Charles Manson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Charles Mansonin pidätyskuva

Charles Milles Manson (s. 12. marraskuuta 1934 Cincinnati, Ohio, Yhdysvallat) johti 1960-luvulla nuorista koostunutta kulttia, "Perhettä", joka syyllistyi murhiin. Mansonin kannattajat murhasivat elokuvaohjaaja Roman Polańskin vaimon Sharon Taten sekä Leno ja Rosemary LaBiancan raa'alla tavalla kahdessa erillisessä joukkomurhatapauksessa. Manson suunnitteli ja määräsi murhat tehtäväksi, mutta ei osallistunut tappamiseen itse. Tammikuussa 1971 Manson ja osa hänen kannattajistaan todettiin syyllisiksi murhiin ja heidät tuomittiin kuolemaan. Tuomiot muuttuivat automaattisesti elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi, kun Kalifornian korkein oikeus kielsi kuolemanrangaistuksen 1972.[1] Manson on edelleen Kalifornian valtionvankilassa Corcoranissa. Manson on anonut yksitoista kertaa ehdonalaiseen pääsyä, viimeksi huhtikuussa 2012.

Manson saa enemmän kirjeitä kuin kukaan muu yhdysvaltalainen vanki, jopa 60 000 kirjettä vuodessa. Useat kirjeet ovat ihailijoilta, jotka haluavat liittyä "Perheeseen". Mansonin itsensä mukaan mitään "Perhettä" ei ole ollut olemassa, vaan hän kuvailee 60-luvulla "Perheeksi" nimitettyä joukkoa musiikilliseksi ryhmittymäksi.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manson syntyi Ohion Cincinnatissa ja kävi koulua Walnut Hills High Schoolissa. Kolmentoista vuoden iässä hänen alkoholisoitunut äitinsä yritti antaa hänet sijaisvanhempien kasvatettavaksi. Koska sopivia ehdokkaita ei löytynyt, Charles päätyi Indianassa sijaitsevaan Gibaultin poikakotiin. Vuoden kuluttua hän karkasi ja palasi äitinsä luo, joka ei edelleenkään halunnut olla poikansa kanssa tekemisissä. Charles asui kaduilla ja elätti itsensä näpistelemällä. Pian hän siirtyi pikkurikoksista vakavampiin, osavaltion rajat ylittäviin rikoksiin, joista tuli ankarampia rangaistuksia. Hän oli viettänyt yli puolet elämästään osavaltion vankilassa ennen LaBiancan ja Taten murhia. Vuonna 1967 hän jopa pyysi, ettei häntä enää vapautettaisi.

Manson joutui osavaltion vankilaan vuonna 1951 useiden pidätysten ja pakojen jälkeen, kun hän oli ajanut varastetulla autolla toiseen osavaltioon. Alle kuukausi ennen ehdonalaislautakunnan tapaamista Manson raiskasi toisen pojan pitäen partaveistä tämän kurkulla. Vuoden 1952 lopussa häntä vastaan oli nostettu kahdeksan pahoinpitelysyytettä. Hänet siirrettiin toiseen vankilaan, jossa hän käyttäytyi esimerkillisesti, ja hänet vapautettiin vuonna 1954.

Tammikuussa 1955 Manson meni naimisiin 17-vuotiaan Rosalie Jean Willisin kanssa, ja he muuttivat Kaliforniaan. Manson varasti pian häiden jälkeen auton, ja hänet pidätettiin. Willis tuli raskaaksi huhtikuussa. Mansonin ehdonalainen peruttiin 1956, kun hän jätti saapumatta oikeuteen. Pian isän pidätyksen jälkeen Willis synnytti pojan Charles M. Manson juniorin. Poika teki itsemurhan vuonna 1993 38-vuotiaana.

Manson pääsi ehdonalaiseen 1958 kärsittyään kolmivuotisesta tuomiostaan kaksi vuotta. Vuonna 1959 hänet pidätettiin uudelleen varastettujen shekkien välittämisestä. Hän sai jälleen ehdollisen tuomion, joka yhdeksän kuukauden kuluttua muutettiin ehdottomaksi vankilatuomioksi. Hän tapasi Leona-nimisen naisen ollessaan vapaana koetusajalla ja avioitui tämän kanssa.

1. kesäkuuta 1960 Manson pidätettiin prostituutiosta. Hänet määrättiin kärsimään shekkien välittämisestä saamansa kymmenen vuoden tuomion McNeilin saarella sijaitsevassa osavaltion vankilassa. Leona synnytti pian pidätyksen jälkeen Charlesin toisen pojan, Charles Luther Mansonin. McNeilissä Manson sai sellitoverikseen pahamaineisen pankkirosvon Alvin Karpisin, joka opetti hänet lukemaan nuotteja ja soittamaan kitaraa. Silloin Manson teki kappaleen "Look At Your Game Girl", jonka Guns N' Roses levytti ja otti vuonna 1993 ilmestyneelle albumilleen The Spaghetti Incident. Kappale on tosin poistettu levyn myöhemmistä painoksista.

