Intervalli
Wikipedia
Intervalli (lat. intervallum = välimatka) on musiikissa yleisin ja käyttökelpoisin tapa kertoa kahden sävelen välinen korkeusero. Jokainen intervalli vastaa tiettyä sävelten taajuuksien välistä suhdetta.
Intervalleja käytetään sointujen muodostamisessa. Esimerkiksi tavallinen duurikolmisointu rakennetaan siten, että pääsäveleen lisätään suuren terssin päässä oleva korkeampi sävel ja tätä säveltä pienen terssin päässä oleva korkeampi sävel. Jos tähän lisätään edelleen pieni terssi, saadaan dominanttiseptimisointu, tai jos lisätään suuri terssi, saadaan maj-sointu. Tavallisen mollikolmisoinnun rakenne on pääsävel plus pieni terssi plus suuri terssi. Soinnun intervalleilla ilmaistu rakenne säilyy samana, vaikka soinnun pääsävel vaihdettaisiin.
Intervallien nimet johtuvat latinalaisista järjestyslukusanoista ja osoittavat, kuinka mones duuri- tai molliasteikon sävel on tämän intervallin päässä perussävelestä. Intervalleista, jotka ovat yhtä monen askelen päässä toisistaan diatonisella asteikolla, käytetään samaa nimeä varustettuna lisämääreellä suuri tai pieni, tai puhdas, ylinouseva tai vähennetty.
Yleisimmät intervallit ja niitä vastaavat taajuuksien suhteet ovat:
| Nimi | Lat. lukusana | Esimerkki | Puoliaskelien lkm | Taajuuksien suhde | Huomautus |
|---|---|---|---|---|---|
| Priimi | primus = ensimmäinen | C - C | 0 | 1:1 | Molemmat sävelet samoja; sanotaan myös unisonoksi |
| Pieni sekunti | secundus = toinen | C - Des | 1 | 16:15 | |
| Suuri sekunti | C - D | 2 | 9:8 (tai 10:9) | ||
| Pieni terssi | tertius = kolmas | C - Es | 3 | 6:5 | |
| Suuri terssi | C - E | 4 | 5:4 | ||
| Kvartti | quartus = neljäs | C - F | 5 | 4:3 | |
| Ylinouseva kvartti | C - Fis | 6 | 45:32 | Käytetään myös nimitystä tritonus | |
| Vähennetty kvintti | C - Ges | 6 | 64:45 | Enharmonisesti sama kuin ylinouseva kvartti | |
| Kvintti | quintus = viides | C - G | 7 | 3:2 | |
| Pieni seksti | sextus = kuudes | C - As | 8 | 8:5 | |
| Suuri seksti | C - A | 9 | 5:3 | ||
| Pieni septimi | septimus = seitsemäs | C - B | 10 | 16:9 | |
| Suuri septimi | C - H | 11 | 15:8 | ||
| Oktaavi | octavus = kahdeksas | C - c | 12 | 2:1 |
Myös oktaavia isompia intervalleja käytetään yleisesti. Usein on kuitenkin käytännöllisempää ilmaista nämä intervallit yhdistettynä muodossa oktaavi + intervalli (tai n oktaavia + intervalli). Näitä ovat esimerkiksi nooni (intervalli 9), desimi (intervalli 10), undesimi (intervalli 11), duodesimi (12) ja tredesimi (13). Yhdistetyssä muodossa nämä ovat nooni = oktaavi + sekunti, desimi = oktaavi + terssi, jne.
Edellä murtoluvuilla esitetyt taajuuksien suhteet pitävät tarkalleen paikkansa vain ns. puhtaassa virityksessä. Tasavirityksessä suhdeluvut poikkeavat näistä jonkin verran, jolloin kaikki suhdeluvut ovat luvun ![\sqrt[12]{2}](http://upload.wikimedia.org/math/7/0/b/70b8b8fc763c20423a65bd934e378085.png)
≈ 1,05946 eri potensseja. Esimerkiksi kvintin (seitsemän puoliaskelen) päässä toisistaan olevien sävelten taajuuksien suhde on ![\sqrt[12]{2^7}](http://upload.wikimedia.org/math/0/8/a/08aef8ba6b5d65d0d45a0470299d118a.png)
≈ 1,49831, siis hieman pienempi kuin puhtaassa kvintissä, jossa suhde on 3/2 eli 1,5.
Intervallin numero ei pelkästään riitä sävelkorkeuden määrittämiseen, vaan numero kertoo sävelten etäisyyden nuottiviivastolla. Intervalleilla on myös laatu, joka voi olla puhdas, suuri, pieni, ylinouseva tai vähennetty. Teoreettisesti ajatellen voi olla myös kaksinkertaisesti ylinouseva tai vähennetty intervalli, mutta käytännön musiikissa sellaiset ovat harvinaisia, esim. alennetun ja ylennetyn c:n välinen intervalli on kaksinkertaisesti ylinouseva priimi, tai käänteisintervallina kaksinkertaisesti vähennetty oktaavi.
Käänteisintervalli muodostetaan intervallista vaihtamalla sävelten järjestystä siten, että alempi sävel on oktaavia ylempänä.
Yllä olevan luettelon mukaisesti esimerkiksi 1000 Hz ja 2000 Hz korkuisten äänten välinen korkeusero on oktaavi, koska 2000 Hz / 1000 Hz = 2/1. Vastaavasti 400 Hz ja 600 Hz korkuiset äänet ovat kvintin päässä toisistaan, koska 600 Hz / 400 Hz = 3/2. Intervalleina ilmaistut sävelkorkeuserot perustuvat siis taajuuksien suhteeseen eivätkä niiden erotukseen.
Intervalliasteikon käyttökelpoisuus johtuu ihmisen kuulon toiminnasta; se havaitsee juuri suhteellisia sävelkorkeuksia, eikä niinkään absoluuttisia eroja sävelten (Hertzeissä ilmaistuissa) korkeuksissa. Täten esimerkiksi 600 Hz ja 800 Hz äänten välinen korkeusero havaitaan likimain yhtä suurena kuin 3000 Hz ja 4000 Hz äänten välinen korkeusero, vaikka absoluuttiset erot äänten taajuuksissa ovat erisuuret (ensimmäisessä tapauksessa 800 Hz - 600 Hz = 200 Hz ja jälkimmäisessä 4000 Hz - 3000 Hz = 1000 Hz). Kuulon kannalta oleellista on vain, että kummankin sävelparin sävelten taajuuksien suhde on sama eli 4:3.
Läheisesti intervalliasteikkoon ja musiikkiin yleisestikin liittyvä käsite on oktaaviala.
Intervallit voidaan luokitella konsonoiviin ja dissonoiviin, eli sointusävyisiin ja riitaintervalleihin. Konsonansseja ovat kaikki puhtaat intervallit, sekä suuret ja pienet terssit ja sekstit. Sekunnit sekä vähennetyt ja ylinousevat intervallit ovat kaikki dissonansseja.
