Eric Clapton

Eric Clapton
Eric Clapton hyväntekeväisyyskonsertissa Cardiffissa tammikuussa 2005.
Syntynyt	30. maaliskuuta 1945
Kotipaikka	Ripley, Surrey, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena	1963–
Tyylilajit	rock, blues, blues rock, pop rock
Ammatit	muusikko, lauluntekijä
Soittimet	kitara, laulu
Yhtyeet	Casey Jones and the Engineers The Roosters The Yardbirds John Mayall & the Bluesbreakers The Glands Powerhouse Cream The Beatles The Dirty Mac Blind Faith Plastic Ono Band Delaney, Bonnie & Friends Derek and the Dominos Roger Waters J. J. Cale Elton John

Eric Patrick Clapton (s. 30. maaliskuuta 1945 Ripley, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta), lempinimeltään ”Slowhand”, on englantilainen kitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Ensimmäisiä esikuvia olivat Chuck Berry, Bo Diddley ja B. B. King. Clapton on ainoa henkilö maailmassa, joka on myönnetty Rock And Roll Hall of Fameen kolme kertaa – sekä soolouralla että myös yhtyeissä Cream ja Yardbirds.

Hän on ollut jäsenenä useissa menestyneissä yhtyeissä, joista tunnetuin lienee 1960-luvulla toiminut Cream. Clapton on yksi populaarimusiikin historian arvostetuimmista kitaristeista. Yhtyeiden jälkeen Claptonin soolouran suurimpiin hitteihin kuuluvat ”Tears in Heaven”, ”Wonderful Tonight”, ”I Shot the Sheriff”, ”Cocaine” ja ”Change the World”.

1960-luku

The Yardbirds ja John Mayallin Bluesbreakers (1962–1965)

1960-luvun arvostetuimpiin sähkökitaristeihin lukeutuva Clapton hankki mainetta ensin The Yardbirds -yhtyeessä ja sittemmin John Mayallin Bluesbreakers -yhtyeessä. Hän sai lempinimensä ”Slowhand”, koska joutui vaihtamaan tiuhaan katkeavia kitarankieliään usein kesken esiintymisen käyttäessään kokoamiaan ohuita kielisarjoja. Nimitys tuli yleisön tavasta aloittaa kielenvaihdon aikana hidastempoinen kättentaputus.

Yardbirdsin kanssa 1964 hän teki ensimmäiset levytykset The Yardbirds Live With Sonny Boy Willamson ja Five Live Yardbirds. Yhtye teki 1964-65 useita singlejä, joista "For Your Love" nousi sijalle 2 Britanniassa. Five Live - albumilla on hänen ensimmäinen levytetty lauluosuutensa, duetto basisti Paul Samwell-Smithin kanssa kappaleessa "Good Morning Litlle Schoolgirl".

John Mayallin kanssa hän soitti vuonna 1966 legendaariseen maineeseen nousseella blues-levyllä Blues Breakers with Eric Clapton, jonka myötä Claptonin arvostus nousi edelleen Englannissa. Levyllä on myös Claptonin laulama kappale, Robert Johnsonin "Ramblin' on My Mind". Tähän aikaan ihailijat alkoivat kirjoittaa "Clapton is God" graffiteja kaduille.

Cream (1966–1968)

Clapton Sveitsissä kesäkuussa 1977.

John Mayallin suureksi harmiksi Clapton jätti Bluesbreakersin jo ensimmäisen levyn jälkeen. Ginger Baker ehdotti Claptonille yhtyeen perustamista ja Clapton puolestaan halusi soittaa Jack Brucen kanssa. Yhtyeen nimeksi keksittiin Cream.

Jimi Hendrixin ilmaantuminen brittiläiseen musiikkimaailmaan seuraavana syksynä oli kolaus Claptonin maineelle "maailman kovimpana kitaristina".^lähde? Clapton kuitenkin on kertonut, että hän sai siitä motivaatiota panostaa myös säveltämiseen ja laulamiseen pelkän kitaransoiton sijaan. Cream saavutti suuren suosion soittamallaan psykedeelisellä ja bluesvaikutteisella rockilla.

Yhtyettä pidetään myös yhtenä heavy metalin edelläkävijöistä. Jo debyyttialbumi Fresh Cream (1966) sai innostuneen vastaanoton. Yhtyeen tunnetuin levy lienee Disraeli Gears (1967), jolla on esimerkiksi klassiset rock-kappaleet "Sunshine of Your Love" jonka hän sävelsi sekä laulaa Brucen kanssa ja "Strange Brew" jonka hän laulaa.

Myös yhtyeen kolmas albumi Wheels of Fire (1968) on arvostettu. Clapton itse jätti usein päävokalistin tehtävät Creamin levyillä basisti Jack Brucelle. Clapton sävelsi varsin vähän Disraeli Gearsin jälkeen keskittyen blues-sovituksiin kuten "Born Under The Bad Sign". George Harrisonin kanssa hän kuitenkin kirjoitti Creamille kuuluisan kappaleen "Badge", joka julkaistiin yhtyeen jäähyväislevyllä Goodbye Cream.

