Ahdistuneisuushäiriö

Wikipedia
Ohjattu sivulta Ahdistuneisuushäiriöt
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ahdistusta kuvaava norjalaisen taidemaalarin Edvard Munchin teos Huuto.

Ahdistuneisuushäiriöiksi kutsutaan psykiatrisia häiriöitä, joissa keskeisiä oireita ovat ahdistuneisuus, jännittyneisyys ja pelko. Ahdistuneisuushäiriöissä ihmisen todellisuudentaju useimmiten säilyy, toisin kuin psykooseissa, jotka ovat vakavampia mielenterveyden ongelmia.

Neljäsosa väestöstä kärsii jostain ahdistuneisuushäiriöstä jossain elämänsä vaiheessa. Ahdistuneisuushäiriö tulee erottaa normaalista kaikkien elämään kuuluvasta ahdistuksesta. Ahdistuneisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista, tilanteeseen nähden liiallista ja selvästi normaalia elämää haittaavaa ahdistusta.

Ahdistuneisuushäiriöitä kutsutaan myös neuroottisiksi häiriöiksi tai neurooseiksi, vaikkakin termi neuroosi juontaa alun perin aivan muualta kuin ahdistuneisuushäiriöistä (v. 1769 lääkäri William Cullen kuvasi käsitteellä hermosto-oireita, joita ei voinut selittää fysiologisesti (kreik. "νεῦρον" (hermo) ja -osis (poikkeavuuus)). Psykoanalyysi omaksui kuitenkin käsitteen kuvaamaan lieviä mielenterveydenongelmia[1]. Nykyään psykiatriassa neuroosi-käsitteen käyttö on huomattavasti vähentynyt.[2] Ahdistushäiriöihin liittyy yleensä "autonomisen hermoston oireita", joita ovat muun muassa seuraavat:

  • Hikoilu
  • Sydämentykytys
  • Hengenahdistus, ilman loppumisen tunne
  • Huimaus
  • Pahoinvointi
  • Vatsaoireet
  • Ahdistava tunne rinnassa
  • Tihentynyt virtsaamisen tarve
  • Unettomuus
  • Erektiohäiriöt

Ahdistuneisuushäiriöiden synnystä on monia teorioita, mutta tarkkoja syitä ei tiedetä. Ahdistusdiagnoosi muuttuu usein vuosien varrella depressiodiagnoosiksi eli potilas pääsee eroon ahdistuksesta, mutta sairastuu masennukseen.[3] Tämä saattaa johtua siitä, että ahdistuksen hoidossa yleisesti käytettävät bentsodiatsepiinit voivat aiheuttaa masennusta.

Alkoholin liikakäytön on todettu aiheuttavan ahdistuneisuushäiriöitä.[3] Ahdistuneisuushäiriöt ovat tavallisia myös muita psyykkisiä sairauksia sairastavilla, kuten skitsofreenikoilla.

Tavallisimmat ahdistuneisuushäiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

  • Pitkäaikainen ahdistus, joka ei liity mihinkään tiettyihin olosuhteisiin tai tekijöihin.

Paniikkihäiriö

  • Vaikeat, toistuvat ahdistuskohtaukset, jotka eivät ainakaan aluksi liity mihinkään tiettyyn tekijään, kuten paikkaan, vaan ovat ennustamattomia.

Sosiaalisten tilanteiden pelko (viral. nimi. antrofobia) ja muut fobiat

  • Fobia on epänormaalia pelkoa, jota ihminen ei tavallisesti tunne ainakaan yhtä voimakkaana. Se liittyy usein esim. kaupassa ja virastoissa käyntiin, pahimillaan jopa pihalla käyntiin.
  • Pelko voi liittyä myös sosiaaliseen tilanteeseen tai muiden huomion kohteena olemiseen. Yleensä pelko liittyy tilanteisiin, joissa on ympärillä vieraita ihmisiä. Myös katsekontakti vieraan ihmisen kanssa saattaa johtaa vakavaan pelkotilaan. Kaupassa asiointikin saattaa laukaista pelkotilan.
  • "Kahvikuppineuroosi" on arki-ilmaisu[4] käsien vapinalle tilanteissa, jossa vaaditaan tarkkuutta ja on tai kuvittelee olevansa huomion kohteena.

Pakko-oireinen häiriö eli pakkoneuroosi

  • Tyypillisesti toistuvat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. Pakkoajatukset ovat yllykkeitä, mielikuvia tai ajatuksia, jotka kaavamaisina palaavat yhä uudelleen mieleen. Pakkotoiminnot ovat toimintamalleja, joita toistetaan yhä uudelleen kuin pakotettuna (esimerkiksi jatkuva käsien pesu, asioiden tarkistelu).
  • Erilaisia pakko-ajatuksia ja -toimintoja voivat olla muun muassa:
    • Likaisuuteen liittyvät pelot ja ajatukset. Ihminen kokee esimerkiksi joka puolella olevan runsaasti bakteereita, pelkää niitä ja pesee itseään jatkuvasti.
    • Liiallinen huoli omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
    • Seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen liittyvät pelot, yllykkeet tai ahdistavat mielikuvat.
    • Täsmällisyyden tai symmetrian liiallinen tavoittelu ympäristössä tai itsessä (esimerkiksi puheessa, käytöksessä).
    • Kohtuuton säästäväisyys.

