Michelangelo Antonioni

Michelangelo Antonioni
Syntymäaika	29. syyskuuta 1912
Syntymäpaikka	Ferrara, Italia
Kuolinaika	30. heinäkuuta 2007
Kuolinpaikka	Rooma, Italia
Ammatti	elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Michelangelo Antonioni (29. syyskuuta 1912 Ferrara, Italia – 30. heinäkuuta 2007 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja, jonka visuaalinen ja tyylillinen näkemys ovat vaikuttaneet laajasti elokuvan kerrontaan. Antonioni oli eurooppalaisen elokuvan parhaita tyylitaitureita.^{kenen mukaan?}

Elämänvaiheet

Antonioni opiskeli Bolognan yliopistosta taloustiedettä. 1939 hän muutti Roomaan, jossa hän alkoi toimia elokuvan parissa vakavammin. Antonioni kirjoitti elokuva-arvosteluja Cinema-lehteen, joka oli fasistipuolueen virallinen elokuvalehti. 1940 hän opiskeli lyhyen ajan kuuluisassa elokuvakoulussa Centro Sperimentale di Cinematografia. 1942 hän sai ensimmäisen merkittävän kosketuksen elokuvatuotantoon, kun hän oli mukana tekemässä käsikirjoituksia Roberto Rossellinin elokuvaan Una pilota ritorna ja Enrico Fulchignonin elokuvaan I due foscari. 1943 hän aloitti ensimmäisen oman ohjauksensa, dokumentin Gente del Po, mutta sai sen valmiiksi vasta 1947. 1950 Antonioni ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa, Erään rakkauden tarinan. 1960 hän ohjasi ensimmäisen kansainvälisen menestyselokuvansa, Seikkailun.

Antonioni kuoli Roomassa 94-vuotiaana. Aiemmin samana päivänä oli kuollut myös toinen merkittävä elokuvaohjaaja, Ingmar Bergman. Antonioni oli ollut vuodesta 1985 saakka aivoverenkiertohäiriön vammauttama.

Maailmankatsomus

Antonioni määritteli itsensä marxilaiseksi intellektuelliksi, mutta yhtä lailla hän oli absurdisti ja eksistentialisti. Toisin kuin monet italialaisaikalaisensa (esimerkiksi Pier Paolo Pasolini ja Federico Fellini), joiden elokuvat kertovat yhteiskunnan syrjäytyneistä ja ovat perinteisellä tavalla kantaaottavia, Antonioni kuvasi usein eliitin ja kaupunkien porvariston sisällyksetöntä "elämistä" (eikä elämää). Hänen elokuvansa ovat pysähtyneitä länsimaisen ikävystyneisyyden ja harmauden runoelmia^{kenen mukaan?}, jotka, kuten Antonioni selitti Mark Rothkolle, "eivät kerro mistään – mutta tekevät sen täsmällisesti". Mitä enemmän elokuvassa minuutteja kuluu, sitä vähemmän asiat selkenevät ja sitä moniselitteisemmiksi ja mielettömämmiksi ne muuttuvat. Useassa Antonionin elokuvassa kuluva fiktiivinen elokuvan aika jää epäselväksi, elokuva koostuu irrallisista otoksista: juonta ei perinteisessä mielessä ole.

Kuuluisa on elokuvan Ammatti: reportteri viimeinen otto, joka kestää liki 10 minuuttia ja jota rakennettiin useita päiviä. Kamera ei liiku vaan kuvaa huoneesta läpi ikkunan, ja ikkunan takana pihalla tapahtuu vain vähän. Kaikki on kuitenkin suunniteltua ja hallittua. Päähenkilöä esittävä Jack Nicholson asettuu vuoteelleen ikkunan ääreen ja kuolee. Kuolema sängyssä on eleetöntä, mutta otto on ladattu täyteen pieniä elämän yksityiskohtia ja olemista. Kaikki pienet satunnaiset asiat – eläinten liikkeet, satunnaiset huudahdukset – tapahtuvat ikkunan ulkopuolella, espanjalaisella hiekkapihalla.

Katsoja on Antonionin elokuvissa usein samassa asemassa kuin elokuvan henkilöt: hän ei tiedä valkokankaalla sattuvasta yhtään enempää, "kaikki vain tapahtuu". Antonionin maailmassa ihminen on "maailmaan heitetty", ja hänen elokuvansa loppuvat usein äärimmäisen tyhjyyden, absurdiuden ja mielettömyyden kokemukseen.^{kenen mukaan?}

Filmografia

Gente del Po (1943), lyhyt dokumentti Nettezza urbana (1948), lyhyt dokumentti Roma – Montevideo (1948), lyhytelokuva Oltre l'oblio (1948), lyhytelokuva Bomarzo (1949), lyhytelokuva L'amorosa menzogna (1949) lyhytelokuva Superstizione (1949), lyhyt dokumentti Ragazze in bianco (1949), dokumentti Sette canne, un vestito (1949), lyhyt dokumentti La villa dei mostri (1950) lyhytelokuva La funivia del faloria (1950), lyhytelokuva Cronaca di un amore (Erään rakkauden tarina, 1950) I vinti (1952) La signora senza camelie (Nainen vailla sielua, 1953) Tentato suicido (episodi elokuvasta Amore in città, 1953) Le amiche (Pikku ystävättäriä, 1955), Cesare Pavesen romaani Torinosta Il grido (Huuto, 1957)

L'avventura (Seikkailu 1960) La notte (Yö, 1961) L'eclisse (Kuumetta, 1962) Il deserto rosso (Punainen erämaa, 1964), ensimmäinen värielokuva Prefazione (episodi elokuvasta I tre volti) (1965) Blowup (Blow-Up – erään suudelman jälkeen, 1966) Zabriskie Point (1970) Chung Kuo - Cina (Chung Kuo - Kiina, 1972), dokumentti Professione: reporter (Ammatti: reportteri, 1975) Il mistero di Oberwald (1980) Identificazione di una donna (1982) Ritorno a Lisca Bianca (jakso tv-sarjasta Falsi ritorni – per un archeologia del set, 1982) Fotoromanza (1984), televisiolle Kumbha Mela (1984), lyhyt dokumentti Roma (1989), lyhyt dokumentti Noto, Mandorli, Vulcano, Stromboli, Carnevale (1992), lyhyt dokumentti Par-delà les nuages (Pilvien takana, yhdessä Wim Wendersin kanssa, 1995) Il filo pericoloso delle cose (episodi elokuvasta Eros, 2004) Lo sguardo di Michelangelo (2004), lyhyt dokumentti

Kirjallisuutta

• Pomerance, Murray: Michelangelo Red Antonioni Blue: Eight Reflections on Cinema. Berkeley: University of California Press, 2011. ISBN 978-0-520-25870-9.

Aiheesta muualla

• Michelangelo Antonionin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa