The Yardbirds

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

The Yardbirds on vuonna 1963 perustettu lontoolainen rockyhtye, joka ainoana maailmassa voi ylpeillä sillä, että sen riveissä on soittanut kolme sähkökitaran mestaria ja suunnannäyttäjää: Eric Clapton, Jeff Beck ja Jimmy Page nousivat kuuluisuuteen The Yardbirdsin riveissä. Blues-rockin parissa aloittanut yhtye tunnetaan nykyisin parhaiten psykedeelisistä hiteistään "For Your Love", "Over, Under, Sideways, Down" ja "Heart Full of Soul".

The Yardbirds on myös versioinut monia bluesklassikoita. Yhtyeen hajottua Jimmy Page perusti Led Zeppelinin, joka soitti ensimmäiset konserttinsa syksyllä vuonna 1968 nimellä The New Yardbirds.

Perustaminen (1963)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keith Relf (laulu, huuliharppu), Chris Dreja (rytmikitara), Jim McCarty (rummut) ja Paul Samwell-Smith (basso) perustivat toukokuussa 1963 The Yardbirdsin, johon tuli mukaan soolokitaristiksi Anthony "Top" Topham. Yhtye sai bluesmuusikko Cyril Daviesilta kiinnityksen soittaa yhtyeensä taukojen aikana tämän klubi-illoissa Lontoon Twickenhamissa. Davies järjesti heille viikoittaisen esiintymisen Harrowissa ja yhtye alkoi harkita siirtymistä ammattilaisiksi. Tophamin vanhemmat eivät hyväksyneet tätä sekä opiskelun keskeytystä ja hän erosi yhtyeestä.[1] Eric Claptonista tuli yhtyeen uusi soolokitaristi syyskuussa 1963.

Maine (1964–1965)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1964 yhtye julkaisi albumin The Yardbirds with Sonny Boy Williamson. Albumi äänitettiin Joulukuussa 1963 konsertissa Lontoon Crawdaddy-klubilla ja se ilmestyi vuoden 1964 alussa.

Yhtyeen ensimmäinen oma albumi Five Live Yardbirds ilmestyi samana vuonna. Albumi julkaistiin alun perin vain Isossa-Britanniassa. Lisäksi julkaistiin kaksi singleä.

1965 Julkaistiin Graham Gouldmanin säveltämä "For Your Love", josta tuli yhtyeen ensimmäinen hitti. Kappaleen sovituksessa kitaroilla oli melko pieni osa sen perustuessa spinettiin ja bongorumpuihin

Clapton lähti yhtyeestä vuoden lopulla vastalauseena sille, että yhtye oli siirtymässä pop-vaikutteiseen suuntaan, jolloin blues jäi toissijaiseksi.

Jeff Beckin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Clapton oli lähtenyt, yhtye pyysi studiokitaristi Jimmy Pagea kokoonpanoon. Hän kieltäytyi suositellen Jeff Beckiä. [2] Jeff Beck oli yhtyeessä keskeisessä asemassa soveltaen sekä uutta tekniikkaa että show-eleitä. Yhtye teki useita menestyksekkäitä singlejä ja albumin Yardbirds joka tunnetaan paremmin nimellä Roger the Engineer sekä Yhdysvalloissa nimellä Over Under Sideways Down. Britannian painoksessa singleinä julkaistuja kappaleita ei kuultu. Tänä aikana yhtye kokeili erilaisia folkmusiikin tyylejä perinteisen blues-rock-tyylinsä rinnalla. Yhtyeen sisällä kehittyi kuitenkin jännitteitä ja lopulta Paul Samwell-Smith erosi erään konsertin jälkeen Keith Relfin oltua lavalla vahvassa humalatilassa.

Jimmy Pagen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jimmy Page oli katsomassa konserttia ja liittyi yhtyeeseen aluksi Samwell-Smithin tilalle auttaakseen jo sovituissa konserteissa. Vakiintumisen jälkeen tehtiin päätös Chris Drejan siirtymisestä basistiksi. Yhtye teki kiertueita Yhdysvalloissa ja Beckin heikko terveys alkoi rasittaa häntä. Yhtye soitti useita konsertteja vain nelimiehisellä kokoonpanolla.

Pagen ja Beckin aikainen kokoonpano teki vain yhden singlen Over Under Sideways Down/Psycho Daisies. Single nousi Yhdysvalloissa sijalle 43.[3]

Kokoonpano esiintyy Michelangelo Antonionin elokuvassa Blow-Up - erään suudelman jälkeen klubikohtauksessa soittaen kappaletta "Train Kept A-Rollin'". Ääniraidalla kitaristeina ovat Beck ja Page.

