Eric Clapton

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eric Clapton
Eclapton cardiff.jpg
Eric Clapton hyväntekeväisyyskonsertissa Cardiffissa tammikuussa 2005.
Syntynyt 30. maaliskuuta 1945 (ikä 64)
Syntymäpaikka Englanti Ripley, Surrey, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena 1963–
Tyylilajit rock, blues, blues rock
Ammatit muusikko, lauluntekijä
Soittimet kitara, laulu
Yhtyeissä Casey Jones and the Engineers, The Roosters, The Yardbirds, John Mayall & the Bluesbreakers, The Glands, Powerhouse, Cream, The Beatles, The Dirty Mac, Blind Faith, Plastic Ono Band, Delaney, Bonnie & Friends, Derek and the Dominos, Roger Waters, T.D.F.

Eric Patrick Clapton (s. 30. maaliskuuta 1945 Ripley, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta), lempinimeltään Slowhand, on englantilainen rock- ja blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Hän on ollut jäsenenä useissa menestyneissä yhtyeissä, joista tunnetuin lienee 1960-luvulla toiminut Cream. Clapton on yksi populaarimusiikin historian arvostetuimmista kitaristeista. Claptonin suurimpiin hitteihin kuuluvat "Layla", "Tears in Heaven", "Wonderful Tonight", "I Shot the Sheriff", "Cocaine" ja "Change the World".

Sisällysluettelo

[muokkaa] 1960-luku

[muokkaa] The Yardbirds ja John Mayallin Bluesbreakers (1962–1965)

1960-luvun arvostetuimpiin sähkökitaristeihin lukeutuva Clapton hankki mainetta ensin The Yardbirds -yhtyeessä ja sittemmin John Mayallin Bluesbreakers -yhtyeessä. Hän sai lempinimensä "Slowhand", koska joutui vaihtamaan tiuhaan katkeavia kitarankieliään usein kesken esiintymisen. John Mayallin kanssa äänitettiin vuonna 1966 legendaariseen maineeseen noussut blues-levy Blues Breakers with Eric Clapton, jonka myötä Clapton nousi suureen maineeseen Englannissa. Kaupunkien kaduille ilmestyi "Clapton is God" -graffiteja. Levyllä oli myös ensimmäinen Claptonin itse laulama kappale, Robert Johnsonin "Ramblin' on My Mind".

[muokkaa] Cream (1966–1968)

Clapton Sveitsissä kesäkuussa 1977.

John Mayallin suureksi harmiksi Clapton jätti Bluesbreakersin jo ensimmäisen levyn jälkeen. Clapton perusti vuoden 1966 kesällä Cream-nimisen yhtyeen yhdessä basisti Jack Brucen ja rumpali Ginger Bakerin kanssa. Jimi Hendrixin ilmaantuminen brittiläiseen musiikkimaailmaan seuraavana syksynä oli kolaus Claptonin maineelle "maailman kovimpana kitaristina". Clapton kuitenkin on kertonut, että hän sai siitä motivaatiota panostaa myös säveltämiseen ja laulamiseen pelkän kitaransoiton sijaan.

Cream saavutti suuren suosion soittamallaan psykedeelisellä ja bluesvaikutteisella rockilla. Yhtyettä pidetään myös yhtenä heavy metalin edelläkävijöistä. Jo debyyttialbumi Fresh Cream (1966) sai innostuneen vastaanoton. Yhtyeen tunnetuin levy lienee Disraeli Gears (1967), jolla on esimerkiksi klassiset rock-kappaleet "Sunshine of Your Love" ja "Strange Brew". Myös yhtyeen kolmas albumi Wheels of Fire (1968) on arvostettu. Clapton itse jätti usein päävokalistin tehtävät Creamin levyillä basisti Jack Brucelle. Clapton ei myöskään säveltänyt erityisemmin vielä tänä aikana. George Harrisonin kanssa hän kuitenkin kirjoitti Creamille kuuluisan kappaleen "Badge", joka julkaistiin yhtyeen jäähyväislevyllä Goodbye Cream.

Clapton osallistui myös The Beatlesin jäsenten projekteihin, kuten esimerkiksi Dirty Mac -yhtyeeseen. Hän soitti The Beatlesin White Albumilla kappaleen "While My Guitar Gently Weeps" kitarasoolot, kun hänen ystävänsä George Harrison oli kutsunut tämän huonosti etenevään levytyssessioon.

[muokkaa] Blind Faith, Derek and the Dominos (1968–1970)

Cream lopetti toimintansa jo vuonna 1968. Clapton jatkoi uraansa kahden muun lyhytikäisen mutta suositun kokoonpanon jäsenenä, ensin Blind Faithissa ja sen jälkeen Derek and the Dominosissa. Molemmat yhtyeet tekivät vain yhden studiolevyn, mutta nämä levyt kuuluvat Claptonin uran arvostetuimpiin. Tähän asti Clapton oli enimmäkseen soittanut yhtyeissä kitaraa, mutta nyt hän alkoi entistä enemmän myös laulaa itse ja säveltää kappaleita. Derek and the Dominosin hitti "Layla" vuodelta 1970 lienee Claptonin uran tunnetuin ja rakastetuin kappale.

