Takauma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo psykologisesta ilmiöstä. Takauma on myös tarinankerronnan muoto kirjallisuudessa ja elokuvissa.

Takauma on psykologinen ilmiö, jossa henkilö kokee aiemman tapahtuman tai sen osia uudelleen ja yleensä hyvin voimakkaasti. Kokemukset voivat olla iloisia, surullisia, jännittäviä tai sisältää mitä tahansa tunteita.[1] Termiä käytetään erityisesti silloin, kun muistikuva koetaan tahattomasti tai kun se on niin voimakas, että henkilö ikään kuin elää kokemuksen uudelleen kykenemättä täysin tunnistamaan sitä muistikuvaksi ja pystymättä erottamaan sitä "tässä hetkessä" oikeasti tapahtuvasta.[2]

Teoreettinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tahattomasti toistuvien muistikuvien vaikeasti tavoitettavasta luonteesta johtuen niiden kokemisesta tiedetään hyvin vähän. Teoreetikot ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että ilmiö johtuu osin tavasta, jolla muistikuvat tietyn tyyppisistä tapahtumista alustavasti taltioidaan muistiin, osin siitä, millainen muistin rakenne on, ja myös siitä, millaisena henkilö myöhemmin muistaa tapahtuman[3].

Takaumailmiötä selittämään pyrkivät teoriat voidaan yleisesti jakaa kahta eri näkemystä kannattaviin. Erillismekanisminäkemys on kliinisesti suuntautunut, ja sen mukaan tahattomat muistikuvat johtuvat traumaattisista tapahtumista ja tapahtumiin liittyy erillinen muistimekanismi. Tätä tukevat tutkimukset implisiittisen vs.eksplisiittisen muistin erilaisuudesta. Kuinka jo lähtökohtaisesti muistimekanisemissa täytyy olla jotain erilaista, kun traumaattisia tapahtumia ei useinkaan voi muistaa tai toistaa sanallisessa muodossa, vaan ne nimenomaan muistetaan takaumina. Perusmekanisminäkemys taas perustuu tavallisen muistin muistitutkimukseen. Sen mukaan traumaattiset muistikuvat taltioidaan samalla tavalla kuin normaalitkin muistikuvat. Molemmat näkökulmat ovat yhtä mieltä siitä, että tahattomasti toistuvat muistikuvat syntyvät tavanomaisista poikkeavista tapahtumista.lähde? Biopsykologisen, evolutiivisen, neuropsykologisen, moninaisen traumatietämyksen "sateenvarjo teoria" persoonan rakenteellinen dissosiaatioteoria antaa metateoriana eri näkemyksille yhteistä maaperää, josta käsin lähestyä aihetta.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bernsten, D. & Rubin, D. (2002) Emotionally Charged Autobiographical Memories Across the Life Span:The Recall of Happy, Sad, Traumatic, and Involuntary Memories. Psychology and Aging. 17(4), 636-652.
  2. Brewin, C., Gregory, J., Lipton, M. & Burgess, N. (2010) Intrusive Images in Psychological Disorders: Characteristics, Neural Mechanisms, and Treatment Implications. Psychological Review. 117(1), 210-232.
  3. Ehlers, A., Hackmann, A., & Michael, T. (2004). Intrusive Re-Experiencing in post-traumatic stress disorder: Phenomenology, theory and therapy. Memory, 12(4), 403-415.
  4. Leikola A: Katkennut totuus – Traumatutkielma. Emotionaalinen trauma, rakenteellinen dissosiaatio ja psykopatologia. Prometheus kustannus Oy, 2014
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.