkyväksi. Ninni muuttuukin vähitellen melkein näkyväksi, mutta kokonaan hän tulee näkyviin suuttuessaan Muumipapalle tämän aikoessa työntää Muumimamman mereen.

Ninnin ääninäyttelijä edellä mainitussa sarjassa on Leena Uotila.[2]

Nyyti[muokkaa]

Nyyti on pieni otus, joka esiintyy pääroolissa teoksessa Kuka lohduttaisi Nyytiä?. Nyyti pelkää hemuleita, jotka tallustelivat tiellä sekä mörköä. Nyyti huomaa myös Nuuskamuikkusen, joka elää vapaasti ja päättää aloittaa samanlaisen elämän. Nyyti pelastaa Tuittu-nimisen henkilön Mörön kynsistä ja sen jälkeen he ystävystyivät.

Piisamirotta[muokkaa]

Pääartikkeli: Piisamirotta

Puistonvartijat[muokkaa]

Puistonvartijat (Puistonvartija ja Puistotäti) esiintyvät kirjassa Vaarallinen juhannus, televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita (jaksossa Kadonneet lapset) ja Puistonvartija myös elokuvassa Muumi ja vaarallinen juhannus. He vahtivat puistossa lapsia, jotka käyvät siellä joka päivä. He vahtivat myös, että puiston tiukkoja sääntöjä noudatetaan (esim. nurmikolla kävely on kielletty). Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy repivät kieltotaulut irti, ja lapset pääsivät pakenemaan puistosta.

Puistonvartijan ääninäyttelijä Muumilaakson tarinoissa on Tapio Hämäläinen. Elokuvassa Muumi ja vaarallinen juhannus äänenä on Jarmo Koski. Puistotädin ääninäyttelijä on Aila Svedberg.

Radamsa[muokkaa]

Radamsa oli Muumitalon tiskikaapin alla majaillut pieni olento, jolla oli tuuheat kulmakarvat. Se esiintyi teoksessa Taikatalvi. Herättyään kesken talviunen Muumipeikko meni keittiöön ja näki tiskikaapin alla pienet silmät, jotka katosivat. Muumipeikko huusi sen perään, ettei hän ole ilkeä ja jätti vielä otukselle ruokaa lattialle. Myöhemmin Muumipeikko kohtaa otuksen suuren talvinuotion luona. Muumipeikko ei ymmärrä sen puhetta ja tulee vahingossa suututtaneeksi sen. Kiukkuisena otus tiuskaisee Muumipeikolle "Radamsa". Muumipeikko yrittää pyytää otukselta anteeksi, mutta se suuttuu entistä enemmän ja häipyy paikalta.

Reippailija-hemuli[muokkaa]

Reippailija-hemuli käy aina talvisin hiihtämässä Muumilaaksossa. Hänellä on torvi, jota hän soittaa. Hän esiintyy myös teoksessa Taikatalvi. Muumilaakson tarinoita -sarjassa Reippailija-Hemuli syö mielellään Muumimamman vaapukkahilloa. Reippailija-hemuli esiintyy kahdessa Muumijaksoissa, Talven vieraita ja Suuri lentokilpailu. Reippailija-hemuli ottaa myös ensiksi mainitussa jaksossa Surku-koiran mukaan lähtiessään reissuun.

Reippailija-Hemulia ääninäyttelee Eero Ahre.

Ruttuvaari[muokkaa]

Ruttuvaari esiintyi teoksessa Muumilaakson marraskuu. Ruttuvaari asui Muumitalossa homssu Tuhdon, Mymmelin tyttären, Vilijonkan ja erään hemulin kanssa. Kirjan loppupuolella Ruttuvaari kävelee sateisessa metsässä ja menee talviunille, kun muut ovat vielä valveilla. Ruttuvaari on ryppyinen ja hän pukeutuu hiukan resuiseen naisten takkiin ja hattuun. Hänellä on kävelykeppi. Hän esiintyi myös Outo vieras Muumitalossa -teoksessa.

Samu[muokkaa]

Samu on pieni otus Muumipeikko-sarjakuvissa. Hän seuraa usein Muumipeikkoa, mutta puhuu harvoin. Samu näyttää hieman nipsulta, mutta hän on pienempi, kokonaan musta, hänellä on pienemmät korvat ja lyhyemmät jalat eikä hänen hännässään ole tupsua. Sarjakuvan alussa esiintyi hänen serkkunsa, joka näyttää muuten samalta, mutta hänellä on valkoinen maha. Samun serkku pyytää Samun tilalleen sarjakuvaan, koska kertoo menevänsä naimisiin.