Claptonin kitarointi oli tässä vaiheessa muuttunut tyyliltään. Hän oli saanut vaikutteita The Band -yhtyeen country-sävyisestä musiikista eikä ollut enää yhtä innostunut soittamaan teräviä blues-lickejä särösoundilla.

[muokkaa] Sooloura (1970–)

Vuonna 1970 Clapton julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Eric Clapton, jonka kappaleesta "After Midnight" tuli hitti. Samoihin aikoihin hän addiktoitui heroiiniin ja ajautui rappiolle. Hän kuitenkin toipui vieroitushoidon ansiosta.

Vuonna 1974 kuntoutunut Clapton teki comebackin nostamalla reggaemusiikin hittilistoille Bob Marleyn kappaleesta "I Shot the Sheriff" tekemällään sovituksella. Vuonna 1977 julkaistiin albumi Slowhand, suuri kaupallinen menestys, jonka tunnetuin kappale lienee J.J. Calen säveltämä "Cocaine". Muita albumin hittejä olivat "Wonderful Tonight" ja southern rock -tyylinen "Lay Down Sally".

Noin vuotta myöhemmin Clapton alkoholisoitui. Omien sanojensa mukaan hän oli kerran nostanut revolverin ohimolleen ampuakseen itsensä, mutta jätti tämän tekemättä, koska ei olisi tällöin voinut jatkaa juomista. Aikanaan Clapton toipui tästäkin ja jatkoi tervehtyneenä menestyksekästä soolouraansa. 1980-luvulla Claptonin albumit eivät yleensä olleet kovin suuria kaupallisia menestyksiä. Kuitenkin hänen kappaleistaan tuli usein hittejä. Esimerkki tästä on "She's Waiting" albumilta Behind the Sun (1985).

20. maaliskuuta 1991 Claptonin 4-vuotias poika, Conor, kuoli pudottuaan 53. kerroksesta äitinsä ystävän asunnosta New Yorkissa. Tästä tapahtumasta Clapton kirjoitti yhden tunnetuimmista kappaleistaan, "Tears In Heavenin", joka voitti Grammy-palkinnon. Seuraavana vuonna julkaistiin Claptonin akustinen live-esiintyminen MTV Unplugged -ohjelmassa (televisio-ohjelma, jossa esiintyy yhtyeitä ja artisteja, jotka soittavat musiikkiaan akustisilla soittimilla), josta tuli suuri menestys.

2000-luvulla hän teki B.B. Kingin kanssa albumin Riding with the King, jonka nimikappaleesta tuli menestys. 2004 Clapton palasi bluesjuurilleen julkaisemalla versiot lähes kaikista Robert Johnsonin kappaleista. Vuonna 2005 hän julkaisi albumin Back Home.

Vuonna 2006 Clapton ja J.J. Cale julkaisivat yhdessä albumin The Road to Escondido. Vuonna 2008 he voittivat Grammy- palkinnon levyllään kategoriassa paras nykybluesalbumi.

[muokkaa] Clapton muusikkona

Soolourallaan Claptonia luonnehditaan toisaalta säyseän aikuisrockin esittäjäksi, toisaalta suureksi valkoihoiseksi blueskitaran mestariksi. Osaa hänen tuotannostaan on arvosteltu ankarastikin, mutta hänet luetaan silti rock-historian tärkeimpien artistien joukkoon. Suurimpana innoittajanaan Clapton pitää blueslegenda Robert Johnsonia. 1990-luvulla Clapton julkaisi varsin hyvän vastaanoton saaneen levyn From the Cradle, joka sisältää ainoastaan vanhoja blues-standardeja. 2000-luvulla hän on tehnyt cover-versiot liki kaikista Robert Johnsonin kappaleista.

[muokkaa] Claptonin kitarat

Alkujaan Clapton käytti lähinnä Gibsonin kitaroita esim. Les Paul -60, SG -61 ja 335 -64. Cream-yhtyeen aikoihin hän käytti monesti Gibsonin SG:tä. Myöhemmin hän siirtyi muiden valmistajien kitaroihin. 1980-luvulla Clapton käytti live-esiintymisissään enimmäkseen Fenderin Stratocastereita, joista kuuluisin on "Blackie". Blackie on 1956-vuoden Stratocaster-malli. 1970 Clapton osti useita Fendereitä ja yhdisteli niistä mieleisensä, näin sai alkunsa Blackie. Vuonna 2004 kyseinen Blackie-kitara myytiin 959 500 dollarin hintaan.

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] The Yardbirdsin kanssa (1962–1965)

[muokkaa] John Mayall's Bluesbreakersin kanssa (1966)

[muokkaa] Creamin kanssa (1966–1968)

[muokkaa] Blind Faithin kanssa (1968–1969)

[muokkaa] Derek and the Dominosin kanssa (1970)

[muokkaa] Sooloalbumit

[muokkaa] Live-albumit (soolo)

[muokkaa] Soundtrackit ja muut

[muokkaa] Kokoelmat

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eric Clapton.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Jouko Ollila: Eric Clapton - Elämän siniset sävelet. Pop-Kirja, 2005.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Eric_Clapton
Henkilökohtaiset työkalut