Depersonalisaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Depersonalisaatio on dissosiaatiota, jossa henkilö kokee itsensä epätodelliseksi. Termiä käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1898.[1]

Depersonalisaatiota saattaa ilmetä useissa psyykkisissä ja somaattisissa sairauksissa, mutta sen kaltaisia kokemuksia saattaa esiintyä satunnaisina myös terveillä ihmisillä. Toistuviin depersonalisaatiotiloihin ei aina välttämättä liity muita mielenterveyden ongelmia, vaan kyseessä on erillinen depersonalisaatiohäiriö.[2]

Traumatisoitumisen yhteydessä tapahtuva rakenteellinen dissosiaatio voi sisältää depersonalisaation kokemuksia esim.”Se tapahtui, mutta ei minulle” tai vaikeutta tunnistaa itseään peilistä, tai kokea jokin kehon osa itseen kuuluvaksi.

Depersonalisaatioon liittyy varsin usein myös derealisaatio, ympäristön kokeminen epätodelliseksi. Myös trauman aiheuttamissa takaumissa ympäristö koetaan epätodellisena, traumaann juuttuneen persoonallisuuden osan eläessä menneisyydessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markku Siivola: Depersonalisaatio - itsetuntemuksen pelottava taival 3.8.2004. Therapeia-säätiö. Viitattu 17.1.2008.
  2. Matti Huttunen: Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio) 20.4.2007. Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 17.1.2008.
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.