Sanna[muokkaa]

Sanna on hahmo, joka esiintyy teoksessa Vaarallinen matka. Sanna sai uudet silmälasit, jotka näyttivät maailman hänelle jännittävänä ja hieman pelottavana. Hän seikkailee Hemulin, Nipsun, Surkun sekä Tiuhdin ja Viuhdin kanssa.

Sedrik[muokkaa]

Sedrik on Nipsun pieni samettikoira. Sedrik esiintyy Näkymätön lapsi -teoksen tarinassa Sedrik ja sarjakuvissa. Nipsu antoi Sedrikin pois ja katui sitä. Nipsu sai Sedrikin kuitenkin takaisin, tosin ilman topaasisilmiä ja kaulapannan pientä kuukiveä.

Silkkiapina[muokkaa]

Silkkiapina on teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti esiintynyt pieni puissa kiipeilevä apina.

Muumipeikko ja Nipsu näkevät silkkiapinan päärynäpuussa. Silkkiapina nauraa kovaa. Väriltään se on musta ja sen naama on paljon vaaleampi. Muumi ja Nipsu alkavat väitellä silkkiapinan kanssa ja he alkavat ajaa sitä takaa, kun se lähtee karkuun. Muumin ja Nipsun retken jälkeen kun Muumit ovat asettunet luolaan, he huomaavat viime hetkillä, että ovat unohtaneet silkkiapinan.

Muumipeikko lähtee etsimään silkkiapinaa ja löytää hänet. Muumipeikko lupaa antaa silkkiapinalle appelsiinin sitten, kun he pääsevät luolaan. He pääsevät sinne viime hetkellä turvaan, mutta silkkiapina ei ehdi saamaan appelsiiniaan. Kirjan lopussa Nipsu lähtee silkkiapinan kanssa katsomaan, ovatko ravut yhä paikoillaan.

Sosuli[muokkaa]

Pääartikkeli: Sosuli

Sosuli (ruots. Sås-djuret) on hahmo, joka esiintyi teoksessa Muumipapan urotyöt. Hän on Nipsun äiti ja Hosulin vaimo.

Sottuli[muokkaa]

Sottuli on Sosulin ja Hosulin toinen poika (eli Nipsun veli). Sottuli muistuttaa hyvin paljon isäänsä. Hän asuu sinisessä kahvipurkissa ja keräilee nappeja isänsä tavoin, ulkonäöltään Sottuli on oikeastaan täysin saman näköinen kuin isänsä. Sottuli ei ole esiintynyt Muumeissa kuin pari kertaa (mm. jaksossa Sottulin Kosiopuuhat).

Tahmatassu[muokkaa]

Tahmatassu on Tove Janssonin keksimä hahmo, joka esiintyy Muumipapan urotyöt -teoksessa. Aikansa seikkailtuaan Muumipapan ja kumppanien kanssa se palaa omiensa pariin. Tahmatassuja on suuri joukko, niin kuin hemuleitakin. Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa Muumitalvi (joka perustuu samannimiseen Muumipeikko-sarjakuvaan) Tahmatassu-niminen olio tulee Muumitaloon. Hänen äitinsä oli kuulemma lähettänyt hänet Muumeille, koska hänen itsensä oli vaikea kasvattaa niin kuritonta lasta. Tämä Tahmatassu oli harmaa, hänellä oli merimiestakki ja -hattu ja hän oli suunnilleen Myyn pituinen. Hän pitää syömisestä. Kukaan ei pidä hänestä Muumimammaa ja Muumipappaa lukuun ottamatta, koska hän paljastelee muiden salaisuuksia. Tahmatassun äänenä jaksossa on Marja Packalén.

Taikuri[muokkaa]

Taikuri on salaperäinen mies, jolla on iso silinterihattu. Jos hattuun laittaa esimerkiksi lankaa, se muuttuu kasvavaksi köynnökseksi, ja munankuoret se muuttaa pilviksi, joilla voi lentää. Veden se muuttaa maukkaaksi mehuksi. Taikuri pystyy toteuttamaan minkä tahansa toiveen, mutta itselleen hän ei voi toivoa mitään. Hän ratsastaa pantterillaan avaruudessa keräillen suuria jalokiviä. Hahmo esiintyy Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoissa Taikurin hattu, Taikurin taika, Lampun henki, Leija ja Satumainen smaragdi.

