A. A. Milne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alan Alexander Milne
A. A. Milne vuonna 1922
A. A. Milne vuonna 1922
Syntynyt 18. tammikuuta 1882
Lontoo, Englanti
Kuollut 31. tammikuuta 1956 (74 vuotta)
Hartfield, East Sussex, Englanti
Ammatit kirjailija, käsikirjoittaja, runoilija
Kansallisuus Englannin lippu Englanti
Puoliso Dorothy de Sélincourt
Lapset Christopher Robin Milne
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Alan Alexander Milne (18. tammikuuta 188231. tammikuuta 1956), kirjailijanimeltään A. A. Milne, oli englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Nalle Puh (Winnie The Pooh) -kirjoista.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milne syntyi Skotlannissa, mutta kasvoi Lontoossa. Lapsena yksi hänen opettajistaan oli kirjailija H. G. Wells. Milne opiskeli matematiikkaa Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa.

Vuonna 1906 Milne ryhtyi avustamaan (myöhemmin hänestä tuli aputoimittaja) kuuluisaa englantilaista huumorilehteä Punchia. Milne meni naimisiin Daphne de Selincourtin kanssa vuonna 1913, ja 1920 he saivat ainoaksi jääneen lapsensa Christopher Robin Milnen. Ensimmäisessä maailmansodassa Milnen sijoituspaikka oli Ranskassa.[1]

Alkuperäiset Nalle Puh -lelut.

A. A. Milnen tunnetuin kirjallinen hahmo on Nalle Puh. Näissä kirjoissa seikkaili poika nimeltä Risto Reipas (Christopher Robin), joka sai nimensä Milnen pojan mukaan. Milne käytti poikansa Christopherin pehmoleluja Puh-kirjojensa hahmoina. Nalle Puhin englanninkielisen nimen Winnie The Pooh sanotaan tulevan kanadalaisen mustakarhun, Winnien, (Winnipeg) mukaan. Winnie oli sotaväen maskotti, joka siirrettiin sodan jälkeen Lontoon eläintarhaan. Kaikki kaksi ilmestynyttä Puh-kirjaa sekä Milnen kaksi tunnetuinta runokokoelmaa ilmestyivät kirjamuodossa maailmansotien välillä, joskin monet hänen runoistaan olivat lukijakunnalle entuudestaan tuttuja Punchin sivuilta.[1] E. H. Shepard oli Nalle Puh -kirjojen alkuperäinen kuvittaja.

Runojen ja lastenkirjojen lisäksi A. A. Milne kirjoitti myös lukuisia esseitä, salapoliisiromaanin, omaelämäkerran ja yli 25 näytelmää.[1]

Taistelu tekijänoikeuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milnen kuoleman jälkeen hänen leskeksi jäänyt vaimonsa myi Nalle Puh -hahmojen oikeudet The Walt Disney Companylle, joka on julkaissut monia Nalle Puh -sarjakuvia, piirrettyjä elokuvia ja oheistuotteita.

A. A. Milne määräsi testamentissaan tekijänoikeudet uskotuille miehilleen perheensä sijaan. Tekijänoikeudet ovat olleet Milnen kirjallisuusagentti Stephen Slesingerin perikunnan hallussa vuodesta 1983. Hänen perikuntansa voitti kesäkuussa 2006 Milnen lapsenlapsen Clare Milnen nostaman kanteen Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Clare Milne oli yrittänyt saada oikeudet takaisin Disneylle, jolle Slesingerin perikunta on lisensoinut Nalle Puhin oikeudet. Oikeusprosessi oli aloitettu vuonna 2002.[2][3]

Slesingerin perikunta on toisaalta taistellut Disneyn kanssa vuodesta 1991.[2] Syyskuussa 2009 tuomari päätti, että Slesingerin perikunta oli myöntänyt kaikki tekijänoikeudet Disneylle, vaikkakin sen pitää maksaa rojalteja kaikesta tulevasta hahmojen käytöstä. Molemmat osapuolet ilmoittivat tyytyväisyytensä päätökseen.[4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Punaisen talon arvoitus (The Red House Mystery, salapoliisiromaani, 1920)
  • Kun oltiin nuoria (When We Were Very Young, lastenrunokirja, 1924)
  • Nalle Puh (Winnie The Pooh, 1926)
  • Nyt ollaan kuusivuotiaita (Now We Are Six, lastenrunokirja, 1927)
  • Nalle Puh rakentaa talon (The House at Pooh Corner, 1928)
  • Kuninkaan aamiainen (King's Breakfast, valikoima lastenrunoja)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  1. a b c Alan Alexander Milne, Author Pooh Corner. Viitattu 24.5.2009. (englanniksi)
  2. a b Milne family lose Pooh rights bid 27.6.2006. BBC News. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)
  3. Nalle Puhin oikeudet pysyvät yhä Milnen perheen ulottumattomissa HS.fi. 29.6.2006.
  4. James, Meg: Pooh rights belong to Disney, judge rules Los Angeles Times. 29.9.2009. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)