Manson vapautui 21. maaliskuuta 1967 vastoin omaa tahtoaan. Vapautumisensa jälkeen Manson pyysi lupaa siirtyä San Franciscon Haight-Ashbury -alueelle, jossa hän alkoi värvätä jäseniä "Perheeseensä".

”Perhe”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Manson vapautui 32-vuotiaana, hän oli viettänyt suurimman osan elämästään vankilassa autovarkauksista, väärennöksistä ja petoksista. Hän oli myös toiminut jonkin aikaa parittajana. Hän hankki sekalaisen joukon nuoria kannattajia, joita kutsuttiin Perheeksi. Tätä yhteisöä yhdistivät fanaattinen lojaalisuus Mansonia kohtaan ja kaikkien tavanomaisten moraalisääntöjen hylkääminen.

Pian ”Perheen” perustamisen jälkeen hän siirtyi Los Angelesin Pacific Palisadesiin ja valtasi hylätyn Spahn Ranchin, jota oli aikoinaan käytetty westernien kuvauksissa. Beatlesin ”Helter Skelter” ja muut White Albumin kappaleet inspiroivat häntä, ja näiden perusteella hän vakuuttui rotu- ja ydinsodan olevan lähellä.

Charles Manson antoi kannattajiensa ymmärtää olevansa Jeesus Kristus kertomalla kuolleensa noin 2 000 vuotta aikaisemmin. Kun häneltä kysyttiin asiasta suoraan oikeudessa, hän vastasi: ”Voi olla, että olen Jeesus Kristus. En ole vielä päättänyt, kuka minä olen.” ”Perheen” perustamisen aikoihin hän alkoi kutsua itseään uudella, alkuperäisestä hieman poikkeavalla nimellä Charles Willis Manson. Nimi voidaan lausua myös ”Charles' Will Is Man's Son”, suom. ”Charlesin tahto on Ihmisen Poika” tai ”Charles Will on Ihmisen Poika”. Skientologia vaikutti Mansoniin, ja on myös arveltu, että skientologiasta eriytyneen Process Church -lahkon opit olisivat innostaneet häntä.

Julkisuudessa nähtiin ainoastaan muutamia ”Perheen” jäseniä, mutta itse Perhe vaikuttaa olleen melko suuri, sillä arvioiden mukaan jäseniä oli enimmillään jopa 100 henkeä, joista noin 30 oli ”tosiuskovaisia”.

Cielo Driven murhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illalla 8. elokuuta 1969 joukko "Perheen" jäseniä tunkeutui Rudi Altobellin Roman Polańskille ja Sharon Tatelle vuokraamaan Cielo Driven taloon. He olivat saaneet Mansonilta käskyn tappaa kaikki paikallaolijat mahdollisimman julmasti. Matkaan lähtivät Charles "Tex" Watson, Patricia Krenwinkel, Susan Atkins ja Linda Kasabian.

Polańskien talolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manson itse oli käynyt tutkimassa paikkoja jo aiemmin keväällä, tarkoituksenaan etsiä käsiinsä ennen Polańskeja talossa asunut Terry Melcher. Tämä oli kuitenkin jo muuttanut toisaalle, mutta tätä Manson ei tiennyt. Taloa lähestyvä epäilyttävän näköinen henkilö oli tällöin kiinnittänyt Taten valokuvaajan, Shahrokh Hatamin, huomion.

Hatamin mennessä kysymään, mitä mies etsi, kertoi epäluuloisen oloinen Manson hakevansa henkilöä, jonka nimeä Hatami ei kuitenkaan tuntenut (Melcher). Manson kuuli rakennuksen olevan tätä nykyä Polańskien käytössä, ja sai neuvon kysyä asiaansa pihan perälle sijoitetusta pihatalosta. Sharonin tullessa katsomaan, kuka ovella oikein oli, lähti Manson sanaakaan sanomatta pihatalolle. Siellä hän viipyi muutaman minuutin ja häipyi.

Myöhemmin samana iltana Manson kuitenkin saapui takaisin Polańskien pihapiiriin, kävellen tällä kertaa suoraan pihatalolle. Siellä talon omistava Rudi Altobelli kertoi hänelle Melcherin muuttaneen Malibuun, ja väitti, ettei tiennyt tämän uutta osoitetta. Manson oli tavannut Altobellin jo aikaisemmin, ja tiesi myös tämän olevan viihdealalla. Hän olisi halunnut neuvotella mahdolliseen levytyssopimukseensa liittyvistä asioista. Rudi Altobelli oli kuullut Mansonin esityksiä jo aiemmalla tapaamiskerralla Dennis Wilsonin luona, eikä ollut kovin vakuuttunut tämän kyvyistä.

Altobelli kertoi lähtevänsä ulkomaille seuraavana päivänä, mikä oli totta, mutta valehteli matkan kestävän yli vuoden, kun Manson yhä yritti ehdottaa neuvottelujen jatkamista tämän palattua. Altobelli sanoi toivovansa, ettei Manson häiritsisi enää talon asukkaita. Tämän jälkeen Manson poistui.