Taikurin suomenkielisenä äänenä sarjassa Muumilaakson tarinoita toimii Timo Torikka. Muumien maailma- sarjassa äänenä toimii Jarmo Koski.

Ti-ti-uu[muokkaa]

Ti-ti-uu on pieni otus, joka esiintyy teoksessa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Nuuskamuikkunen istuu pimeässä nuotion äärellä ja suunnittelee mielessään kevätlaulua huuliharpullaan soitettavaksi, kun hän huomaa pienen otuksen joen toisella puolella. Otus ui vastarannalle ja ratkeaa höpöttämään niin paljon, että Nuuskamuikkusen rauha menee pilalle. Kohteliaisuuden vuoksi Nuuskamuikkunen kuitenkin kysyy otukselta tämän nimeä ja otus vastaa, ettei hänellä ole nimeä lainkaan. Otuksen lähtiessä pois Muikkunen huutaa perään: "Kuule. Muuten. Se nimi, jonka sinun piti saada. Sinä voisit olla Ti-ti-uu. Ti-ti-uu, käsitätkö, iloinen alku ja monta surullista uuta lopussa." Ti-ti-uu iloitsee uudesta nimestään ja katoaa tämän jälkeen takaisin pimeään metsään. Kohtaus on myös Muumilaakson tarinoita -sarjassa jaksossa Kiirehdi, Nuuskamuikkunen. Ti-ti-uun äänenä on Leena Uotila.

Tiuhti ja Viuhti[muokkaa]

Pääartikkeli: Tiuhti ja Viuhti

Tuhto[muokkaa]

Tuhto on pieni homssu, joka esiintyy teoksessa Muumilaakson marraskuu. Tuhto asuu teoksessa Muumitalossa Ruttuvaarin, Vilijonkan, erään hemulin ja Mymmelin tyttären kanssa sillä aikaa kun Muumit ovat poissa. Hän on esiintynyt myös Muumilaakson tarinoita -sarjassa kolmessa jaksossa: Majakka, Majakka syttyy ja jaksossa Taistelu merirosvoa vastaan, jota ei ole esitetty Suomessa. Hänen oli ollut tarkoitus matkustaa Muumilaaksoon, mutta myrsky yllätti hänet. Kalastaja pelasti hänet ja siitä lähtien hän on asunut tämän kanssa salaperäisellä majakkasaarella. Hän ei kuitenkaan esiinny kirjassa Muumipappa ja meri. Muumilaakson tarinoita -sarjassa hänellä on lyhyet, ruskeanpunaiset hiukset ja pitkä harmaa takki. Muumilaakson marraskuu -kirjan alussa Tuhto nukkuu hyljätyssä veneessä.

Tuhton ääninäyttelijä Muumilaakson tarinoita -sarjassa on Leena Uotila.

Tuittu[muokkaa]

Tuittu esiintyi teoksessa Kuka lohduttaisi Nyytiä?. Tuittu oli vaarassa joutua Mörön ruoaksi, mutta Nyyti pelasti hänet ja sen jälkeen heistä tuli ystävät. Hän kirjoittikin pullopostia, jonka Nyyti löysi merestä kirjan puolivälissä.

Tulppaana[muokkaa]

Tulppaana esiintyy ensimmäisessä Muumi-teoksessa Muumit ja suuri tuhotulva. Tulppaana on nainen, jolla on kirkkaansiniset, jalkoihin ulottuvat hiukset. Hän asui suuressa tulppaanissa, jolla Muumimamma, Muumipeikko ja Nipsu valaisivat tietä metsässä etsiessään Muumipappaa. Hän halusi auttaa heitä.[3] Kesken etsintöjen Tulppaana jää kuitenkin asumaan nuoren punatukkaisen miehen kanssa torniin, joka oli tehty puhtaasta kullasta ja jonka ylin kerros oli lasia.[4]

Tuutikki[muokkaa]

Pääartikkeli: Tuutikki

Tähtitieteilijä[muokkaa]

