Brian Jones

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brian Jones
Brian Jones 1965
Brian Jones kuvattuna 1965
Syntynyt 28. helmikuuta 1942
Kuollut 3. heinäkuuta 1969 (27 vuotta)
Kotipaikka Englannin lippu Cheltenham
Aktiivisena 1961–1969
Tyylilajit rhythm and blues, rock and roll, rock, pop rock, psykedeelinen rock
Soittimet kitara, huuliharppu, kosketinsoittimet, dulcimer, trumpetti, pasuuna, mellotron, sitar, tambura, nokkahuilu, saksofoni, lyömäsoittimet, autoharppu, marimba, oboe, banjo, klarinetti
Yhtyeet The Rolling Stones
Levy-yhtiöt Decca Records

Brian Lewis Hopkin Jones (28. helmikuuta 1942 Cheltenham3. heinäkuuta 1969 Essex) oli brittiläinen muusikko, joka tunnetaan parhaiten The Rolling Stonesin alkuperäisjäsenenä ja yhtyeen toisena kitaristina, mutta hän oli yhtyeessä multi-instrumentalisti. Jones kuului yhtyeeseen vuosina 1962–1969.

Uran varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jonesin äiti oli pianonsoitonopettaja ja opetti poikansakin soittamaan jo varhain. Jones kuitenkin edistyi niin nopeasti, että tarvitsi pian virallisempaa opetusta. Hän kiinnostui myös klarinetinsoitosta samalla kun alkoi säveltää kappaleita pianolle. Jones vaihtoi 13-vuotiaana klarinetin saksofoniin ja edistyi sen soitossa erittäin nopeasti. Näihin aikoihin hän alkoi myös opetella itsekseen kitaransoittoa. Brian oli tutustunut klassiseen musiikkiin jo nuorella iällä ja hän arvosti aina myös bluesia. Pian hän kiinnostui myös kantrista, jazzista ja rock and rollista. Hän alkoi soittaa paikallisissa blues- ja jazzklubeissa ja teki erilaisia sekatöitä, joista saadut rahat käytti instrumenttien ostamiseen.

Jones muutti lopulta Lontooseen, jossa hän tapasi muusikoita, kuten Alexis Korner, Jack Bruce (tuleva Cream-basisti) ja pianisti Ian Stewart. Hänestä tuli ammattitaitoinen bluesmuusikko ja ensimmäinen tunnettu slide-kitaran soittaja Britanniassa.

The Rolling Stones[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones perusti The Rolling Stonesin Mick Jaggerin ja Keith Richardsin kanssa sen jälkeen, kun jälkimmäiset olivat nähneet hänen esittävän blues-lainakappaleita lontoolaisessa klubissa. Jones keksi yhtyeen nimen ihailemansa Muddy Watersin kappaleen perusteella. Hän valitsi yhtyeeseen jäseniksi myös Ian Stewartin, Bill Wymanin ja Charlie Wattsin. Yhtye soitti lontoolaisissa blues- ja jazzklubeissa ja saavutti lopulta pysyvää suosiota. Yhtyeen alkuaikoina Jones oli The Rolling Stonesin tosiasiallinen johtaja. Hän mainosti yhtyettä, järjesti esiintymisiä ympäri Lontoota, neuvotteli esiintymispaikkojen omistajien kanssa ja valitsi esitettävät kappaleet. Jones saattoi soittaa useita eri instrumentteja illan mittaan, muun muassa soolokitaraa, slide-kitaraa ja huuliharppua.

Vaikka Jagger myöhemmin tuli tunnetuksi lavatempuistaan ja tanssiliikkeistään, alun perin häntä pidettiin melko jäykkänä esiintyjänä. Jones oli päinvastoin paljon eloisampi ja liikkui usein lavalla joka suuntaan flirttaillen samalla avoimesti yleisön naispuolisille jäsenille. Ennen pitkää Jagger alkoi jäljitellä tätä tyyliä. Jones antoi myös Richardsille kitaransoiton opetusta ja näytti Jaggerille, miten huuliharppua soitetaan kunnolla.

Jones osoitti koko uransa aikana suurta musiikillista taitoa pystyessään soittamaan hyvin suurta määrää eri instrumentteja. Kitaran lisäksi hän alkoi pian kokeilla erilaisia puhallin- ja kielisoittimia, joihin kuului muun muassa piano, sitar, tanbura, urut, dulcimer, mellotron, ksylofoni, marimba, nokkahuilu ja klarinetti. Kaiken kaikkiaan hänen tiedetään soittaneen ainakin 30 instrumenttia The Rolling Stonesissa. Albumit Aftermath (1966) ja Between the Buttons ja Their Satanic Majesties Request (molemmat 1967) toivat esiin Jonesin lahjakkuuden kauttaaltaan. Hänen viimeinen virallinen esiintymisensä The Rolling Stonesissa oli vuoden 1968 joulukuussa nauhoitetussa live-tallenteessa The Rolling Stones Rock and Roll Circus.

Vieraantuminen The Rolling Stonesista ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jones oli monien mielestä usein lämmin, ystävällinen ja seurallinen ihminen, mutta toisinaan hänen kanssaan oli äärimmäisen vaikea tulla toimeen. Jonesin itsetunnon horjahteluun oli vaikuttanut myös hänen tyttöystävänsä Anita Pallenbergin menettäminen Keith Richardsille vuonna 1967. Tähän mennessä hän oli henkisesti sekaisin. Hän myös alkoi kiinnostua muista musiikkipiireistä ja tutustui esimerkiksi Bob Dylaniin ja Jimi Hendrixiin. The Rolling Stones oli jo selvästi hahmottunut Mick Jaggerin ja Keith Richardsin yhtyeeksi, sillä he olivat myös yhtyeen lauluntekijäkaksikko. Jones oli menettämässä otettaan yhtyeeseen. Hän käyttikin säännöllisesti marijuanaa, LSD:tä ja kokaiinia ja joi suuria määriä alkoholia, vaikkakin hänen tiedetään vältelleen heroiinia. Jaggerista ja Richardsista tuli vähitellen vihamielisiä Jonesia kohtaan. Tämä johtui paljolti siitä, että jatkuva päihteiden käyttö teki Jonesista epäluotettavan työtoverin kiireisessä menestysyhtyeessä.

Kesäkuussa 1969 Jones sai lopulta potkut yhtyeestä, jota oli itse ollut perustamassa. Tämän jälkeen hän yritti perustaa uusia yhtyeitä tuntemiensa muusikoiden kanssa. Mitään merkittävää ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua ennen Jonesin kuolemaa. 27-vuotias Brian Jones hukkui 3. heinäkuuta 1969 uuden asuntonsa uima-altaaseen. Kyseinen omakotitalo oli kuulunut aiemmin kirjailija A. A. Milnelle. Jones oli ostanut ja remontoinut talon osittain siitä syystä, että oli suuri Nalle Puhin ystävä.

Virallisen kuolinsyyntutkimuksen mukaan kyseessä oli todennäköisimmin päihteiden käyttöön liittyvä tapaturma. Kuolemasta on esitetty myös suosittuja salaliittoteorioita, joiden mukaan kyseessä olisi ollut henkirikos. Motiiviksi on väitetty muun muassa Jonesin huumevelkoja.lähde? Syyllisiksi on väitetty myös Jonesin palkkaamia remonttimiehiä, jotka olivat ärtyneet rock-tähden käytöksestä. Sussexin poliisi ilmoitti elokuun 2009 lopulla perehtyvänsä Jonesin kuolemaan uudestaan, mutta virallista tutkintaa ei ole aloitettu.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]