Michelangelo Antonioni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michelangelo Antonioni
Michelangelo Antonioni.jpg
Syntymäaika 29. syyskuuta 1912
Syntymäpaikka Ferrara, Italia
Kuolinaika 30. heinäkuuta 2007
Kuolinpaikka Rooma, Italia
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Michelangelo Antonioni (29. syyskuuta 1912 Ferrara, Italia30. heinäkuuta 2007 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja, jonka visuaalinen ja tyylillinen näkemys ovat vaikuttaneet laajasti elokuvan kerrontaan. Antonioni oli eurooppalaisen elokuvan parhaita tyylitaitureita.kenen mukaan?

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonioni opiskeli Bolognan yliopistosta taloustiedettä. 1939 hän muutti Roomaan, jossa hän alkoi toimia elokuvan parissa vakavammin. Antonioni kirjoitti elokuva-arvosteluja Cinema-lehteen, joka oli fasistipuolueen virallinen elokuvalehti. 1940 hän opiskeli lyhyen ajan kuuluisassa elokuvakoulussa Centro Sperimentale di Cinematografia. 1942 hän sai ensimmäisen merkittävän kosketuksen elokuvatuotantoon, kun hän oli mukana tekemässä käsikirjoituksia Roberto Rossellinin elokuvaan Una pilota ritorna ja Enrico Fulchignonin elokuvaan I due foscari. 1943 hän aloitti ensimmäisen oman ohjauksensa, dokumentin Gente del Po, mutta sai sen valmiiksi vasta 1947. 1950 Antonioni ohjasi ensimmäisen pitkän elokuvansa, Erään rakkauden tarinan. 1960 hän ohjasi ensimmäisen kansainvälisen menestyselokuvansa, Seikkailun.[1]

Antonioni kuoli Roomassa 94-vuotiaana.[2] Aiemmin samana päivänä oli kuollut myös toinen merkittävä elokuvaohjaaja, Ingmar Bergman. Antonioni oli ollut vuodesta 1985 saakka aivoverenkiertohäiriön vammauttama.

Maailmankatsomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antonioni määritteli itsensä marxilaiseksi intellektuelliksi, mutta yhtä lailla hän oli absurdisti ja eksistentialisti. Toisin kuin monet italialaisaikalaisensa (esimerkiksi Pier Paolo Pasolini ja Federico Fellini), joiden elokuvat kertovat yhteiskunnan syrjäytyneistä ja ovat perinteisellä tavalla kantaaottavia, Antonioni kuvasi usein eliitin ja kaupunkien porvariston sisällyksetöntä "elämistä" (eikä elämää). Hänen elokuvansa ovat pysähtyneitä länsimaisen ikävystyneisyyden ja harmauden runoelmiakenen mukaan?, jotka, kuten Antonioni selitti Mark Rothkolle, "eivät kerro mistään – mutta tekevät sen täsmällisesti". Mitä enemmän elokuvassa minuutteja kuluu, sitä vähemmän asiat selkenevät ja sitä moniselitteisemmiksi ja mielettömämmiksi ne muuttuvat. Useassa Antonionin elokuvassa kuluva fiktiivinen elokuvan aika jää epäselväksi, elokuva koostuu irrallisista otoksista: juonta ei perinteisessä mielessä ole.

Kuuluisa on elokuvan Ammatti: reportteri viimeinen otto, joka kestää liki 10 minuuttia ja jota rakennettiin useita päiviä. Kamera ei liiku vaan kuvaa huoneesta läpi ikkunan, ja ikkunan takana pihalla tapahtuu vain vähän. Kaikki on kuitenkin suunniteltua ja hallittua. Päähenkilöä esittävä Jack Nicholson asettuu vuoteelleen ikkunan ääreen ja kuolee. Kuolema sängyssä on eleetöntä, mutta otto on ladattu täyteen pieniä elämän yksityiskohtia ja olemista. Kaikki pienet satunnaiset asiat – eläinten liikkeet, satunnaiset huudahdukset – tapahtuvat ikkunan ulkopuolella, espanjalaisella hiekkapihalla.

Katsoja on Antonionin elokuvissa usein samassa asemassa kuin elokuvan henkilöt: hän ei tiedä valkokankaalla sattuvasta yhtään enempää, "kaikki vain tapahtuu". Antonionin maailmassa ihminen on "maailmaan heitetty", ja hänen elokuvansa loppuvat usein äärimmäisen tyhjyyden, absurdiuden ja mielettömyyden kokemukseen.kenen mukaan?

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gente del Po (1943), lyhyt dokumentti
  • Nettezza urbana (1948), lyhyt dokumentti
  • Roma – Montevideo (1948), lyhytelokuva
  • Oltre l'oblio (1948), lyhytelokuva
  • Bomarzo (1949), lyhytelokuva
  • L'amorosa menzogna (1949) lyhytelokuva
  • Superstizione (1949), lyhyt dokumentti
  • Ragazze in bianco (1949), dokumentti
  • Sette canne, un vestito (1949), lyhyt dokumentti
  • La villa dei mostri (1950) lyhytelokuva
  • La funivia del faloria (1950), lyhytelokuva
  • Cronaca di un amore (Erään rakkauden tarina, 1950)
  • I vinti (1952)
  • La signora senza camelie (Nainen vailla sielua, 1953)
  • Tentato suicido (episodi elokuvasta Amore in città, 1953)
  • Le amiche (Pikku ystävättäriä, 1955), Cesare Pavesen romaani Torinosta
  • Il grido (Huuto, 1957)
  • L'avventura (Seikkailu 1960)
  • La notte (, 1961)
  • L'eclisse (Kuumetta, 1962)
  • Il deserto rosso (Punainen erämaa, 1964), ensimmäinen värielokuva
  • Prefazione (episodi elokuvasta I tre volti) (1965)
  • Blowup (Blow-Up – erään suudelman jälkeen, 1966)
  • Zabriskie Point (1970)
  • Chung Kuo - Cina (Chung Kuo - Kiina, 1972), dokumentti
  • Professione: reporter (Ammatti: reportteri, 1975)
  • Il mistero di Oberwald (1980)
  • Identificazione di una donna (1982)
  • Ritorno a Lisca Bianca (jakso tv-sarjasta Falsi ritorni – per un archeologia del set, 1982)
  • Fotoromanza (1984), televisiolle
  • Kumbha Mela (1984), lyhyt dokumentti
  • Roma (1989), lyhyt dokumentti
  • Noto, Mandorli, Vulcano, Stromboli, Carnevale (1992), lyhyt dokumentti
  • Par-delà les nuages (Pilvien takana, yhdessä Wim Wendersin kanssa, 1995)
  • Il filo pericoloso delle cose (episodi elokuvasta Eros, 2004)
  • Lo sguardo di Michelangelo (2004), lyhyt dokumentti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ephrain Katz: The International Film Encyclopedia. The Macmillan Press Ltd, 1980. ISBN 0 333 27497 0.
  2. Repubblica.it

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pomerance, Murray: Michelangelo Red Antonioni Blue: Eight Reflections on Cinema. Berkeley: University of California Press, 2011. ISBN 978-0-520-25870-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.