The Beatles (albumi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Beatles
The Beatles
Studioalbumin The Beatles kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  30. toukokuuta, 1968 -
14. lokakuuta, 1968
 Julkaistu 22. marraskuuta 1968 (UK)
 Tuottaja(t) George Martin
Chris Thomas
 Tyylilaji rock, psykedeelinen rock, pop, country, blues
 Kesto 93.43
 Levy-yhtiö Apple Records
Parlophone
Capitol Records
The Beatlesin muut julkaisut
Magical Mystery Tour
1967
The Beatles
1968
Yellow Submarine
1969

The Beatles on The Beatlesin vuonna 1968 julkaistu kaksoisalbumi, joka on yhtyeen menestyneimpiä ja arvostetuimpia. Albumi tunnetaan epävirallisesti myös nimellä The White Album, koska sille ei annettu mitään varsinaista nimeä, ja sen etukansi on täysin valkoinen lukuun ottamatta pientä "The Beatles" -tekstiä. Vanhoissa LP:issä ja varhaisissa CD-painoksissa oli lisäksi painosnumero.

Albumille on enemmän kuin millekään muulle The Beatlesin albumille ominaista musiikillisten tyylilajien suuri vaihtelevuus. Kappaleiden tyylit vaihtelevat raskaista rockmelodioista akustisiin balladeihin, kantrimusiikista bluesiin ja jazzpastisseista kokeelliseen avantgardeen. Albumia on myös kritisoitu neljän muusikon sooloalbumiksi.

Albumi sisältää useita Beatles-klassikoita, kuten "Back in the U.S.S.R.", Dear Prudence, "Ob-La-Di, Ob-La-Da", "While My Guitar Gently Weeps", "Happiness Is a Warm Gun", "Blackbird" ja Julia. George Harrisonin säveltämä "While My Guitar Gently Weeps" on tunnettu myös siitä, että kappaleen kitarasoolot soitti Harrisonin pyynnöstä Eric Clapton. Paul McCartneyn "Helter Skelter" puolestaan on varhainen heavytyylinen kappale ja lajityyppinsä ensimmäisiä levytyksiä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beatlesin tuottaja George Martin ei pitänyt tupla-albumikonseptista, vaan olisi toivonut yhtyeen tekevän tiiviin Revolver-levyn kaltaisen albumin. Anthology-dokumenttisarjassa Ringo Starr kertoi olevansa samaa mieltä, ja että hänen mielestään kappaleet olisi pitänyt julkaista kahdella erillisellä albumilla. Albumi julkaistiin kuitenkin tuplana, ja syynä tähän lienee yhtyeen aikaisemmin vuonna 1968 Intiassa viettämä kevät, jonka aikana uutta materiaalia syntyi runsaasti. George Harrisonilta mukana on neljä kappaletta, joka on Harrisonin suurin määrä yhdellä julkaisulla. Levyllä on myös yksi Ringo Starrin sävellys "Don't Pass Me By", joka on ensimmäinen kahdesta Beatles-levyllä koskaan julkaistusta Ringo Starrin sävellyksistä (toinen on Abbey Road -albumin kappale "Octopus's Garden").

Albumin levytyssessioiden aikana jäsenten väliset jännitteet kärjistyivät, eikä John Lennonin uuden naisystävän Yoko Onon jatkuva läsnäolo helpottanut tilannetta. Albumilla on huomattava määrä raitoja, joihin koko yhtye ei osallistu. Esimerkiksi kappaleet "Wild Honey Pie", "Martha My Dear", "Blackbird" ja "Mother Nature's Son" Paul McCartney levytti yksin ilman kenenkään muun yhtyeen jäsenen apua. John Lennon toimi vastaavalla tavalla kappaleessa "Julia". Ringo puolestaan jätti yhtyeen kesken sessioiden kyllästyttyään ilmapiirin kireyteen. Tänä aikana yhtye levytti kappaleet "Back in the U.S.S.R." ja "Dear Prudence". Rummutuksesta vastasi Paul McCartney. Ringo palasi kahden viikon tauon jälkeen studioon löytäen rumpusettinsä tervetulotoivotuksella ja kukilla koristeltuna. Albumin päätösraidalla "Good Night", jonka John Lennon sävelsi pojalleen Julianille hyvänyöntoivotukseksi, on kappaleen laulanut Ringo mukana ainoana yhtyeen jäsenenä ilman muita, säestyksestä vastasi George Martinin johtama viihdeorkesteri.

Albumin sessioiden lomassa nauhoitettiin myös muita kappaleita, jotka jätettiin pois albumilta. Osa niistä, kuten Lennonin "What's the New Mary Jane" tai Harrisonin "Not Guilty" julkaistiin myöhemmin Anthology-sarjan osina. Beatlesin kaikkien aikojen menestynein single "Hey Jude/Revolution" (raskaampi ja nopeatempoisempi versio albumin kappaleesta "Revolution 1") levytettiin White Albumin tekemisen lomassa. "Hey Judea" ei kuitenkaan missään vaiheessa suunniteltu White Albumille.

Albumi on kerännyt myös negatiivista julkisuutta kulttijohtaja Charles Mansonin saatua levystä inspiraatiota. Muun muassa kappale Helter Skelter, sekä lukuisat muut albumin kappaleet vakuuttivat Mansonin siitä, että rotu- ja ydinsota olisivat lähellä. Mansonin johtaman kultin jäsenet, joita hän kutsui nimellä "perhe", suorittivat 1960-luvun lopulla kaksi raakaa massamurhaa, jossa toisessa sai surmansa muun muassa elokuvaohjaaja Roman Polanskin raskaana ollut vaimo Sharon Tate. Charles Manson suunnitteli ja määräsi murhat tehtäväksi mutta ei itse ollut surmatöiden tekijä. Heidän tarkoituksenaan oli lavastaa murhat mustien tekemiksi, ja näin ollen vauhdittaa rotusodan alkua. Albumin kappaleet sisälsivät Mansonin mukaan piiloviestejä liittyen alkavaan rotusotaan ja hän muodostikin kappaleiden sanoituksista omia johtopäätöksiään.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien kappaleiden tekijät ovat Lennon/McCartney, ellei toisin mainittu.

1 A -puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Back in the U.S.S.R. - 2:43
  2. Dear Prudence - 3:56
  3. Glass Onion - 2:17
  4. Ob-La-Di, Ob-La-Da - 3:08
  5. Wild Honey Pie - 0:52
  6. The Continuing Story of Bungalow Bill - 3:13
  7. While My Guitar Gently Weeps (Harrison) - 4:45
  8. Happiness Is a Warm Gun - 2:43

1 B -puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Martha My Dear - 2:28
  2. I’m So Tired - 2:03
  3. Blackbird - 2:18
  4. Piggies (Harrison) - 2:04
  5. Rocky Raccoon - 3:32
  6. Don’t Pass Me By (Starr) - 3:50
  7. Why Don't We Do It in the Road? - 1:40
  8. I Will - 1:45
  9. Julia - 2:54

2 A -puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Birthday - 2:42
  2. Yer Blues - 4:00
  3. Mother Nature’s Son - 2:47
  4. Everybody’s Got Something to Hide Except Me and My Monkey - 2:24
  5. Sexy Sadie - 3:15
  6. Helter Skelter - 4:29
  7. Long, Long, Long (Harrison) - 3:03

2 B -puoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Revolution 1 - 4:15
  2. Honey Pie - 2:40
  3. Savoy Truffle (Harrison) - 2:54
  4. Cry Baby Cry - 3:02
  5. Revolution 9 - 8:13
  6. Good Night - 3:11