Tähtitieteilijä esiintyy teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti. Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen tulevat Yksinäisten vuorten tähtitorniin, jossa ensimmäinen tähtitieteilijä sanoo vihaisena, ettei hänellä ole aikaa. Ystävykset menevät toisen tähtitieteilijän luokse ja tämä suostuukin näyttämään heille pyrstötähden kaukoputkella. Tähtitieteilijällä on kirjassa pitkä ja parrakas jolla on silmälasit. Tähtitieteilijät polttavat tupakkaa tähtitornissaan ja elävät siellä omaa elämäänsä. Tähtitieteilijä esiintyi myös teoksessa Outo vieras Muumitalossa (1980), jossa hän pitää yöllisiä neuvotteluja Ruttuvaarin kanssa. Tähtitieteilijä on tässä kirjassa lähes samannäköinen.

Tähtitieteilijä esiintyy myös Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa. Tässä hänellä on pitkä valkoinen tukka ja muhkeat viikset. Nipsu pyytää häntä kertomaan pyrstötähden tulosta ja saa katsoa sitä ensimmäisenä kaukoputkella, vaikka arasteleekin ensin.

Vilijaana[muokkaa]

Vilijaana on hahmo, joka esiintyy teoksessa Vaarallinen juhannus ja Muumilaakson tarinoita -televisiosarjan jaksoissa Kadonneet lapset, Jälleen yhdessä. Hän on teatterin siivoja Emman sisarentytär. Vilijaana, Muumipeikko ja Niiskuneiti joutuivat vankilaan, sillä heidän luultiin repineen irti kieltotauluja puistosta. Todellisuudessa lainrikkojat olivat kuitenkin Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy. Vilijaana on lajiltaan vilijonkka. Kirjassa Vilijaana odottaa vieraakseen enoaan ja hänen rouvaansa, mutta he eivät saavu.

Vilijaanan ääninäyttelijä Muumilaakson tarinoita -sarjassa on Marja Packalén.

Vilijonkka[muokkaa]

Pääartikkeli: Vilijonkka

Vinssi[muokkaa]

Vinssi (ruots. Wimsy) on hahmo Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvissa. Hän esiintyy ensimmäisen kerran Toven ja Larsin yhdessä käsikirjoittamassa ja Toven piirtämässä sarjakuvassa Muumi ja velvollisuudentunto (engl. Conscientous Moomin) vuonna 1958. Vinssi on Muumipapan nuoruuden ystävä, jonka kanssa hän on viettänyt boheemia elämää. Sarjakuvassa Vinssi nähdään usein muun muassa pelaamassa korttia tai juomassa viiniä ja muistelemassa nuoruuttaan Muumipapan kanssa. Kuvakirjassa Vaarallinen matka (1977, suom. Panu Pekkanen) Vinssi esiintyy nimellä Tomppa ja pelaa korttia Nuuskamuikkusen kanssa nuotion ääressä. Muumipeikko ja kultainen häntä -sarjakuvassa Vinssi asuukin muumitalossa. Sarjakuvaan perustuvassa Muumilaakson tarinoita -sarjan samannimisessä jaksossa Vinssi ei esiinny, kuten ei muutenkaan koko sarjassa.

Ötökkä-Salome[muokkaa]

Ötökkä Salome on teoksessa Taikatalvi esiintynyt pieni nainen. Se tulee asumaan talvena uimahuoneelle, jonka komerossa asustaa myös Surku-koira. Salome asuu Muumien merenvahasta tehdyssä koristeraitiovaunussa. Salome on hyvin surullinen, koska hän haluaisi kuulla torvisoittoa ja torvea soittavalla hiihtäjä-Hemulilla ei ole aikaa ja kukaan ei huomaa. Salome on myös surullinen, koska Muumit ovat heittäneet kaikkea rojua raitiovaunuun vuosien varrella ja Salome on liian hienovarainen raivatakseen ne pois. Lopulta Salome lähtee Reippailija-Hemulin ja Surkun kanssa pois.

Muumilaakson tarinoita -televisiosarjan hahmot[muokkaa]

Seuraavat hahmot ovat tehneet ensiesiintymisensä Muumilaakson tarinoita -televisiosarjassa.

