Sähköhoito

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sähköhoito tai sähköšokkihoito eli elektrokonvulsiivinen hoito (ECT) on vaikeaan masennukseen käytettävä hoitomuoto. Se on todettu psykoottisen masennuksen tehokkaimmaksi hoitomuodoksi. Masennuksen lisäksi sähköhoitoa käytetään joskus katatonisen skitsofrenian hoidossa ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoidossa.[1][2][3][4] Tilastojen mukaan 251 henkilöä sai Suomessa sähköhoitoa vuonna 2005. Vuonna 2012 sähköhoitoon liittyviä käyntejä oli noin 3 600. Sähköhoitojen määrä on moninkertaistunut kymmenessä vuodessa.[5] Kaikkia tapauksia ei kuitenkaan tilastoida.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset kokeilut sähkön käyttämisestä hoitomuotona suoritti Jean-Antoine Nollet vuonna 1746 ilman näkyvää tulosta. Vuonna 1747 Genevessä Professori Jean Jallabert onnistui ensimmäinen käyttämään sähköä hoitomuotona palauttaessaan tunnon potilaan oikeaan käteen, joka lopulta toimi normaalisti.[7].

Masennuksen hoidossa sähkö keksittiin 1930-luvulla, kun havaittiin epilepsiaa sairastavien skitsofreniapotilaiden psykoottisten oireiden lievittyvän selvästi epileptisen kohtauksen jälkeen. Italialaiset Ugo Cerletti (1877–1963) ja Lucio Bini (1908–1964) ottivat vuonna 1937 käyttöön sähköšokin[8]. Sherwin B. Nuland antoi seuraavanlaisen kuvauksen sähköhoidon ensimmäisestä käyttökerrasta ihmiseen:

"He ajattelivat että 'no, kokeillaan 55 volttia kahden kymmenesosasekunnin ajan. Se nyt ei ainakaan mitään pahaa vahinkoa tee.' Ja niin tehtiin. [...] Tämä kaveri — muistakaa, häntä ei edes nukutettu — heti rajun kouristelun päätyttyä, ponnahti istumaan, katsoi näitä kolmea kaveria ja sanoi: 'Mitä helvettiä te paskiaiset oikein yritätte tehdä?' No, he olivat niin tyytyväisiä kuin vain voi olla, koska potilas ei ollut sanonut järkevää sanaa koko viikkojen mittaisen tarkkailun aikana."[9]

Potilaille alettiin aiheuttaa epileptisia kohtauksia keinotekoisesti, ja joidenkin potilaiden todettiin hyötyvän niistä selvästi. Lievän sähköjännitteen johtamisesta aivojen läpi (sähköšokki) tuli yleinen hoitomuoto vuonna 1938, vaikka sen havaittiin aiheuttavan potilaille muistihäiriöitä ja älyllisten toimintojen taantumista. Menetelmä yleistyi Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1940-luvun alussa. Suomeen ensimmäisen sähköhoitokojeen toi Kellokosken sairaalan ylilääkäri Paavali Alivirta vuonna 1941. Kouristuskohtauksia aiheutettiin myös insuliinin avulla, mutta insuliinišokkihoito ei ole enää käytössä siihen liittyvän kuolemanriskin vuoksi[10].

1960-luvulla sähköhoidon käyttö väheni lääkehoidon kehittymisen takia. Sähköhoidon uusi nousu alkoi 1980-luvulla, kun sen huomattiin olevan edelleen tehokas hoitokeino sellaisissa vaikeissa psykiatrisissa tiloissa, joissa lääkehoito osoittautuu riittämättömäksi. 1990-luvun alkuun verraten sähköhoitoa on annettu viime aikoina yhä enemmän. Kansainvälisesti verrattuna Suomessa käytetään sähköshokkihoitoa kuitenkin varsin vähän.[11]

Hoitovaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköhoidon tulokset näkyvät yleensä välittömästi. Mikään muu hoitomuoto ei vaikuta yhtä nopeasti itsemurhavaarassa olevan ja vaikeasta masennuksesta potilaan vointiin.[12] Sähköhoidolla on yleensä myönteinen vaikutus mielialaan, ruokahaluun ja uneen. Hoidon vaikutuksen kesto on yksilöllistä ja joillakin potilailla masennus väistyy pitkäksikin aikaa, mutta joillakin masennus voi uusiutua helpommin. 70–90 prosentin vaikeasti masentuneista potilaista on todettu hyötyvän hoidosta merkittävästi. [13]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmät haittavaikutukset ovat lihaskipu, päänsärky ja huimaus.[14]

