Interpersoonallinen psykoterapia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Interpersoonallinen psykoterapia (IPT) on aikarajattu ja vaiheittain etenevä erityisesti masennuksen hoitoon kehitetty hoitomuoto. IPT:n on kehittänyt Gerald L. Klerman, joka tutkimusryhmänsä kanssa 1984 teki käsikirjan perustuen jo käytössä oleviin terapiakäytäntöihin. Ajatuksena oli erityisesti hoidon tehon tieteellinen todentaminen.

Suomeen IPT on rantautunut, koska masennuksen esiintyvyys on lisääntynyt ja on tarvittu erityisesti sitä varten kehitetty hoitomuoto. IPT:n toimintatapa on melko lähellä psykodynaamista terapiaa, mutta monet interventiot ovat yhteneväisiä kognitiivisten terapioiden kanssa.

IPT:ta voidaan käyttää kunhan on tehty psykodiagnostinen tutkimus sekä kartoitettu ajankohtainen elämäntilanne haastattelun ja lähisuhteiden kartoituksen avulla. Tämän pohjalta voidaan fokusoida hoito keskeiselle ongelma-alueelle, rajata hoidon aika ja keskittyä potilaan nykyisiin ihmissuhteisiin, joka on selkein ero verrattuna aikuisten pitkään psykodynaamiseen terapiaan. IPT on lyhytkestoinen hoitomuoto, jonka kesto on ennakolta sovittu ja kestää vähintään 12 korkeintaan 16 viikoittaista ennalta sovittua istuntoa silloin, kun on kyse depression akuutista hoidosta. Viikoittaista harvajaksoisempaa hoitoa ei suositella.

IPT:ssa ajatellaan, että negatiiviset tapahtumat voivat johtaa mielialan laskuun. Tällä tavoin masentunut ihminen helposti vähentää sosiaalista toimintakykyään ja altistuu uudelleen negatiivisille tapahtumille. IPT-terapiassakävijä voi käyttää mainitun yhteyden ymmärtämistä ongelmiensa ratkaisussa. Yhteyden ymmärtäminen myös sinänsä lieventää masennusta. IPT:ssa ajatellaan lisäksi, että pelkkä ymmärtäminen ei takaa hoidon onnistumista, vaan on kyse myös elämän konkreettisesta muuttamisesta.

Kokeneelle psykoterapeutille IPT on hyvä lisäväline depressiivisten potilaiden hoidossa, varsinkin hoidon alkuvaiheessa. IPT on etenemiseltään suhteellisen nopeaa ja sen tavoitteena on, että potilaat hyötyisivät riittävästi ajankohtaisten tavoitteiden saavuttamisesta, kun toisaalta pitkässä psykodynaamisessa terapiassa hoidon tavoitteena voidaan kuvata olevan pitkäaikaisten ongelmien ratkaiseminen ja persoonallisuuden rakenteiden aiheuttamat vaikeudet. Pidempi hoito tulee kysymykseen potilailla, jotka eivät ole hyötyneet IPT:sta, tai joilla on persoonallisuushäiriöstä johtuvia ongelmia. Näissä tapauksissa hoito voi jatkua joko samalla IPT:ta harjoittavalla terapeutilla, mikäli hänellä on siihen riittävä koulutus, tai potilas voidaan ohjata alkamaan hoito toiselle psykoterapeutille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kontunen, Jarmo; Karlsson, Hasse & Larmo, Anneli. Interpersoonallinen psykoterapia. Depression fokusoitu hoitomenetelmä. Edita. 2007.