Little Walter
Little Walter (oik. Marion Walter Jacobs, 1. toukokuuta 1930 Marksville, Louisiana – 15. helmikuuta 1968 Chicago, Illinois) oli blueslaulaja, -kitaristi ja -huuliharpisti. Häntä pidetään usein kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana huuliharpun soittajana. Hän kehitti uudenlaisen huuliharppusoundin vahvistinta hyväksikäyttäen, ja nousi 1950-luvulla R&B-levylistojen kärkisijoille lukuisilla singleillään.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Walter Jacobs syntyi Louisianan Marksvillessä. Hän lopetti koulun 12-vuotiaana ja lähti pois Lousianasta maata kierteleväksi sekatyöläiseksi. Samalla hän opetteli muusikontaitoja ja tutustui muihin muusikoihin, esimerkiksi Big Bill Broonzyyn ja Sonny Boy Williamsoniin (Aleck Miller). Chicagoon Jacobs saapui vuonna 1945, ja siellä hän tutustui paikalliseen musiikkielämään. Hän löysi työtä välillä kitaristina, mutta sai enemmän huomiota huuliharpun soittotaidoistaan.
Väsyttyään kovaäänisiin sähkökitaristeihin, jotka hukuttivat huuliharpun äänen alleen, Jacobs alkoi itsekin käyttää vahvistinta. Hän piti huuliharppua soittaessaan kädessään pientä vahvistimeen kytkettyä mikrofonia. Näin soittimen volyymitaso ei ollut enää ongelma. Aiemmin huuliharpistit Sonny Boy Williamson (John Lee Curtis) sekä Snooky Pryor olivat tehneet samoin, mutta näistä poiketen Little Walter hyödynsi vahvistinta pelkän äänenvoimakkuuden lisäämisen sijasta myös erilaisten äänenvärien ja efektien luomiseen. Omana aikanaan Walterin soitto yhdistettiinkin moderniin, uuteen blues-musiikkiin, mitä korosti se, että hänen ohjelmistoonsa kuului lähinnä uusia kappaleita siinä missä muut artistit esittivät paljon standardeiksi muodostuneita klassikoita.
Menestyksen ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Little Walterin ensimmäiset levytykset omalla nimellä tehtiin vuonna 1947 pienelle Ora-Nelle-merkille Chicagossa. Vuonna 1948 Little Walter ryhtyi työskentelemään Muddy Watersin kanssa, ja vuonna 1950 hän levytti jo Chess-yhtiölle Muddyn taustamiehenä. Tuona aikana Little Walter toimi myös taustakitaristina Parkway-merkin julkaisuilla sekä joillakin Muddy Watersin varhaisilla levytyksillä.
Vuonna 1952 Little Walter levytti omalla nimellän Chessin alaisuudessa toimineelle Checker Records -merkille. Heti ensimmäinen levytetty single, "Juke", nousi Billboardin R&B-levylistan ykköspaikalle peräti kahdeksaksi viikoksi. Kappale oli instrumentaali, jossa Little Walter esitteli uutta huuliharppusoundiaan, ja se teki suuren vaikutuksen yleisöön, joka ei ollut kuullut ennen mitään vastaavaa.
Vuosien 1952 ja 1958 välillä Little Walter levytti yhteensä 14 R&B-listan kärkikymmenikköön noussutta singleä. "Juken" lisäksi listaykköseksi nousi Willie Dixonin säveltämä "My Babe" (1955). Useimmat kappaleista olivat joko Little Walterin tai Dixonin sävellyksiä. Muita tunnettuja kappaleita ovat esimerkiksi "Mean Old World", "Mellow Down Easy", "Boom, Boom, Out Goes the Light", "Confessin' the Blues" sekä John Mayallin vuonna 1966 coveroima "It Ain't Right".
1960-luku ja uran loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Little Walter kärsi alkoholismista ja joutui usein vaikeuksiin persoonallisuutensa vuoksi. Nämä seikat johtivat hänen maineensa ja taloudellisen tilanteen heikkenemiseen 1960-luvun alussa. Walter teki kuitenkin kaksi Euroopan-kiertuetta vuosina 1964 ja 1967. Pari kuukautta vuoden 1967 Euroopan-kiertueen jälkeen hän kuoli pahoinpitelyn uhrina 15. helmikuuta 1968.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Little Walterin tuplakokoelma-albumi Boss Blues Harmonica (Chess Records CHESS-DLP 208) 1986
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
