Konsonanssi
Wikipedia
Konsonanssi (lat. soida yhteen) on musiikinteorian termi, jolla kuvataan samanaikaisten tai peräkkäisten äänten yhteensulautumista ja -soivuutta. Eri intervallien konsonanssi on koettu eri tavalla eri aikoina. Pythagoras havaitsi, että sävelten konsonanssi riippuu niiden fysikaalisista ominaisuuksista. Kun kahden soivan kieleen pituuksien suhde voidaan esittää yksinkertaisina murtolukuina esimerkiksi 1:2 tai 2:3, soivat ne konsonanssissa.