Jeff Beck jätti yhtyeen vuoden 1966 kesällä. Yhtye teki uutta suuntaa sekä materiaalia kokeillessaan koe- ja demoäänityksiä. Materiaalia julkaisitiin albumilla Little Games heinäkuussa 1967 vastoin sen tarkoitusta. Yardbirds sai vielä hitin vain Yhdysvalloissa julkaistusta Manfred Mann- yhtyeen "Ha Ha Said the Clown" cover-versiosta.

Yhtyeen viimeinen single "Goodnight Sweet Josephine" julkaistiin tammikuussa 1968. Singlen b-puoli "Think About It" sisälsi tulevan Led Zeppelin -hitin "Dazed and Confused" kitarariffejä. Page oli yhtyeen johtajana kesään 1968 saakka, jolloin yhtye lopetettiin vaikka sanotaan tosin, että yhtye oli hengeltään jo lopetettu edellisenä vuonna,[1] vaikka yhtyeellä oli hyvä konserttimaine erityisesti Yhdysvalloissa.[4]

Yhtye esiintyi viimeisen kerran Lutonissa heinäkuussa 1968. Page perusti John Paul Jonesin ja laulajan Robert Plantin kanssa Led Zeppelinin nimellä The New Yardbirds kiertuesopimusten täyttämiseksi. Chris Dreja tuli aluksi mukaan suunnitelmaan mutta erosi John Paul Jonesin tulon myötä.

Albumin Live Yardbirds featuring Jimmy Page nauhat hyllytettiin yhtyeen vaatimuksesta konsertin äänityksen epäonnistuttua ja asiaankuulumattomien äänitehosteiden lisäämisen vuoksi. Albumi julkaistiin myöhemmin Led Zeppelinin suosion hyödyntämiseksi mutta Pagen vaatimuksesta se vedettiin nopeasti pois markkinoilta.[5]

Muut jäsenet Yardbirdsin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Samwell-Smithistä tuli menestyvä tuottaja. Tunnetuimpia töitä ovat Cat Stevensin albumit, esimerkiksi Teaser And The Firecat sekä Tea For The Tillerman. Muita ovat olleet muun muassa Renaissance, Jethro Tull (Broadsword And The Beast) ja Chris de Burgh.

Keith Relf ja Jim McCarty jatkoivat aluksi folk-duona nimellä Together ja perustivat 1970-luvulla suosioon nousseen progressiivisen Renaissance-yhtyeen. Relf toimi yhtyeessä kitaristina laulaen vain taustoja. Hän jättäytyi yhtyeestä pois kahden albumin jälkeen ennen varsinaista läpimurtoa. 1970-luvulla Relf tuotti muun muassa Medicine Head - duon hitin "(And the)Pictures in the Sky"[6] Hän kuoli tapaturmaisesti kotonaan sähköiskuun Toukokuussa 1975.

Myös McCarty jäi pois Renaissance-yhtyeestä ennen varsinaisen suosion kautta. Hän oli mukana muun muassa Yardbirdsin jäsenten muodostamassa Box of Frogs kokoonpanossa. Hän on johtanut omaa yhtyettä Jim McCarty Band.

Chris Dreja opiskeli valokuvaajaksi. Hän otti Led Zeppelinin 1. albumin kansikuvan ja hänestä tuli myöhemmin menestyvä mainoskuvaaja.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1963 alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keith Relf – laulu, huuliharppu
  • Anthony "Top" Topham – soolokitara
  • Chris Dreja – rytmikitara
  • Jim McCarthy – rummut
  • Paul Samwell-Smith – basso

1963 loppu – 1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit:

Yardbirds with Sonny Boy Williamson (1964)

Five Live Yardbirds (1964)

  • Eric Clapton – soolokitara
  • Keith Relf – laulu, huuliharppu
  • Chris Dreja – rytmikitara
  • Jim McCarty – rummut
  • Paul Samwell-Smith – basso

1965[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit: For Your Love (1965) ja Having a Rave Up (1965)

  • Eric Clapton – soolokitara
  • Jeff Beck – soolokitara
  • Jimmy Page – soolokitara, basso (vierailevana artistina albumilla Having a Rave Up)
  • Keith Relf – laulu, huuliharppu
  • Chris Dreja – rytmikitara
  • Jim McCarty – rummut
  • Paul Samwell-Smith – basso

alku 1966 – kevät 1966[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit ''Yardbirds'' l. Roger the Engineer, Yhdysvalloissa Over Under Sideways Down

  • Jeff Beck – laulu, soolokitara, basso
  • Keith Relf – laulu, huuliharppu
  • Chris Dreja – rytmikitara
  • Jim McCarty – rummut
  • Paul Samwell-Smith – basso

kevät 1966 – kesä 1966[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

kesä 1966 – 1967[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi: Little Games (1967)

  • Jimmy Page – kitara
  • Keith Relf – huuliharppu, lyömäsoittimet, laulu
  • Chris Dreja – basso
  • Jim McCarty – rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu (esiintyi vain albumilla)

Vierailevat muusikot

1967 – 1968 hajoamiseen saakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jimmy Page perusti Led Zeppelinin nimellä The New Yardbirds heti tämän kokoonpanon jälkeen.