Aave[muokkaa]

Aave (tituleeraa itseään "eräänlaiseksi aaveeksi") vierailee jaksossa Majakka syttyy. Se oli tullut majakkasaarelle aavelaivalla muiden aaveiden mukana, sillä majakka muistutti niiden mielestä linnaa. Muut aaveet olivat kuitenkin unohtaneet sen lähtiessään pois saarelta, kun olivat huomanneet, että muumiperhe oli muuttanut majakkaan. Aave oli nimittäin lähdön hetkellä ollut vierailemassa Kalastajan mökillä, joka sittemmin paljastui Majakanvartijaksi. Muumipappa, Niiskuneiti ja Pikku-Myy rakensivat aaveelle lautan, jolla aave lähti tavoittamaan aavelaivalla lähteneitä tovereitaan.

Aaveen ääninäyttelijä on Eero Ahre.

Aliisa[muokkaa]

Pääartikkeli: Aliisa (Muumit)

Anton[muokkaa]

Anton on Nanan sulhanen. Hän esiintyy Muumilaakson tarinoiden jaksoissa Jysähdyksiä yössä ja Salaperäistä ilotulitusta. Ensimmäisenä mainitussa jaksossa hän tosin näkyy vain vilaukselta jakson lopussa. Hän valmistaa juhannukseksi ilotulitusraketteja, ja hän on Hemulin tuttu. Hän oli myös salaperäisten jysähdysten ja valoilmiöiden tekijä. Antonin nimeä ei lainkaan mainita sarjan suomenkielisessä versiossa, häneen viitataan vain "Nanan sulhasena".

Antonin ääninäyttelijä on Timo Torikka.

Hemulitäti[muokkaa]

Hemulitäti on kasvitieteilijä-Hemulin sisko joka esiintyi vain yhdessä Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan jaksossa, Hemulitäti tulee Muumitaloon. Jaksossa hänellä on sininen mekko ja päivänvarjo. Hän on ylihuolehtivainen ja ankara. Hän väittää ettei Muumimamma ole kunnollinen äiti, ja hän kieltää Muumipeikkoa ja tämän ystäviä leikkimästä vaarallisesti. Hemulitäti pelkää kuollakseen mörköjä. Hahmolla ei ole mitään tekemistä Muumipapan urotyöt -kirjassa esiintyneellä Hemulitädiksi kutsutulla hemulilla, joka piti lastenkotia, josta Muumipappa karkasi.

Hemulitädin ääninäyttelijä on Leena Uotila.

Houska[muokkaa]

Houska esiintyy Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa nimeltä Nipsu rakastuu, jossa Nipsu on rakastunut häneen. Houska ei anna vastakaikua Nipsulle, vaan pikemminkin ärsyyntyy tähän. Houska auttaa mehiläisiä hakemalla Muumitalon kellarista hunajapurkin ja rikkomalla sen. Houska auttaa myös muurahaisia, persiljoja, kukkia ja lintuja. Houskalla on pitkä nenä, punaisella rusetilla kiinni olevat keltaiset hiukset sekä leninki yllään

Houskan ääninäyttelijä on Leena Uotila.

Hömelö[muokkaa]

Hömelö on Muumipapan vanha koulukaveri. Hän ja Muumipappa olivat nuorina kovia tekemään jekkuja. Hömelö esiintyy Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa nimeltä Koulu kutsuu, missä hän tulee vierailulle tapaamaan Muumipappaa. Hömelö käyttää vihreää pitkää takkia ja hänellä on ruskeat hiukset ja viikset. Jakso on ristiriitainen Muumipapan nuoruuden kanssa, sillä muumipappa karkasi lastenkodista eikä ole koskaan käynyt koulua.

Hömelön ääninäyttelijä on Ilkka Merivaara.

Jenni-täti[muokkaa]

Jenni-täti on Muumipapan isän hyvin rikas sisko. Muumipappa ei pidä paljoakaan hänestä, koska tämä puhuu vain raha-asioista. Toisessa sarjakuvatarinassa Muumiperhe hänet tunnetaan nimellä Mimmi-täti, joka saapuu Muumilaaksoon, koska Muumit lähettivät hänelle viisi kiloa rumia sanoja paketissa.

