Pyörtyminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pietro Longhi, Pyörtyminen (öljykangasmaalaus, noin 1744).

Pyörtyminen (lääk. synkopee) on aivojen verenkierron äkillisestä heikkenemisestä aiheutuva ohimenevä tajuttomuus. Pyörtyneen tajuttomuustila kestää yleensä muutamasta sekunnista minuuttiin. Jos tajunnan häiriötila kestää paria minuuttia kauemmin, kyse on pyörtymistä vakavammasta tajuttomuustilasta.

Pyörtymisen aiheuttama lihasten äkillinen veltostuminen voi johtaa siihen, että pyörtyvä henkilö lysähtää maahan. Vaikka pyörtyminen ei itsessään ole yleensä vaarallista, pyörtyvä henkilö saattaa kaatuessaan loukata itsensä vakavastikin esimerkiksi lyödessään päänsä johonkin.

Pyörtymisen syyt ja oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörtyminen johtuu aivoverenkierron häiriöstä, joka puolestaan aiheutuu tavallisesti verisuonten jänteystason alenemisesta. Tällöin verellä on taipumus pakkautua kehon alempiin osiin, jolloin aivojen verenkierto ja hapensaanti jää riittämättömäksi.[1] Myös verenpaineen tai veren hiilidioksidipitoisuuden äkilliset muutokset voivat aiheuttaa pyörtymisen. Pyörtymisen välillisesti aiheuttavat verenkierron muutokset saattavat johtua muun muassa seuraavista syistä:

  • pitkään paikallaan seisominen
  • voimakas pelko- tai kiputila tai epämiellyttävä kokemus (esimerkiksi rokotus tai verinäytteen otto)
  • pahoinvointi tai oksentaminen
  • voimakas yskiminen
  • hyperventilaatio
  • syömättömyys

Välittömästi pyörtymistä edeltäviä oireita voivat olla huojuminen tai epävarma olo, pahoinvointi, hikisyyden tunne, kalpeus, näön hämärtyminen ja näkökentän kaventuminen. Äkillisen pyörtymisen jälkeen henkilö voi tuntea itsensä säikähtäneeksi. Myös väsymys on tyypillinen tuntemus pyörtymisen jälkeen. Muisti katkeaa yleensä vain kehon lysähtäneisyyden ajaksi, ja tavallisesti pyörtyjä muistaa hyvin vielä aivan pyörtymistä edeltävät oireet.

Tavallisen pyörtymisen lääketieteellinen nimitys on vasovagaalinen eli vasomotorinen synkopee. Se on ohimenevä ja vaaraton tila, jonka takia ei ole aihetta käydä lääkärin vastaanotolla, ellei pyörtyjä ole esimerkiksi loukannut itseään. Jos pyörtymistä kuitenkin tapahtuu usein, kannattaa pyrkiä tunnistamaan pyörtymiseen johtavat syyt, jotka selviävät parhaiten lääkärin tutkimuksella. Joskus taustalla voi olla sairaus, kuten sydämen rytmihäiriöt, diabetes tai epilepsia. Tavalliseen pyörtymiseen ei liity tajuttomuuden jälkeistä sekavuutta, mikä erottaa sen esimerkiksi epileptisistä kohtauksista.

Tavallinen pyörtyminen johtuu verenpaineen nopeasta alenemisesta, joka puolestaan aiheutuu yleensä verisuonten laajenemisesta tai sydämen sykkeen äkillisestä hidastumisesta. Voimakkaan pelon tai kivun aiheuttaman pyörtymisen selityksenä on autonomisen hermoston ylireagointi, mutta sen tarkkaa syytä ei tunneta.[2] Hyperventilaation yhteydessä puolestaan veren hiilidioksidipitoisuus alenee ja pH-arvo nousee, jolloin verisuonet supistuvat ja sitä kautta aivojen hapensaanti vähenee.[3]

Kasvuikäisten pyörtyily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörtyily on varsin yleistä kasvuikäisillä nuorilla, ja se liittyy voimakkaaseen fyysiseen kasvuvaiheeseen. Nuori saattaa pyörtyä noustessaan nopeasti seisaalleen, seistessään pitkään paikallaan tai jännittävissä tilanteissa. Kasvuikäisten pyörtyily on tavallisesti verenpaineen äkillisestä alenemisesta johtuvaa pyörtymistä, joka on sinänsä vaaratonta. Pyörtymiseen taipuvat nuoret oppivat yleensä tunnistamaan pyörtymistä edeltävät oireet, joita ovat muun muassa silmien sumeneminen, korvien kohina, kuuloaistimuksen muutokset, haukottelu, ja pahoinvointi.[4] Oireiden ilmetessä pyörtyminen ja sen aiheuttama kaatuminen voidaan välttää käymällä nopeasti pitkälleen ja nostamalla jalat ylös tai laittamalla pää sydämen alapuolelle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]