Tutkimuksen mukaan kognitiivisissa toiminnoissa (muistitoiminnoissa) voidaan todeta sähköhoidon jälkeen heikkenemistä naisilla ja iäkkäillä potilailla enemmän kuin miehillä ja nuorilla.[15] Muistihaitat ovat yhteydessä erityisesti siniaaltomuotoisen sähkön käyttämiseen ja bitemporaaliseen (molempia ohimolohkoja stimuloivaan) sähkön antotapaan. Nykyisin käytetään yleensä siniaallon sijasta kapeapulssisähköä, johon liittyy vähemmän haittoja.[14]

Kuolema on erittäin harvinainen sähköhoidon komplikaatio, 100 000 hoitokertaa kohden sattuu korkeintaan neljä kuolemaa.[16]

Vaikutusmekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköhoidon vaikutusmekanismia on yritetty selvittää jo vuosikymmeniä, mutta tarkkaa vaikutustapaa ei vieläkään tunneta. Sen on todettu aiheuttavan yleistyneen sähköpurkauksen, joka leviää keskiaivoissa kaikkiin osiin samoin kuin yleistyneessä epileptisessä kohtauksessa. Sähköhoito vaikuttaa useimpiin aivojen välittäjäaineisiin ja aktivoitumista tapahtuu muun muassa serotonergisessä, noradrenergisessä ja dopaminergisessä järjestelmässä. Sähköhoito lisää väsyttävän vaikutuksen omaavan GABA:n määrää ja sen reseptoreita. Nopeat vaikutukset tapahtuvat aivojen välittäjäainepitoisuuksissa, ja katekolamiinireseptorit lisääntyvät noin kahden viikon kuluessa hoidon aloittamisesta.lähde?

Hoidosta päättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoitava lääkäri voi päättää sähköhoidon käyttämisestä ainoastaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos potilas ei kykene päättämään hoidostaan, on kuultava hänen lähiomaisiaan tai muuta läheistä. Lisäksi potilaalle tai hänen omaisilleen tai läheisilleen on annettava tiedot hoidon vaihtoehdoista ja riskitekijöistä.[17] Fyysiset sairaudet eivät välttämättä estä sähköhoitoa,[18] vaan niiden aiheuttamaa riskiä on arvioitava suhteessa hoidosta odotettuun hyötyyn.

Toimenpide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköhoito aloitetaan yleensä potilaan ollessa psykiatrisessa sairaalahoidossa vakavan masennuksen takia. Hoitoa annetaan 2–3 kertaa viikossa, ja hoitokertoja on yhteensä 4–12. Joskus potilas voi käydä hoidossa myös polikliinisesti kotoa käsin.

Teknisesti sähköhoito on yksinkertainen ja nopea toimenpide, joka suoritetaan kevyessä anestesiassa tai rauhoittavassa lääkityksessä. Sähköhoitolaitteessa on kaksi elektrodia, joiden avulla potilaan päähän johdetaan 70–130 voltin jännite 0,1–0,5 sekunnin ajan. Tämä jännite aiheuttaa välittömän tajuttomuuden ja pienen viiveen jälkeen muutaman kymmenen sekunnin kestoisen symmetrisen kouristuskohtauksen.

Anestesiasta heräävä potilas on yleensä väsynyt. Tajunta palaa noin viiden minuutin kuluttua, mutta potilas voi olla sekava ja muistamaton parin tunnin ajan. Yleensä hän ei muista jälkeenpäin mitään hoitoa edeltäneen puolen tunnin eikä sekavuuden keston ajalta. Tämän vuoksi potilaan toimia on valvottava toimenpiteen jälkeen.

Sähköhoitojaksoja voidaan tarvittaessa uusia. Ylläpitohoidoissa potilas käy saamassa sähköhoitoa 2–6 viikon välein.

Tulevaisuudennäkymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköhoito on kansainvälisesti yksi laajimmin tutkituista psykiatrisista hoitomuodoista. Nopea aivojen kuvantamistekniikan kehittyminen ja hoitomuodon aktiivinen tutkimus antanevat uutta tietoa sähköhoidon vaikutusmekanismeista.

