Sonny Boy Williamson I
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Sonny Boy Williamson (oik. John Lee Curtis Williamson, 30. maaliskuuta, 1914 – 1. kesäkuuta, 1948) oli yhdysvaltalainen blueshuuliharpisti, joka toi huuliharpun moderniin, urbaaniin bluesmusiikkiin. Hänestä käytetään välillä nimitystä Sonny Boy Williamson I erotuksena toisesta samaa taiteilijanimeä käyttäneestä muusikosta.
Williamsonin ensimmäinen levytys, "Good Morning, School Girl" vuodelta 1937, oli suuri hitti mustien "race records" -markkinoilla. Williamsonista tuli pian kuuluisa mustan väestönosan keskuudessa koko eteläisessä USA:ssa kuten myös keskilännen teollisuuskaupungeissa, joihin kuului Detroit sekä Williamsonin kotikaupunki Chicago. Hänen sanotaan olleen 1940-luvulla kaikista tunnetuin blueshuuliharpisti. Muita tunnettuja kappaleita ovat "Shake the Boogie", "You Better Cut That Out", "Sloppy Drunk" ja "Early in the Morning". Williamsonin soittotyyli vaikutti moneen hänen jälkeensä tulleisiin huuliharpisteihin, joihin kuuluvat esimerkiksi Billy Boy Arnold, Junior Wells, Sonny Terry, Little Walter ja Snooky Pryor. Williamsonin vaikutuksen sanotaan ulottuneen myös sellaisiin muusikoihin, jotka eivät soittaneet itse huuliharppua. Esimerkiksi Muddy Waters sekä Jimmy Rogers olivat soittaneet Williamsonin kanssa 1940-luvulla ja myöhemmin tekevät cover-versioita Williamsonin kappaleista.
Williamson levytti sekä yhtyejohtajana että taustamuusikkona koko uransa ajan, useimmiten Bluebird merkille. Varhaisimmat levytykset tehtiin yleensä Illinoisissa Aurora-kaupungissa. Myöhemmät levytykset tehtiin yleensä Chicagossa. Viimeinen levytys tapahtui joulukuussa 1947, jolloin hän soitti Big Joe Williamsin levylle. Kesäkuun ensimmäinen päivä, 1948, Williamson puukotettiin kuoliaaksi Chicagon eteläpuolella, kun hän oli kävelemässä kotiinsa Plantation Clubilta esityksensä jälkeen.
1940-luvulla Aleck "Rice" Miller omaksui radio-ohjelmansa sponsorin myötävaikutuksesta myös taiteilijanimekseen Sonny Boy Williamson. John Lee Williamson ei pitänyt tästä, mutta mitään oikeusjuttua asian tiimoilta ei viritelty. Miller ei Williamsonin elinaikana vielä levyttänyt mitään, ja hän myös pysytteli tässä vaiheessa vielä Mississippin suistoalueella, mikä on todennäköisesti vähentänyt asian ongelmallisuutta.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blues Foundation Hall of Fame (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