Clapton osallistui myös The Beatlesin jäsenten projekteihin, kuten esimerkiksi Dirty Mac -yhtyeeseen. Hän soitti The Beatlesin White Albumilla kappaleen "While My Guitar Gently Weeps" kitarasoolot, kun hänen ystävänsä George Harrison oli kutsunut tämän huonosti etenevään levytyssessioon. Clapton soittaa myös John Lennonin Plastic Ono Bandin singlellä "Cold Turkey"

Blind Faith, Derek and the Dominos (1968–1970)

Cream lopetti toimintansa jo vuonna 1968. Clapton jatkoi uraansa kahden muun lyhytikäisen mutta suositun kokoonpanon jäsenenä, ensin Blind Faithissa ja sen jälkeen Derek and the Dominosissa. Molemmat yhtyeet tekivät vain yhden studiolevyn, mutta nämä levyt kuuluvat Claptonin uran arvostetuimpiin. Tähän asti Clapton oli enimmäkseen ollut nimenomaan yhtyeen kitaristi, mutta nyt hän alkoi entistä enemmän myös laulaa itse ja säveltää kappaleita. Blind Faithin kappaleista tunnetuin on gospel - vaikutteinen "Presence Of The Lord", joka kertoo siitä, kuinka Clapton muutti yhä asumaansa Hurtwood -nimiseen taloon. Derek and the Dominosin hitti Layla vuodelta 1970 lienee Claptonin uran tunnetuin ja rakastetuin kappale.

Claptonin kitarointi oli tässä vaiheessa muuttunut tyyliltään. Hän oli saanut vaikutteita The Band -yhtyeen country-sävyisestä musiikista eikä ollut enää yhtä innostunut soittamaan teräviä blues-lickejä särösoundilla. Tähän vaikutti Creamin aikainen ankara kiertuetahti ja sen harjoittamat pitkät lavaimprovisaatiot, koska hän toisaalta koki Creamin kehityksen tuolloin pysähtyneen ja saaneensa tarpeekseen virtuoottisuuden tavoittelusta.

Sooloura (1970–)

Vuonna 1970 Clapton julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Eric Clapton, jonka kappaleesta "After Midnight" tuli hitti. Samoihin aikoihin hän addiktoitui heroiiniin ja ajautui rappiolle. Hän kuitenkin toipui vieroitushoidon ansiosta.

Vuonna 1974 kuntoutunut Clapton teki comebackin nostamalla reggaemusiikin hittilistoille Bob Marleyn kappaleesta "I Shot the Sheriff" tekemällään sovituksella. Vuonna 1977 julkaistiin albumi Slowhand, suuri kaupallinen menestys, jonka tunnetuin kappale lienee J.J. Calen säveltämä "Cocaine". Muita albumin hittejä olivat Wonderful Tonight ja southern rock -tyylinen "Lay Down Sally".

Noin vuotta myöhemmin Clapton alkoholisoitui. Omien sanojensa mukaan hän oli kerran nostanut revolverin ohimolleen ampuakseen itsensä, mutta jätti tämän tekemättä, koska ei olisi tällöin voinut jatkaa juomista. Aikanaan Clapton toipui tästäkin ja jatkoi tervehtyneenä menestyksekästä soolouraansa. 1980-luvulla Claptonin albumit eivät yleensä olleet kovin suuria kaupallisia menestyksiä. Kuitenkin hänen kappaleistaan tuli usein hittejä. Esimerkki tästä on "She's Waiting" albumilta Behind the Sun (1985).

20. maaliskuuta 1991 Claptonin 4-vuotias poika, Conor, kuoli pudottuaan 53. kerroksesta äitinsä ystävän asunnosta New Yorkissa. Tästä tapahtumasta Clapton kirjoitti yhden tunnetuimmista kappaleistaan, Tears In Heavenin, joka voitti Grammy-palkinnon. Seuraavana vuonna julkaistiin Claptonin akustinen live-esiintyminen MTV Unplugged -ohjelmassa (televisio-ohjelma, jossa esiintyy yhtyeitä ja artisteja, jotka soittavat musiikkiaan akustisilla soittimilla), josta tuli suuri menestys.

2000-luvulla hän teki B.B. Kingin kanssa albumin Riding with the King, jonka nimikappaleesta tuli menestys. 2004 Clapton palasi bluesjuurilleen julkaisemalla versiot lähes kaikista Robert Johnsonin kappaleista. Vuonna 2005 hän julkaisi albumin Back Home.

Vuonna 2006 Clapton ja J.J. Cale julkaisivat yhdessä albumin The Road to Escondido. Vuonna 2008 he voittivat Grammy-palkinnon levyllään kategoriassa paras nykybluesalbumi.

Muusikkona

Soolourallaan Claptonia luonnehditaan toisaalta säyseän aikuisrockin esittäjäksi, toisaalta suureksi valkoihoiseksi blueskitaran mestariksi. Osaa hänen tuotannostaan on arvosteltu ankarastikin, mutta hänet luetaan silti rock-historian tärkeimpien artistien joukkoon. Suurimpana innoittajanaan Clapton pitää blueslegenda Robert Johnsonia. 1990-luvulla Clapton julkaisi varsin hyvän vastaanoton saaneen levyn From the Cradle, joka sisältää ainoastaan vanhoja blues-standardeja. 2000-luvulla hän on tehnyt cover-versiot liki kaikista Robert Johnsonin kappaleista.

