Psykiatrinen sairaala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wienin entinen psykiatrinen sairaala, Narrenturm, on Euroopan vanhin mielisairaalaksi rakennettu rakennus.

Psykiatrinen sairaala (puhekielessä usein mielisairaala) on sairaala, joka on erikoistunut vakavista mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista kärsivien henkilöiden hoitoon. Potilaiden hoitoon tulon syynä voi olla muun muassa vakava masennus, itsemurhariski, ahdistuneisuushäiriöt tai pelkotilat, psykoottisuus tai päihteiden käytön aiheuttama psyykkinen oireilu.

Mielisairaiden eristämisestä on asiakirjoja jo keskiajalta.[1] Ensimmäinen tunnettu psykiatrinen sairaala on Bethlem Royal Hospital (tunnettu myös nimellä Bedlam), joka perustettiin Lontooseen vuonna 1247, ja joka vuoteen 1403 mennessä oli alkanut ottaa hoitoon psykiatrisia potilaita. Mielisairaaloiden historiaa on koonnut muun muassa Michel Foucault teoksessaan Folie et déraison: Histoire de la folie à l'âge classique vuonna 1961.[2] Valvonnan, mielisairaaloiden ja vankiloitten arkkitehtuuria Foucault käsittelee teoksessaan Tarkkailla ja rangaista vuodelta 1975.[3] Panoptikon[4] oli oheisessa kuvassa oleva rakennustyyppi, jonka Jeremy Bentham myöhemmin suunnitteli erityisesti laitoksiin, joissa tarvittiin jatkuvaa valvontaa.

Suomessakin mielisairaiden eristys alkoi keskiajalla. Vielä 1700-luvulla heidät eristettiin muun muassa spitaalisten kanssa. Seilin saaressa Turun saaristossa oli 1600-luvulla perustettu leprasiirtola, jonne potilaat joutuivat tuomaan mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa arkun rakentamista varten, sillä sieltä ei ollut paluuta. Vuonna 1755 saarelle avattu mielisairaala jatkoi toimintaansa vuoteen 1962. Tämän jälkeen mielisairaalan rakennukset ovat olleet Turun yliopiston kuuluvan Saaristomeren tutkimuslaitoksen käytössä.

Vuonna 1971 lääkintöhallitus asetti työryhmän suunnittelemaan psykiatrisen terveydenhuollon kehittämistä. Em. työryhmän ehdotuksen perusteella lääkintöhallitus hyväksyi vuonna 1977 mielisairaslain osittaisen uudistuksen, jossa muun muassa luovuttiin A- ja B-mielisairaalajaosta ja avohoitoa tukevat hoitomuodot tulivat valtionosuuden piiriin.[5]

Psykiatrian sairaalakeskeisen hoitojärjestelmän purkaminen alkoi vuonna 1983, ja jatkui 1990-luvun puolelle. 1990-luvun alussa psykiatrinen hoito yhdistettiin yleissairaanhoitoon, kuntainliitot lakkautettiin ja suoraan sairaanhoitopiireille jaettavasta valtionosuudesta luovuttiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että psykiatrinen hoito siirtyi osaksi yleissairaaloiden toimintaa ja kunnat pystyivät priorisoimaan psykiatrian varojen käyttöä. Tämän seurauksena mielisairaalaverkkoa harvennettiin, ja potilaspaikat ja hoitoajat lyhenivät. Tavoitteena oli siirtää psykiatrisen hoidon painopiste avohoitoon, mutta 1990-luvun alun lama ja säästöt kuitenkin aiheuttivat huomattavia vaikeuksia tämän tavoitteen toteutumisessa.[6]

Avohoitopalveluja ei kuitenkaan ole järjestetty riittävästi ja tuhansia tuen tarpeessa olevia ihmisiä on jäänyt ilman tarvitsemaansa hoitoa [7]. Tämän vuoksi psykiatrisia sairaalapaikkoja halutaan Suomessa nyt avata lisää, vaikka Euroopassa ja muualla maailmassa suuntauksena on ollut avopalveluiden kehittäminen[8]. Pisimmälle psykiatrisia avohuollon palveluja on kehitetty Italiassa, jossa käytännöllisesti katsoen kaikki mielisairaalat on korvattu avohuollolla.

Psykogeriatrinen sairaala hoitaa psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa olevia vanhuksia. Potilaat ovat yleensä kroonikoita, jotka eivät enää pysty itse huolehtimaan itsestään, ja joista osa on vuodepotilaita.

Suomalaisia psykiatrisia sairaaloita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keroputaan psykiatrisen sairaalan rakennuksia Torniossa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. mielisairaanhoidon aikajana http://www.mdx.ac.uk/WWW/STUDY/earthcor.htm
  2. Michel Foucault (2006) The History of Madness. Routledge : ISBN 0-415-27701-9
  3. Michel Foucault, Discipline and Punish (1977) The Birth of the Prison. Vintage, New York
  4. Panopticon http://en.wikipedia.org/wiki/Panopticon
  5. Eskola J (1983) Psykiatrinen terveydenhuolto – lainsäädännön ja julkisen toiminnan kehitys. Teoksessa: Achté K, Suominen J & Tamminen T (toim) Seitsemän vuosikymmentä suomalaista psykiatriaa. Suomen Psykiatriyhdistys r.y, s 151–172.
  6. Mielonen, M.-L. 2000. Psykiatrinen hoito: mistä ja mihin suuntaan? Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan muutoksen historia ja sen arviointi. Oulu: Psykiatrian klinikka, Oulun yliopisto.
  7. Kuka auttaa kun mieli järkkyy. Suomen Kuvalehti 12.12.2001 http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/lehdet/2001/sk-292001-aiheet/kuka-auttaa-kun-mieli-jarkkyy.aspx
  8. Taipale, Ilkka (1998) Mielen sairaat ja palveluasunnot. Arviointiraportti palveluasuntojen tarpeesta Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:32
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.