Sympaattinen hermosto

Ääreishermostossa sympaattista hermostoa edustaa sympaattinen hermorunko (lat. truncus sympathicus), joka muodostuu sympaattisista ganglioista ja niitä yhteen liittävistä aksonikimpuista. Sympaattinen hermosto on tahdosta riippumattoman (autonomisen, vegetatiivisen) hermojärjestelmän toinen pääosa. Sympaattisia hermorunkoja on kaksi ja ne sijaitsevat molemmin puolin selkäydintä.

Sympaattinen hermosto säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja. Sympaattisen hermoston toiminta vilkastuu stressitilanteissa ja fyysisessä rasituksessa. Se lisää elimistön suorituskykyä mm. avartamalla hengitysteitä, lisäämällä sydämen lyöntitiheyttä ja iskutilavuutta, lisäämällä sydämen ja luustolihasten verenkiertoa sekä rajoittamalla ihon ja ruuansulatuselimistön verenkiertoa. Maksan glykogeeni pilkkoutuu glukoosiksi verenkiertoon. Samoin rasvakudoksesta vapautuu rasvahappoja helposti hyödynnettävinä energialähteinä. Silmien mustuaiset laajenevat. Pitkäkestoisessa sympatikotonuksessa monet hormonitoiminnot muuttuvat, esimerkiksi kortisonin eritys lisääntyy.

Sympaattisten hermojen preganglionaaristen neuronien synapsipäätteistä erittyy asetyylikoliinia, kun taas postganglionaaristen neuronien synapsipäätteistä erittyy useimmiten noradrenaliinia. Tahdosta riippumattoman hermoston toinen osa on parasympaattinen hermosto. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto vaikuttavat toistensa suhteen usein vastakkaisesti. Sympaattiset hermosyyt johtavat selkäytimestä sympaattiseen hermorunkoon, jossa on hermosoluja, ja siitä edelleen pääte-elimeen.