Jenni-täti nähdään ensimmäisen kerran Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa nimeltä Jenni-täti on miljonääri, jossa täti saapuu Muumien luo aikomuksenaan keskustella Muumipapan kanssa rahoistaan. Pappa ei halua tavata tätiä, vaan piileskelee Nuuskamuikkusen teltassa. Täti löytää hänet ja lopulta he sopivat välinsä. Jaksossa nimeltä Joulutarina Jenni-täti viettää joulua muumien kanssa ja kutsuu heidät vierailulle. Jaksossa nimeltä Salainen lääke Jenni-täti on sairastanut noidannuolta, johon Muumipeikko, Niiskuneiti, Pikku Myy ja Nipsu lähtevät etsimään aikakoneella lääkettä. Seuraavassa jaksossa, sarjan päätösjaksossa Kultainen valtakunta Jenni-täti on parantunut noidannuolesta ja kaikki muumit viettivät isoja juhlia ja antoi paljon tuliaisia matkalta. Muumilaakson tarinoita -tv-sarjassa Jenni-täti kuvataan muumiksi.

Jenni-täti pitää yllään Muumilaakson tarinoita -sarjassa violettia mekkoa sekä hattua jossa yllään on musta sulka.

Muumipappa kuvailee hänet miljonääriksi, vaikeaksi henkilöksi joka komentelee kaikkia, eikä hän välitä tavata tätiä.

Jenni-tädin ääninäyttelijä on Leena Uotila.

Kiiltopää[muokkaa]

Delfiini Kiiltopää on Muumipeikon ystävä johon hän tutustui Nuuskamuikkusen kanssa ollessaan rannalla, Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa Muumipeikko ja delfiini. Kiiltopää oli kuivua rannalle, kunnes Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen menivät pelastamaan tämän. Kyseisen jakson aikana Muumipeikko lähtee veden alle seikkailemaan, Noidan avustuksella.

Kiiltopään ääninäyttelijä on Marja Packalén.

Launo[muokkaa]

Launo on Poliisimestarin veljenpoika. Hän esiintyi Muumilaakson tarinoiden jaksossa Poliisimestarin veljenpoika. Launo aiheutti paljon päänvaivaa Poliisimestarille. Hän pidätti Muumilaakson asukkaita pienistä asioista: oksien keruusta, onkimisesta yms. Lopulta Launo lähti Poliisiylitarkastajan kanssa pois Muumilaaksosta muihin tehtäviin.

Launon ääni sarjassa on Ilkka Merivaara.

Muhveli[muokkaa]

Muhveli on hahmo, joka on esiintynyt Muumilaakson tarinoita -sarjassa jaksossa Iso Jysäys. Hän on keksijä tai ainakin olettaa niin. Hänen kuuluisimpia keksintöjään ovat esimerkiksi kolmikulmainen nenäliina, seitsenreikäinen nappi ja nuppineula, joka ei pistä, koska siinä on nuppi kummassakin päässä. Hänen suurin keksintönsä on polttoaine, jota hän tarjoaa Niiskulle, mutta se ei saa hyväksyntää häneltä. Muhveli kuitenkin tapaa Haisulin, jonka kanssa hän murtautuu Niiskun verstaaseen ja kokeilee omin päin polttoainettaan. Ilma-alus räjähtää ja Muhveli päätyy vankilaan.

Muhvelin ääninäyttelijä on Timo Torikka.

Nana[muokkaa]

Nana esiintyy Muumilaakson tarinoiden jaksoissa Jysähdyksiä yössä ja Salaperäistä ilotulitusta. Hänet löytää ensimmäisenä Nipsu, johon hän kompastuu hoiperrellen laaksossa. Hän kertoi Nipsulle etsivänsä Hemulia. Nipsu vei pyörtyneen Nanan Muumitaloon, jossa häntä hoidettiin. Herättyään Nana kertoi Muumitalon väelle, että hänen sulhasensa tekee ilotulitusraketteja rannalla, ja niiden kokeilu yöllä aiheutti sen metelin, joka laakson väkeä piti hereillä. Muumipeikko, Niiskuneiti, Pikku Myy, Nipsu ja Nuuskamuikkunen lähtivät seuraavana päivänä etsimään Nanan sulhasta. Hän löytyi rannalla sijaitsevasta luolasta. Muumit veivät hänet Nanan luokse. Nana ja hänen sulhonsa pääsivät jatkamaan matkaansa onnellisesti.

Nanan ääninäyttelijä on Aila Svedberg.

