Volker Schlöndorff

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Volker Schlöndorff

Volker Schlöndorff (s. 31. maaliskuuta 1939 Wiesbaden) on saksalainen elokuvaohjaaja.

Schlöndorff suoritti Suomen ylioppilastutkintoa vastaavan baccalauréat-tutkinnon Ranskassa, johon hän oli päätynyt vaihto-oppilaana. Hän opiskeli myös valtio-oppia sekä elokuvataidetta ja tutustui ranskalaisohjaaja Louis Malleen. Schlöndorff työskenteli myöhemmin muun muassa Mallen, Jean-Pierre Melvillen ja Alain Resnais'n assistenttina. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli Robert Musilin romaaniin Oppilas Törlessin harhapolut (1906) perustuva Olenko syyllinen (Der junge Törless, 1966). Cannesin elokuvajuhlilen kilpasarjaan valittu elokuva oli ensimmäisiä merkkejä uudesta saksalaisesta elokuvasta eli nuorten elokuvantekijöiden esiinmarssista.

Vuonna 1975 Schlöndorff ohjasi yhdessä silloisen vaimonsa Margarethe von Trottan kanssa Heinrich Böllin samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan Katharina Blumin menetetty maine (Die verlorene Ehre der Katharina Blum). Ajankohtainen elokuva, jossa Angela Winkler esitti lehdistön riepottelemaa ja terroristiksi leimaamaa naista, hyökkäsi Springer-mediakonsernia vastaan. Springer-lehdistö puolestaan syytti Schlöndorffia Punaisen armeijakunnan tapaisten terroristien holhoamisesta.

Schlöndorff teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1979 Günter Grassin romaanin filmatisoinnilla Peltirumpu (Die Blechtrommel, 1979). Elokuva jakoi Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun yhdessä Francis Ford Coppolan ohjaaman Ilmestyskirja. Nytin kanssa sekä voitti myös parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar-palkinnon.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.