Dennis Wilson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dennis Wilson (s. 4. joulukuuta 194428. joulukuuta 1983) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hänet tunnetaan parhaiten The Beach Boysin perustajajäsenenä ja yhtyeen rumpalina, mutta hän nousi esiin myös yhtyeen lauluntekijänä ja soolouralla. Dennis Wilson oli multi-instrumentalisti, joka on soittanut Beach Boys -levytyksillä rumpujen lisäksi syntetisaattoria ("Good Vibrations") ja kitaraa. Kuten kaikki Beach Boysin jäsenet, Dennis toimi myös yhtyeen laulajana. Dennis Wilson hukkui vuonna 1983 vain 39-vuotiaana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dennis Wilson oli vuonna 1961 mukana perustamassa The Beach Boys -yhtyettä veljiensä Brianin ja Carlin sekä serkkunsa Mike Loven ja ystävänsä Al Jardinen kanssa. Hän oli aluksi soittotaidoton mutta alkoi harjoitella rumpujen soittamista ja pääsi mukaan yhtyeeseen, koska veljesten äiti Audree ajatteli musiikin pitävän hänet poissa pahanteosta.[1] Porukan ainoana surffailun harrastajana juuri hän myös keksi yhtyeen teeman (surffaaminen, autot yms. 1960-luvun kalifornialaisnuorten hauskanpito). Uran alkutaipaleella Dennis lauloi päävokaalit kahteen tunnettuun Beach Boys -sävelmään, "Little Girl (You´re My Miss America)" ja "This Car of Mine", sekä Bobby Freemanin alun perin levyttämään coveriin "Do You Wanna Dance". Vuonna 1964 julkaistun albumin Shut Down Volume 2 päättää pariminuuttinen rumpusoolo "Denny's Drums".

Dennis Wilsonin musiikilliset kyvyt pääsivät kuitenkin oikeuksiinsa vasta 1960-luvun lopulla. Brian Wilsonin hermoromahduksen vuoksi muut yhtyeen jäsenet joutuivat tuolloin ottamaan vastuun musiikin tuotannollisesta linjasta, ja monien yllätykseksi juuri Dennisistä tuli yhtyeen musiikillinen sielu ja yksi tärkeimmistä lauluntekijöistä.[2] Hän oli siihen mennessä oppinut soittamaan rumpujen ohella myös kitaraa ja pianoa ja alkanut tekemään kappaleita, sekä yksin että ystäviensä avustuksella: vuonna 1968 ilmestyneellä Friends-albumilla kuullaan ensimmäiset kappaleet joiden pääasiallinen tekijä Dennis Wilson oli (yhdessä Steve Kalinichin kanssa kirjoitetut "Little Bird" ja "Be Still"). Vuotta myöhemmin ilmestyneellä albumilla 20/20 kuultiin ensimmäinen Wilsonin kokonaan yksin tekemä kappale "Be With Me". Dennis Wilson tunsi muun muassa tunnetun kulttijohtaja Charles Mansonin, joka vieraili perheineen tämän luona usein.[3] Manson kirjoitti yhdessä Wilsonin kanssa 20/20-albumilla julkaistun kappaleen "Never Learn Not to Love".[4]

Vuonna 1970 ilmestyneellä Sunflower-albumilla oli mukana Wilsonin kenties tunnetuin The Beach Boysille tekemä kappale, yhdessä Gregg Jakobsonin kanssa kirjoitettu "Forever", jota muun muassa Brian Wilson piti harmonisesti kauneimpana kappaleena mitä oli ikinä kuullut.[5] Dennis Wilson kirjoitti myös yhdessä Billy Prestonin kanssa Joe Cockerin tunnetuksi tekemän balladin "You Are So Beautiful", joka oli "Foreverin" ohella Dennisin vakionumero The Beach Boysin konserteissa aina hänen kuolemaansa asti.

Dennis Wilsonin soolodebyytti Pacific Ocean Blue ilmestyi vuonna 1977. Se sai paljon positiivista palautetta kriitikoilta. Ennen tätä oltiin jo julkaistu Dennisin soolosingle Sound of Free (artistinimellä Dennis Wilson and Rumbo), joka jäi kuitenkin vähälle huomiolle. Dennis kirjoitti suurimman osan Pacific Ocean Bluen kappaleista yhdessä muiden laulunkirjoittajien kanssa, joihin kuuluivat myös Beach Boysin jäsenet Carl Wilson ja Mike Love. Hyvin menestyneen soolodebyytin jälkeen Wilson äänitti seuraavaa sooloalbumiaan Bambu, jota ei ole julkaistu virallisesti. Albumin materiaalia on julkaistu Pacific Ocean Bluen kahden CD:n 30-vuotisjuhlapainoksessa vuonna 2008.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.