Nips ja Naps[muokkaa]

Nips ja Naps esiintyvät Muumilaakson tarinoiden jaksossa Äidinrakkaus. Heidät löytää Muumimamma Muumitalon portailta pyörtyneenä. Niiskuneiti oli koko viime yön lukenut äidinrakkaudesta kertovaa kirjaa, ja intohimo olla äiti heräsi hänessä. Hän siis otti lapset huostaansa. Mutta Nips ja Naps eivät ole lainkaan kilttejä herranterttuja, vaan pikemminkin kepposia alituiseen tekeviä kauhukakaroita. He muun muassa katkaisivat Muumipapan riippukeinun narun tämän lukiessa siinä kirjaa. Lisäksi Nips, Naps, Muumipeikko ja Pikku Myy ajautuvat mutasotaan. Tämän seurauksena Muumitalon kuisti on läpikuultaan mudassa. Kaikki "sotilaat" passitetaan siivoamaan kuisti. Tällä välin Poliisimestari ja Nipsin ja Napsin äiti etsivät hänen lapsiaan. Löydettyään heidät äiti pyörtyy, ja suuttuu lapsille, koska he olivat karanneet kotoaan aiemmin. Lapset pinkoivat pakoon äiti perässään.

Nipsin ääni sarjassa on Marja Packalén, Napsin Ulla Tapaninen ja heidän äitinsä Leena Uotila.

Noita[muokkaa]

Pääartikkeli: Noita (Muumit)

Posteljooni[muokkaa]

Posteljooni on Muumilaakson tarinoissa esiintyvä hahmo. Hänet tunnistaa ruskeista, tuuheista viiksistä, postilaukusta, sinisestä takista -ja housuista, sekä oranssista karvalakista. Hän esiintyy hajanaisesti edellä mainitun sarjan jaksoissa. Ensiesiintymisensä hän tekee sarjan jaksossa Pikkuruiset vieraat (jakso nro. 6). Siinä hän on tuomassa kirjettä Muumeille Mymmeliltä, mutta putoaa ennen sitä Pikku Myyn tekemään ansakuoppaan. Posteljooni on Poliisimestarin ohella yksi harvoista, jolla on virallinen ammatti Muumilaaksossa.

Posteljoonin ääninäyttelijä on Matti Ruohola, paitsi jaksoissa 86 ja 87 hänen ääninäyttelijänsä on Ilkka Merivaara.

Vedenneito[muokkaa]

Vedenneito esiintyy Muumilaakson tarinoita sarjan jaksossa Vedenneito. Hän hurmaa kaikki miehet, ja lopulta kaikki ovat hullaantuneet häneen. Tämä tietenkin ärsyttää laakson naisia. Lopulta lampi, jossa Vedenneito asuu, kuivuu.

Voimamies[muokkaa]

Voimamies on Muumilaakson tarinoita -sarjassa esiintyvä hahmo. Hän on munan muotoinen mies, joka on nimensä mukaisesti voimakas ja mukana samassa sirkuksessa kuin Primadonna. Hänen ihonsa on ruskea. Hänellä on mustat viikset ja puku yllään. Hän on esiintynyt Muumijaksoissa Primadonna ja Muumipapan muistelmat 2. Kronologisesti ajateltuna on tosin epätodennäköistä, että muistelmissa, Itsevaltiaan syntymäpäiväjuhlissa esiintyvä, voimamies olisi sama. Voimamies esiintyy myös Muumipeikko-sarjakuvassa.

Televisiossa hän esiintyy ensimmäisen kerran, kun hän näyttää temppuja Mymmelille ja Pikku Myylle. Nähdessään Primadonnan hän lähtee karkuun, eikä kerro minne saatikka kuinka pitkäksi ajaksi, koska on kyllästynyt oikuttelevan ja itsekeskeisen Primadonnan luonteeseen. Myöhemmin Muumipeikko löytää hänet nauramasta ja Voimamies kertoo, että Primadonna vain teeskentelee avutonta saadakseen palvelua. Lopulta hän kuitenkin lähtee Primadonnan kanssa takaisin sirkukseen.

Voimamiehen ääninäyttelijä on Timo Torikka.

Viitteet[muokkaa]

  1. Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, s. 33. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-037218-0.
  2. Muumilaakson tarinoita YLE. Viitattu 26.1.2013.
  3. Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva, s. 12. WSOY, 1991. ISBN 951-0-17619-2.
  4. Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva, s. 32. WSOY, 1991. ISBN 951-0-17619-2.