Kiinassa sähköhoitoa on käytetty runsaasti nettiriippuvuuden hoidossa, muun muassa Linyin psykiatrisessa sairaalassa. Hoitomuodon kehitti lääkäri Yang Yongxin. Kiinan terveysministeriö on kuitenkin kieltänyt sen käytön 2009.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. JAMES POTASH, M.D.: A Shockingly Effective Treatment for Depression - ECT Can Safely Bring Patients Back From the Brink ABC News. Jan. 29, 2008. Viitattu 21.9.2009.
  2. Gabrielle J. Melin, M.D.: ECT is safe, effective treatment Depression blog. May 7, 2008. Viitattu 21.9.2009.
  3. Frederick Cassidy, M.D., Elizabeth Murry, M.D., Richard D. Weiner, M.D., Ph.D. and Bernard J. Carroll, M.B., Ph.D.: Lack of Relapse With Tryptophan Depletion Following Successful Treatment With ECT Am J Psychiatry. 154:8, August 1997. Viitattu 21.9.2009.
  4. The UK ECT Review Group: Efficacy and safety of electroconvulsive therapy in depressive disorders: a systematic review and meta-analysis The Lancet, Volume 361, Issue 9360, Pages 799 - 808, 8 March 2003. Viitattu 21.9.2009.
  5. http://yle.fi/uutiset/sahkohoidot_lisaantyneet_hurjasti_hoitojen_maara_moninkertaistunut_kymmenessa_vuodessa/6972028
  6. Miia Soininen: Sähköhoidosta on pulaa Suomen lääkärilehti. 24.08.2006. Viitattu 15.7.2009.
  7. Ismo Lindell: Sähkötekniikan historia. Otatieto Oy, 1994. ISBN 951-672-188-5.
  8. Forsius A. (2005) Houruinhoidosta mielenterveystyöhön – lyhyt katsaus psykiatrian vaiheisiin. Esitelmä psykiatriaan erikoistuvien lääkärien valtakunnallisilla koulutuspäivillä Tampereella [1]
  9. Nuland, S.: Electroshock Therapy. TED-luennot, 2001, Monterey, Kalifornia, USA.
  10. Jukka Kukkohovi: Lääkkeettömät hoitomuodot Harjamäen sairaalassa vuosina 1926-1952 – Internet-sivut Harjamäen sairaalamuseon käyttöön. Kajaanin ammattikorkeakoulu. http://www.siilinjarvi.fi/liitetiedostot/liikunta_nuoriso_ja_kulttuuri/vapaa-aikatoimisto/Jukka-Kukkohovi-Lkkeettmt-hoitomuodot-Harjamen-sairaalassa-vuosina-1926-1952.pdf
  11. Tiia Väre: Sähköhoito puhuttaa Akuutti-ohjelma, YLE. 2.12.2003. Viitattu 20.10.2010.
  12. Sähköhoidosta apua vaikeaan masennukseen, Hus.fi
  13. [2]
  14. a b Leppämäki, Sami: Neurostimulaatiohoidot – tulevaisuuden psykiatriaa. Suomen Lääkärilehti, 2012, 67. vsk, nro 36, s. 2454–2459. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto. ISSN 0039-5560.
  15. The Cognitive Effects of Electroconvulsive Therapy in Community Settings. Harold A Sackeim, Joan Prudic1, Rice Fuller, John Keilp, Philip W Lavori and Mark Olfson. Neuropsychopharmacology (2007) 32, 244–254. http://www.nature.com/npp/journal/v32/n1/full/1301180a.html
  16. Heikman, Pertti: Sähköhoidon uusia näkymiä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2004, 120. vsk, nro 10, s. 1219-25. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.7.2012.
  17. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
  18. Partonen, Timo; Lönnqvist, Jouko ja Syvälahti, Erkka: ”Biologiset hoidot”, Psykiatria, s. 744. 9., uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2011. ISBN 978-951-656-400-8.
  19. Petteri Tuohinen: Kiina kielsi sähköshokkihoidon nettiriippuvaisille. Helsingin Sanomat, 18.7.2009, s. B1. Artikkelin verkkoversio.