Kitarat

Alkujaan Clapton käytti lähinnä Gibsonin kitaroita esim. Les Paul -60, SG -61 ja 335 -64. Cream-yhtyeen aikoihin hän käytti monesti Gibsonin SG:tä, joista erityisesti hollantilaisen The Fool - ryhmän (Simon Posthuma, Marijke Koger, Barry Finch, Josje Leeger) psykedelisin maalauksin koristelema yksilö on kuuluisa.

Myöhemmin hän siirtyi muiden valmistajien kitaroihin. 1980-luvulla Clapton käytti live-esiintymisissään enimmäkseen Fenderin Stratocastereita, joista kuuluisin on Blackie. Blackie on 1956-vuoden Stratocaster-malli. 1970 Clapton osti useita Fendereitä ja yhdisteli niistä mieleisensä, näin sai alkunsa Blackie. Vuonna 2004 kyseinen Blackie-kitara myytiin 959,000 dollarin hintaan.

Diskografia

The Yardbirdsin kanssa (1962–1965)

• 1964 Five Live Yardbirds (live)
• 1965 For Your Love
• 1965 Having a Rave Up

John Mayall's Bluesbreakersin kanssa (1966)

• 1966 Blues Breakers with Eric Clapton

Creamin kanssa (1966–1968)

• 1966 Fresh Cream
• 1967 Disraeli Gears
• 1968 Wheels of Fire
• 1969 Goodbye Cream
• 1970 Live Cream (live)
• 1972 Live Cream Volume II (live)
• 1983 Strange Brew: The Very Best of Cream (kokoelma)
• 1995 The Very Best of Cream (kokoelma)
• 1997 Those Were The Days (box set)
• 2003 Cream: The BBC Sessions (kokoelma)
• 2005 Cream Gold (kokoelma)
• 2005 Royal Albert Hall London May 2-3-5-6 2005 (live)

Blind Faithin kanssa (1968–1969)

• 1969 Blind Faith

Derek and the Dominosin kanssa (1970)

• 1970 Layla and Other Assorted Love Songs
• 1970 In Concert (live)
• 1990 The Layla Sessions: 20th Anniversary Edition (box set)
• 1994 Live at the Fillmore (live)

Sooloalbumit

• 1970 Eric Clapton
• 1974 461 Ocean Boulevard
• 1975 There's One in Every Crowd
• 1976 No Reason to Cry
• 1977 Slowhand
• 1978 Backless
• 1981 Another Ticket
• 1983 Money and Cigarettes
• 1984 Too Much Monkey Business
• 1984 Backtrackin'
• 1985 Behind the Sun
• 1986 August
• 1989 Homeboy
• 1989 Journeyman
• 1994 From the Cradle
• 1998 Pilgrim
• 1999 The Blues
• 2001 Reptile
• 2004 Me and Mr. Johnson
• 2005 Back Home
• 2010 Clapton
• 2013 Old Sock

Live-albumit (soolo)

• 1973 Eric Clapton's Rainbow Concert
• 1975 E.C. Was Here
• 1980 Just One Night
• 1991 24 Nights
• 1992 Unplugged
• 1996 Crossroads 2: Live in the Seventies (box set)
• 2002 One More Car, One More Rider

Soundtrackit ja muut

• 1992 Rush
• 1997 Retail Therapy
• 2000 Riding With the King (B.B. Kingin kanssa)
• 2003 Concert for George (live)
• 2004 Sessions for Robert J. (CD/DVD)

Kokoelmat

• 1972 The History of Eric Clapton
• 1972 Eric Clapton at His Best
• 1973 Clapton
• 1982 Time Pieces: Best Of Eric Clapton
• 1987 The Cream of Clapton
• 1988 Crossroads (box set)
• 1999 Clapton Chronicles: The Best of Eric Clapton
• 2007 Complete Clapton (Tuplalevy)

Lähteet

• Jouko Ollila: Eric Clapton - Elämän siniset sävelet. Pop-Kirja, 2005.
• Jorma-Veikko Sappinen (toim.): Heavyrock. Pirkkala: Lehtijussi, 1978. ISBN 951-99188-3-3.
• Eric Clapton: Eric Clapton. Suom. J. Pekka Mäkelä. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21796-1.

Aiheesta muualla

• The Eric Clapton Portal by Where's Eric! The Eric Clapton Fan Club Magazine (englanniksi)
• The Official Eric Clapton Website (englanniksi)
• Claptons "Crossroads" Rehab centre, Antigua (englanniksi)
• The Unofficial Eric Clapton Website (englanniksi)
• The Eric Clapton FAQ (englanniksi)
• Sivusto esittelee Claptonin koristellun Gibson SG - kitaran (englanniksi)
• Eric Clapton Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)