Isku (musiikki)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Isku on sävellysten ajallinen perusyksikkö, joista tahti koostuu.

Iskujen yhteiskeston tahdissa voidaan katsoa jakautuvan iskuyksiköihin, joskin tahti voidaan jakaa muullakin tavoin. Samaten sävellysten iskuyksiköiden soittonopeudesta voidaan käyttää termiä iskua minuutissa (engl. beats per minute), joka on synonyymi metronomiluvulle. Kolmas yleinen termi esitysnopeudelle on tempo.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1200-1300 -luvuilla käytetyt Brevis ja semibrevis -nuottimerkinnöt.

Notaatiomerkinnöissa on käytetty iskujen kestoon liittyviä pitkiä eli neljän kokonuotin pituisia longa-merkintöjä ja kaksoiskokonuotin pituisia brevis-aika-arvomerkintöjä jo 1200–1400-luvuilla. Paperin kehittymisen myötä yleistyivät lyhyempikestoiset merkinnät, semispondee eli kokonuotti sekä spondee eli puolinuotti. Neljäsosapitkät aika-arvomerkinnät tai nuotit alkoivat olla yleisiä Barokin aikaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aarre Joutsenvirta ja Jari Perkiömäki.: Musiikinteoria 1, Sibelius-akatemia (html) 2008. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
Nuottikirjoitus
Nuotit: Etumerkit | Nuotti | Sävel | Tauko Bachs1a.gif
Nuottiviivasto: Al fine | Da capo | Dal segno | Dynamiikka | Kooda | Klaavi | Sävellaji | Tahti | Tahtilaji | Tempo
Keskeistä teoriaa: Harmonia | Intervalli | Isku | Melodia | Sävelasteikko | Sointu | Teema | Transponointi
Muuta: Mensuraalinotaatio | Musiikkitermejä | Nuotinnus | Partituuri | Tabulatuuri