Dissonanssi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dissonanssi eli riitasointu (riitasointisuus, dissonoivuus) on musiikinteorian käsite, jolla tarkoitetaan samanaikaisten tai peräkkäisten sävelien soivuuden puutetta.

Länsimaisessa musiikissa luetaan tavallisesti intervalleista dissonansseiksi suuri ja pieni sekunti, suuri ja pieni septimi sekä kaikki ylinousevat ja vähennetyt intervallit. Soinnuista ovat dissonansseja eli riitasointuja ne, joihin sisältyy ainakin yksi dissonoiva intervalli, eli kaikki muut paitsi duuri- ja mollikolmisoinnut.[1] Eri aikoina eri intervallien dissonanssi on kuitenkin koettu eri tavalla, esimerkiksi terssiä pidettiin vielä keskiajan musiikissa dissonoivana. Keskiajalla ylinouseva kvartti eli tritonus oli jyrkästi kielletty dissonanssinsa vuoksi. Sitä pidettiin paholaisen sointuna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tammen musiikkitietosanakirja, 1. osa, s. 220, art. Konsonanssi. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5915-4.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.