Käytännössä pakko-ajatukset voivat muodostua mistä vain. Suurin osa oireista on ihmiselle normaaleja ominaisuuksia – pakkoajatuksen niistä tekeekin se, että ajatukset tai pelot haittaavat jokapäiväistä elämää, eli ovat kyseiseen tilanteeseen nähden liiallisia.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahdistuneisuushäiriöitä pidetään melko lievinä sairauksina, ja ne tarvitsevat vain harvoin sairaalahoitoa. Yleisenä hoitona ovat SSRI-tyyppiset masennuslääkkeet. Paniikkihäiriötä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa lääkitään toisinaan bentsodiatsepiiniryhmään kuuluvilla lääkeaineilla. Nämä lääkeaineet aiheuttavat säännöllisesti käytettyinä usein riippuvuutta, joka ilmenee muun muassa lääkkeen vähentämisen tai lopettamisen yhteydessä ilmaantuvina vieroitusoireina[5]. Lisäksi eräät sivuvaikutukset ovat samanlaisia kuin oireet, joihin lääkitys on aloitettu. Oireiden vaikeutuessa bentsodiatsepiinihoidon aikana onkin aina epäiltävä sivuvaikutusten ilmaantumista, ennen kuin päätellään perustaudin pahentuneen.[6]

Jos bentsodiatsepiinia sisältävää lääkevalmistetta käytetään raskauden aikana, on vaarana, että vastasyntyneellä ilmenee voimakkaita vieroitusoireita[7].

Neuroosi käsitteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuroosi on ahdistuneisuushäiriötä vanhempi käsite, joka psykonalyyttisessä viitekehyksessä usein sisälsi ahdistusoireita. Neurooseista puhuttiin jo 1700-luvulta alkaen. Neuroottiseksi on alun perin alettu kutsua ihmisiä, joilla oli epämääräisiä tai vaikeasti ymmärrettäviä, usein somaattisesti oireilevia tiloja, joita pidettiin hermoston rappeutumisesta johtuvina. Käsitteen teki tunnetuksi Sigmund Freud (1856-1939), joka muutti käsitteen merkitystä tarkoittamaan häiriöitä, jotka johtuvat psyyken ristiriidoista ja tästä aiheutuvan ahdistuksen torjunnasta.

Käsite on vakiintunut psykologisessa ja psykiatrisessa kielenkäytössä, mutta viime aikoina sen käyttö on huomattavasti vähentynyt, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa käytössä olevassa DSM-tautiluokituksessa ei kyseistä termiä enää käytetä. Sen sijaan Suomessakin virallisessa asemassa oleva ICD-tautiluokitus käyttää sitä edelleen. Nykyisin termiä neuroosi käytetään useimmiten synonyyminä ahdistuneisuushäiriölle. Nykyään on kuitenkin useita teorioita näiden ns. neuroottisten häiriöiden synnystä, ja niiden välillä ei ole mitään muuta selkeää yhteistä tekijää kuin niille annettu otsikko ’neuroosit’.

Puhekielessä käsitettä neuroosi käytetään hyvin laajasti, eikä sillä useinkaan tarkoiteta sairauden kriteerit täyttävää ahdistuneisuushäiriötä. Usein esimerkiksi toisen ihmisen yletöntä järjestyksenhalua, muiden mielestä liiallista siivoamista tai asioiden tarkistelua kutsutaan neuroottiseksi. Sairauden kriteerit täyttyvät kuitenkin vain, jos ihmisen normaali elämä häiriintyy merkittävästi, esimerkiksi järjestelyyn, siivoamiseen ja tarkisteluun kuluu joka päivä useita tunteja ja se haittaa sosiaalista elämää, töiden tekoa tai opiskelua ja muuta normaalia elämää merkittävällä tavalla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russon, John (2003). Human Experience: Philosophy, Neurosis, and the Elements of Everyday Life. State University of New York Press. ISBN 0791457540.  See also Kirsten Jacobson, (2006), "The Interpersonal Expression of Human Spatiality: A Phenomenological Interpretation of Anorexia Nervosa," Chiasmi International 8, pp. 157-74.
  2. Yle, Akuutti
  3. a b Herkules.oulu.fi
  4. Timo Telaranta: Treatment of Social Phobia by Endoscopic Thoracic Sympathicotomy
  5. Järvenpään sosiaalisairaalan bentsodiatsepiini-tietopaketti
  6. Tietoa bentsodiatsepiineista. Esite. A-klinikkasäätiö. Kettutien A-poliklinikka 1993/1996.
  7. Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana. 2008. Heli Malm, Kirsi Vähäkangas, Anna-Liisa Enkovaara ja Olavi Pelkonen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]