Varsinainen murhayö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. elokuuta Mansonin määräämä joukko lähti Spahn Ranchista ja saapui keskiyön tienoilla Benedict Canyonissa sijaitsevalle Polańskin talolle. Varmuudekseen he olivat katkaisseet puhelinlinjat läheisestä tolpasta, ja hälyttimiä tai sähköaitaa välttääkseen he kiipesivät pihaan portin vieritse mäkeä pitkin. Polański itse oli parhaillaan Lontoossa työstämässä seuraavaa elokuvaansa. Hän oli kuitenkin pyytänyt ystäviään pitämään seuraa vaimolleen Sharon Tatelle, joka oli viimeisillään raskaana.

Hiipivä joukko tuli kuitenkin yllätetyksi heti alkuunsa, kun Steven Parent oli samaan aikaan poistumassa pihatalosta Taten talonmiehen, William Garretsonin, luota. Joukkio ampui hänet portin kulmalle. Pakoauton kuljettajana toiminut Kasabian kauhistui surmatyöstä niin, että hänen katsottiin parhaaksi jäädä pitämään ulkopuolelle vahtia sillä aikaa, kun muut menisivät taloon. Kasabiania Parentin surmaaminen järkytti niin pahoin, että hän suunnitteli karkaavansa paikalta kokonaan.

"Tex" Watson oli onnistunut rikkomaan ikkunan toiselta puolen taloa, ja hivuttautunut sen kautta sisälle taloon. Hän avasi oven sisältä päin ja päästi loput joukosta sisään. Watson herätti sohvalla nukkuneen Voytek Frykowskin potkaisemalla tätä päähän, toisten alkaessa etsiä talosta muita ihmisiä.

Tunkeutujat siirsivät löytämänsä uhrit olohuoneeseen ja kysyivät, oliko kenelläkään heistä rahaa. Folgers Coffee Companyn perijä Abigail Folger vastasi myöntävästi, ja hänet vietiin makuuhuoneeseen tyhjentämään laukkuaan. Hetkeä myöhemmin hän sai kamppailtua itsensä vapaaksi, mutta jäi jälleen kiinni ja sai surmansa kymmenistä veitseniskuista. Kuuluisa hiusmuotoilija Jay Sebring köytettiin kaulastaan yhteen Sharonin kanssa, ja Watson ampui hänet, kun tämä yritti puolustaa Tatea. Voytek Frykowski sai lakanalla sidotut kätensä vapaiksi ja kamppaili ankarasti tunkeutujia vastaan. Myös hänet tapettiin aseella päähän lyöden ja kymmeniä kertoja puukottaen.

Viimeiseksi puukotettiin olohuoneessa kuoliaaksi armoa aneleva, yhdeksännellä kuulla raskaana oleva Sharon. Nämä kuusitoista tappavaa veitseniskua kertoi langettaneensa Susan Atkins, mutta myöhemmin Charles "Tex" Watson tunnusti tehneensä varsinaisen surmatyön Atkinsin vain pidellessä Tatea aloillaan.

Murhapaikan myöhempiä vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yllättävästi Cielo Driven taloon muutti jo noin kolmen viikon kuluttua talon omistaja Rudi Altobelli. Altobelliä talossa tapahtuneet järkyttävät tapahtumat eivät häirinneet ja hän asuikin talossa seuraavat 20 vuotta ja myi sitten talonsa vain kaksi viikkoa myyntiinlaiton jälkeen liki kahdeksantoistakertaiseen hintaan, itse 60-luvun alussa maksamansa 86 000 dollarin sijaan.

Myöhemmin 90-luvulla Cielo Drive 10050:ssä asui Nine Inch Nails-yhtyeen perustaja, muusikko ja tuottaja Trent Reznor. "Le Pigiksi" nimetty talo toimikin tällöin studiona ja talossa on äänitetty mm. Nine Inch Nailsin albumi The Downward Spiral (1994) sekä Marilyn Mansonin Portrait of an American Family (1994). Talossa on kuvattu myös Nine Inch Nailsin musiikkivideo "Gave Up". Trent Reznor muutti Cielo Driven talosta pois joulukuussa 1993. Talo purettiin myöhemmin seuraavana vuonna. Reznor hankki tällöin muistoksi mukaansa talosta etuoven jonka asensi uuteen New Orleansin studioonsa. Samaiseen oveen kirjoitti murhayönä vuonna 1969 Susan Atkins Sharonin verellä tekstin: "PIG".

Nykyisin alkuperäisen puretun talon paikalla on uudelleen rakennettu "Villa Bellaksi" nimetty luksushuvila, jonka omistaa tuottaja Jeff Franklin. Talon numero ja osoite on vaihdettu myös uuteen ja nykyisin paikan osoite on 10066 Cielo Drive. Tästä huolimatta paikka vetää joitakin uteliaita puoleensa, joskin pihapiiri on yksityisaluetta ja sinne ei ole pääsyä. Muuten Franklin ei kertomansa mukaan ole havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa asuessaan paikalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]