Psykoedukaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Psykoedukaatio on erityisesti vaikeissa mielenterveyden häiriöissä käytetty koulutuksellinen työskentelytapa, jonka tavoite on lisätä mielenterveyskuntoutujan ja hänen perheensä tai muun lähiyhteisön ymmärrystä pitkäaikaisesta sairaudesta ja sen mahdollisimman hyvästä hallinnasta jokapäiväisen elämän puitteissa. Psykoedukaatio kattaa kuntoutujan hoidon kokonaisuuden, johon kuuluvat kriisiapu, lääkehoito, keskustelut, ohjaus, yksilöllinen hoitosuhde, erilaiset yksilö- ja ryhmämuotoiset hoidot ja terapiat, asumisvalmennus, työhön valmennus, päivätoiminta ja muut tarvittavat palvelut ja toimenpiteet.[1]


Psykoedukaatio kuntoutuksen kentässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykoedukaatio on rakenteeltaan ja sisällöltään hyvin samanlaista kuntoutustoimintaa kuin sopeutumisvalmennus, jonka tarkoituksena on antaa vammaiselle/pitkäaikaissairaalle henkilölle ja hänen läheisilleen tietoa vammasta/sairaudesta ja sen hallintaa liittyvistä kysymyksistä laajassa biopsykososiaalisessa viitekehyksessä. Psykoedukaation läheinen sukulaisuus sopeutumisvalmennukseen näkyy myös psykoedukaation kuvauksesta englanninkielisessä Wikipediassa [2]. Meillä psykoedukaatio on rajatumpaan kohderyhmään (skitsofrenia ja eräät muut vaikeat psykiatriset häiriöt) sovellettuna menetelmänä määrämuotoisempaa kuin sopeutumisvalmennus. Kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen vertailua ja yhteensovittamista haittaa se, että sopeutumisvalmennus on meillä lakisääteinen kuntoutuspalvelu eikä vastaavaa käsitettä tai palvelua samassa mielessä ole muualla. Psykoedukaation rinnalla tai sitä täydentäen esiintyvät usein potilaskoulutus, potilasohjanta, itsehoidon neuvonta tai koulutuksellinen perhetyö.

Psykoedukaatio ei ole hoitoa eikä terapiaa, mikä näkyy siinäkin, että psykoedukaatio ottaa lähtökohdakseen vaikean sairauden olemassaolon ja sen muodostamien realiteettien tunnustamisen. Psykoedukaatiossa on kuitenkin mukana hoidollisia ja terapeuttisia elementtejä. Cochrane-yhteistyön näytönastekatsauksen[3] mukaan psykoedukaatio parantaa lääkemyönteisyyttä ja vähentää sairauden takia tarvittavia sairaalajaksoja. Sitä suositellaan osaksi mitä tahansa kuntoutusohjelmaa.

Skitsofreniapotilaiden kuntoutusta käsittelelvässä väitöskirjassa[4] Esa Nordling suosittelee yhtenä kehittämiskohteena, että potilaiden omaisille annettavaa ammatillista ja henkistä tukea on lisättävä huomattavasti, ja että kotikäynnit, psykoedukatiiviset omaisryhmät, omaisten päivät ja yhteistyö omaisyhdistysten kanssa ovat tärkeitä kehittämiskohteita. Nordlingin mukaan perheelle suunnattujen psykososiaalisten interventioiden pitäisi kestää vähintään yhdeksän kuukautta.

Psykoedukaation sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykoedukaation taustateoriaksi mainitaan tavallisimmin [5] haavoittuvuus-stressi –malli, joka voidaan laajentaa kattamaan psyykkiset, sosiaaliset ja biologiset tekijät skitsofreniaa selittäväksi teoriaksi. Tuula de Bruijnin Oulun yliopistosairaalan psykiatrian klinikassa kehittelemässä psykoedukatiivisen työn prosessissa käsitellään potilaan ja hänen perheensä kanssa haavoittuvuus-stressimallin perusajatusta ja sen jälkeen kolmea pääteemaa

  • oireet ja ennakko-oireet
  • stressitekijät
  • stressinhallintakeinot

Kuopion yliopistosairaalan psykiatrian klinikan professori Hannu Koponen katsoo[6], että psykoedukaatiosta voisi tulla merkittävä lisä psykoosien hoitoon, koska se on tutkimusten mukaan vaikuttavaa eikä sen toteutus vaadi pitkää edeltävää koulutusta ammattihenkilöiltä.

Yrjö Lähteenlahden mukaan psykoedukaatio alkaa sairautta (skitsofreniaa) koskevan perustiedon antamisesta, minkä jälkeen keskitytään perhekohtaisesti kahteen aihealueeseen [1]

  • kommunikaatiotaitoihin ja
  • ongelmanratkaisuun

Ongelmaratkaisuvalmennus perustuu kuusiportaiseen malliin, jonka ensimmäinen aihe on mahdollisimman tarkka ongelmien rajaus, jota seuraavat ratkaisuvaihtoehtojen tarkastelu, sopivimman valinta, toteutuksen suunnittelu, toteutus ja onnistumisen arviointi. Olennaista ei ole yksittäisen ratkaisun onnistuminen vaan perheen työskentelytavan kehittäminen.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuula T de Bruijn: Käytännön psykoedukaatiota psykoosippotilaan perheelle. Suomen Lääkärilehti, 2006, nro 41.
  • Hannu Koponen: Psykoedukaatio – arvokas lisä psykoosien hoitoon. Suomen Lääkärilehti, 2006, nro 41.
  • Esa Nordling: Ruvettiin pitämään ihmisenä. Vastuutasojärjestelmässä kuntoutettujen skitsofreniapotilaiden kuntoutumisreitit, hoitopalveluiden käyttö ja psykoososiaalinen hyvinvointi. Tampereen yliopisto, 2007. ISBN 978-951-44-7023-3.
  • E Pekkala, L Merinder: Psychoeducation for schizophrenia. The Cochrane Library, Issue 3, 2001.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yrjö Lähteenlahti: Vaikeat mielenterveyshäiriöt. Duodecim, 2001. ISBN 951-656-036-9.
  2. http://en.wikipedia.org/wiki/Psychoeducation
  3. Pekkala, Merinder, 2001
  4. Nordling 2007
  5. de Bruijn 2006
  6. Koponen 2006