  • Jimmy Page - kitara
  • Keith Relf - huuliharppu, lyömäsoittimet, laulu
  • Chris Dreja - basso
  • Jim McCarty - rummut

1992 – toukokuu 2009 uudelleen kokoontuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chris Dreja - kitara, taustalaulu (1963-68, 1992-2013)
  • John Idan - laulu, kitara (-1994), basso (1994-2009)
  • Chris Dreja - kitara, taustalaulu
  • Jim McCarty - rummut, taustalaulu
  • Rod Demick - (1992-94) basso, huuliharppu, taustalaulu
  • Laurie Garman - (1994-1996) huuliharppu
  • Alan Glen - (1996-2003 ja 2008-09) huuliharppu
  • Miskimmin - (2003-08) huuliharppu
  • Ray Majors - (1994-95) kitara
  • Gypie Mayo - (1995-2004) kitara
  • Jerry Donahue - (2004-05) kitara
  • Ben King - (2005-) kitara

2009 (toukokuu) – nykyinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andy Mitchell - laulu, huuliharppu, akustinen kitara
  • Anthony "Top" Topham – soolokitara (1963, 2013 alkaen)
  • Ben King - kitara
  • Jim McCarty - rummut, taustalaulu
  • David Smale - basso

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Yardbirds with Sonny Boy Williamson - 1964
  • Five Live Yardbirds – 1964
  • For Your Love – 1965
  • Having a Rave Up – 1965
  • Roger the Engineer – 1966 (virallinen nimi The Yardbirds)
  • Over Under Sideways Down – 1966 (USA versio Roger the Engineer-levystä)
  • Little Games – 1967
  • "Live Yardbirds! Featuring Jimmy Page." – 1971
  • Birdland – 2003

Singlejä[1]

  • I Wish You Would/A Certain Girl - 1964
  • Good Morning Little Schoolgirl/I Ain't Got You - 1964
  • For Your Love/Got To Hurry - 1965

"For Your Love" kappaleessa vierailevat Brian Auger spinetti ja Denny Piercey bongorummut.[7]

  • Heart Full Of Soul/Steeled Blues - 1965

A-puolesta tehtiin versio, jossa intro soitetaan äänensärkijällä muokatun kitaran sijasta sitarilla. Versio on julkaistu kokoelmilla.

  • Still I'm Sad/Evil Hearted You - 1965 Tämä single sai molemmista puolistaan listamerkinnät.

A-puolella kuoron basso-osuudet laulaa Giorgio Gomelsky, joka oli tähän aikaan yhtyeen manageri. Kappale perustuu gregoriaaniseen kirkkomusiikkiin jonka McCarty ja Samwell-Smith sovittivat yhtyeelle.

  • Shapes of Things/You Are A Better Man Than I - 1966

B-puolen sävelsi Manfred Mann- yhtyeen Mike Hugg.

  • Over Under Sideways Down/Psycho Daisies - 1966

1960 - luvulla singlen kappaleita ei aina julkaistu albumeilla. Sekä singlet että muita kappaleita on julkaistu kokoelmilla, esimerkiksi

  • Honey In Your Hips 1994 CD

Yardbirds Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 5.6.1998 Turku, Down By The Laituri
  • 13.4.2001 Vaasa
  • 14.4.2001 Turku
  • 15.4.2001 Kokkola
  • 26.3.2014 Kokkola, Snellman-sali
  • 27.3.2014 Vaasa, Ritz
  • 28.3.2014 Turku, Logomo
  • 29.3.2014 Helsinki, Savoy-teatteri

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jouko Ollila: Eric Clapton - Elämän siniset sävelet. Pop-Kirja, 2005.
  • Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3
  • Ritchie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography ISBN 0 86369 648 1
  • Stephen Davis - Jumalten vasara Saaga Led Zeppelinistä

Vaikka Yardbirds ei ole pääaihe Yorken ja Davisin kirjoissa, ne tarjoavat tietoa Yardbirdsin vaiheista ja levytyshistoriasta sekä eri jäsenten lausuntoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sappinen
  2. Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World - lisälehti Guitar Legends 2005 s.12 (englanniksi)
  3. David Wells - 100 Greatest Psychedelic Records Diamond Publishing 2005 ISSN 1746 8051
  4. Ritchie Yorke s.53
  5. Ritchie Yorke s.52-53
  6. (And the)Pictures in the Sky single, Dandelion 1971
  7. Honey In Your Hips CD kokoelmalevy kansilehti Charly 1994

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Yardbirds.