Kiusaaminen
Wikipedia
Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä, jota esiintyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan. Kiusaaminen on verrattavissa uhitteluun (engl. taunt).
Kiusaaminen on joko suoraa tai välillistä maineen pilaamista. Kiusaaja pyrkii yleensä ensin pilaamaan toisen maineen, jotta hän voi muista välittämättä koventaa hyökkäystään, kunnes kiusattu menettää toimintakykynsä. Kiusaamiselta voi puolustautua uhittelemalla, mutta se edellyttää lain kunnioittamista..
Verbaalinen kiusaaminen on sarkastinen huomautus, haaste tai loukkaus, joka on tarkoitettu ihmisen saattamiseksi onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan.
Eleellistä kiusaamista ovat esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttäminen, oven paiskaaminen kiinni, sylkeminen huomion herättämiseksi ja tahallinen tuijotus.
Fyysinen kiusaaminen on fyysistä pahoinpitelyä kuten lyömistä, potkimista, tönimistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä kohti.
Pääomateoreettisesti kiusaaminen on sosiaalisen kilpailun muoto, jolla pyritään saavuttamaan hallinta vastustajan hallitsemasta kulttuurisesta pääomasta, tarkemmin sanoen statuksesta, johon habitus osittain perustuu. Verbaaliset, eleelliset ja fyysiset hyökkäykset on suunniteltu ihmisen sosiaalisten kasvojen tuhoamiseen. Kasvot ja ryhti, eli ihmisen fyysinen olemus, ilmentävät habitusta, ihmisen opittua psyko-sosiaalista olotilaa, joka muuttuu epävarmaksi pääomien hallinnan menettäessä tai fyysisen hyvinvoinnin vaarantuessa, kiusaajan väkivallan takia. Pääomat määrittävät ihmisen aseman kentillä, joilla ihminen oppii habituksensa, joten kiusaajan kohdistama hyökkäys uhkaa juuri niitä pääomia, joihin hänen asemansa yhteisössä perustuu.
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kiusaaja on muun yhteisön mielestä on viaton uhri, kun taas kiusattua pidetään yleensä sairaana, siis perustavasti kyvyttömänä noudattamaan normeja. Kiusaaja pystyy alistamaan toisia, koska yhteisön normit ovat sokeita alistamiselle. Yhteisö uskoo, että se on virheetön eikä se tarvitse keinoja estää niinkin äärimmäisiä ongelmia. Samaan aikaan yhteisö on aina hierarkkinen, eli se perustuu pääomien väkivaltaiseen keräämiseen muiden kustannuksella. Kiusaajan epäsosiaalisuus onkin todennäköisesti yhteisön tuote, ja yhteisön epärationaalisuuden tuote [1].
Kiusattu on ihminen, jonka persoonallisuus, ja habitus sen osana, on ristiriidassa yhteisön hierarkkisuuden kanssa. Persoonallisuushäiriöiset ihmiset valitsevat syntipukikseen aina juuri tämäntyyppiset ihmiset. Kiusattu rikkoo kiusaajan mielestä yhteisön hierarkkisuutta, siis sitä aluetta, johon yhteisö ei kiinnitä huomiota, ja siksi kiusaamista ei huomata ennen kuin joku valittaa joutuneensa sen kohteeksi. Tällöin uhriksi joutunutta pidetään yleensä sairaana, koska hän ei ilmeisesti pysty toimimaan niin kuin yhteisössä normaalisti toimitaan. Ongelma paikallistetaan kiusattuun eikä väkivaltaiseen kiusaajaan, tai yhteisön hierarkkiseen kulttuuriin.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
